Verkkari-Nina haastoi, ja miksipä ei. Blogihaasteita tulee nykyisin tehtyä ihan liian harvoin - vaikka tokihan bloggaaja haluaa jauhaa itsestään ja ehkäpä lukijat vähän tirkistellä!

Tämä tuntui kauhean henkilökohtaista haasteelta. Ninakin kuumotti, että mitä puhelimen kätköistä paljastuukaan... No nii-i! Yleensä en anna kenenkään edes koskea puhelimeeni ja juuri siitä syystä, että kuvani eivät todellakaan kestä päivänvaloa.

Sääntöinä siis se, että omasta puhelimesta x määrä kuvia (ja koska Ninalla oli 10 niin otin sitten 10 minäkin) ja jokaisesta kuvasta kerrotaan lyhyesti jokin oivallus tai ajatus, kuvien laadulla tai tyypillä ei ole väliä. Itse rajasin tämän suht viimeaikaisiin kuviin, eli kuukauden, parin sisään. 

Baddiewinkle on täyttä voimaeläinkamaa. Vaatteet, meikit, jutut ja elämä just niin kuin itse haluaa. Fuck everyone lol. Kannattaa seurata instassa!

Edellistä toteutetaan Teräsmeduusoissa. Tässä sovitan Uffissa tulevia asujamme...

Tämä on muistaakseni Imagesta, puhujana Erin, joka kertoo Nylon Beat -ajoistaan. Kummallista, mutta totta. Se, että saa kaiken, mitä on halunnut ei ole onnellinen tila, vaan suistaa vähintäänkin hämmennykseen jos ei jopa kokonaan raiteilta.

"Kuvaile itseäsi kolmella fiktiivisellä hahmolla" -haaste kiersi tuossa kotva sitten. Se oli aika kiehtova. Minun kuvassani on Éowyn, Edina ja Carrie. Viimeinen valinta on kammottava klisee, mutta haloo tässä kirjoitetaan kiharat hulmuten alusvaatteissa että sikäli.

Paitsi että ei minulla mitään vaatteita ole. Mutta jos pitää pukea, niin mustalla ei voi mennä vikaan.

Mutta kiharat on ja voi luoja että ihmisen on hyvä olla merellä. Olisinpa! 

Tiedätkö missä muualla ihmisen on hyvä? Siellä missä on ruokaa. Tämä leipä on Shelteristä, ja se oli niin ihanaa että pyysimme sitä lisää ja lisää ja lopulta saimme pienet palat mukaan kotiinkin! Kannattaa mennä jo pelkästään sen takia!

Tiedätkö vielä missä on hyvä? Tanssimassa. 

Mutta aina ei ole hyvä tai ainakaan helppoa. Tämä on Cheryl Strayedin mietelausekirjasta Brave Enough ja liittyy elämäni vaikeimpaan ratkaisuun. Lue ehdottomasti myös Wild (suomeksi Villi vaellus), mutta varaudu siihen että lukeminen sattuu.

Kirjoista (ja kivusta) puheenollen, ruokamyrkytys ei ollut se syy, miksi olin 1,5 tuntia myöhässä The Blog Awards -gaalasta. Syy oli se, että tämä arvostelukappale Likeltä kolahti postiluukusta. Rento, asiallinen ja avarakatseinen.

Ja kun nyt kivusta (ja nautinnosta) puhutaan niin julistettakoon, että olen lopultakin käynyt juoksemassa. Miltä tuntui, kaveri kysyi. Pahalta aikana, hyvältä jälkeen, vastasin. Että kannattihan se.

(Oho tuliko niitä 11? No this one goes to eleven.)

Kopioi ihmeessä jos innostaa!

***

My toughts & feelings lately, via some photos.

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012