Katselin kerrossänkyä. Seuralaiseni sanoi, että se ei sopisi hänen pojilleen, he kun kiipeäisivät pitkin reunoja ja roikkuisivat niissä. Niinhän siinä kävisi, tiedän tytöistäni. Juuri niin he tekevät.

He kiipeävät ja roikkuvat huonekaluissa, puissa, porraskaiteissa, köysissä, kiipelytelineissä, noh kaikessa, koska sellaisia tytöt nyt vaan ovat.

Totta - loogisempaa olisi sanoa lapset. On käsittämätöntä miten paljon yhä edelleen puhutaan siitä, millaisia pojat ja millaisia tytöt ovat. Toki monet tytöt pitävät keskenään samoista asioista ja monet pojat myös. Eivät kuitenkaan kaikki, emmekä voi tietää, mistä kukin luonnostaan ilman kulttuurin vaikutusta pitäisi, kun ei sellaista tilannetta voi saada aikaiseksi.

Ideaali olisi, että jokainen saisi tehdä ja tykätä mistä lystää, sukupuolesta riippumatta. Myös pojille tarjottava rooli on ahdas ja yksiulotteinen, mutta tänään puhun tytöistä. 

Mietin omaa (mennyttä) tyttöyttäni, ja pari asiaa oletuksista ja rooleista ja niiden ahtaudesta tuli heti mieleen.

Jo pitkään on ollut muodikasta sanoa, että oli lapsena poikatyttö. Minä en ollut. Olin oikein tyttö-tyttö-tyttö. Rakastin rimpsuja ja röyhelöitä ja prinsessoja ja balettia ja kynsilakkaa ja barbeja ja koruja ja pitkiä hiuksia. (En saanut meikkejä enkä barbeja ja baletistakin piti käydä ristuksenmoinen vääntö, kirj. huom.)

Mutta rakastin myös avaruus- ja luonnontiedeaiheisia kirjoja ja legoja, rakennussarjoja ja pulmapelejä ja radio-ohjattavia autoja ja scifielokuvia ja puihin kiipeämistä ja majojen rakentelua ja halusin isona astronautiksi. (En saanut radio-ohjattavaa autoa ja puihin kiipeilemisestä tuli satikutia, kirj. huom.) Mikään näistä ei tee minusta poikatyttöä, koska tämmöisistä jutuista tytöt nyt vaan tykkäävät.

Ala- ja yläasteen luokassani oli hyvin vähän tyttöjä, vähimmillään neljä, ja poikia 20. Lensin ulos luokasta, tulin kutsutuksi rehtorin kansliaan ja jouduin jälki-istuntoon aika usein. Ja jatkuvasti sellaisista syistä, jotka eivät poikien kohdalla aiheuttaneet mitään toimenpiteitä, kuten luokassa puhumisesta ja vastaansanomisesta. Käytökseni ei tehnyt minusta poikamaista, koska tytöt ovat meluisia ja tottelemattomia ja väittävät vastaan.

Koko aikuisikäni minulla on ollut paljon miespuolisia kavereita, ehkä enemmänkin kuin naispuolisia. Tämän asian suhteen on muodikasta sanoa, että tulen paremmin toimeen miesten kuin naisten kanssa, koska en jaksa sitä draamaa.

No ei pidä paikkansa minun kohdallani. Minusta ei ole tullut, enkä ole koskaan ollut koskaan ollut yksi jätkistä. Juon kaljaa, kuuntelen heviä ja puhun muiden naisten tisseistä. Lisäksi itkeskelen, kerron synnytyksistäni ja vaadin erikoiskohtelua huutelemalla oottakaa hei mulla on korkkarit. Eipä ole haitannut, ja olen toistaiseksi jaksanut kestää myös sitä jatkuvaa draamaa - jota muuten riittää, kun kolme suurinta tuntemaani dramaqueenia ovat nimenomaan miehiä. 

Mitä yritän näillä esimerkeillä sanoa? Sitä, että ei ole yhtä oikeaa tapaa olla tyttö, ja tuskin on tyttöä joka hänelle tarjottuun muottiin mahtuu. Voi kun voisimme lopultakin hyväksyä, että ihmiset sukupuolesta riippumatta ovat moniulotteisia ja vaihtelevia ja kiinnostuneita useista asioista. Tyttöys on toki ihanaa, mutta vielä ihanampaa se on silloin, kun tytöt voivat olla juuri sellaisia kuin ovatkin.

Tykkäsin kovasti tästä videosta. Koska tyttöjen jutut on mahtavia.

Tänään on kansainvälinen tyttöjen päivä. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota tyttöjen kokemaan syrjintään ja edistää heille tasa-arvoisia mahdollisuuksia.

***

I was a very traditional girl but it can be said that I acted like a tomboy. Well I think I acted like a girl. I was just the way girls are: complex and whole persons.

Kommentit (3)

kriish

Hieno ja tärkeä kirjoitus. Meillä on kaksi erinomaisen ihanaa poikaa joille ei ole koskaan tullut mieleenkään roikkua kerrossängyssä tai muuallakaan, mutka jotka tykkäävät kielistä, matikasta, vaaleanpunaisesta, tablettipeleistä, jalkapallosta, avaruudesta, ruoanlaitosta, halimisesta ja polkupyöräilystä. <3

mses

Tämä teksti puhutteli minua jotenkin suunnattomasti. Innostuin nyt seuraavan postauksen kommenttien negistelystä tulemaan ihan sanomaankin sen. Niin, puhutteli! Mahtava kiteytys niin monista ajatuksistani.

Olen tekniikan alalla oleva entinen true yksi jätkistä. Kyllästyin ja nykyään harrastan avoimesti kosmetiikkaa ja meikkejä. Ja juon viskejä. Ja rakastan korkokenkiä. Ja hikoilen rumasti urheillessani ja joskus jopa kiroilen. Ja niin edelleen. Aika kauan meni tajuta, että ihminen saa olla mitä vain.

Kiitos suuresti blogistasi! On ihanaa lukea oikean ihmisen kuntoilusta, sen haasteista ja oluenjuonnista. Ilman mitään henkistä tai fyysistä instagram-filtteriä.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012