Mietin todella paljon bloggaajan vastuuta, ihan yleisesti ja omalla kohdallani. Tiedän, että ostatte tavaroita ja palveluja ja harkitsette matkakohteita siksi, että suosittelen niitä. Olen tosi tarkka siitä, että kehun vain syystä, enkä edes aina kehu kaikkea kehumisen arvoista. Aina se ei ole ihan helppoa.

Tiedätkin ehkä, että huomenna ne tulevat. Kuudenkympin kashmirvillapaidat lähimpään Liideliisi. Jos en olisi saanut omaani jo männäviikolla, menisin roikkumaan ovenkahvaan heti aamusta. Häpeäisin syvästi, mutta menisin kuitenkin.

Häpeäisin, koska minusta on noloa hinguta materiaa. Häpeäisin myös sitä, että en häpeä oikeista syistä.

Himoitsin tuota villapaitaa ihan hulluna. Tarkistin ainakin viidesti, että olin merkannut pressin ajankohdan kalenteriini oikein. Matkalla pressiin kävin keskustelua siitä, tulisiko itku, jos jäisin ilman haluamaani mallia. Enkä kuulkaa yhtään ajatellut sitä, että ketä tässä nyt riistetään ja millaista paskaa tuotetaan, kun kashmiria myydään puolella totutusta hintatasosta.

Koska minä minä minä halusin sen villapaidan, ja sain sen ja se on IHANA.

Juu hävettää kyllä vähän. Hävettää sekin, että en muutenkaan jaksa olla tiedostava kuluttaja ja se että matkustan jatkuvasti ja ja ja.

Mutta en paitsi yleensä, varsinkaan tässä kohtaa elämääni oikein jaksa välittää. Väärinhän se on, mutta kun en vaan jaksa.

Kaikkea tässä maailmassa ei voi korjata, ei vaikka mitä tekisi. Häpeän toki sitä, etten jaksa kiinnostua tarpeeksi jätteiden lajittelusta tai energian säästämisestä tai työoloista tai kemikaaleista tai ihmisten riistämisestä tai köyhyydestä. Häpeän myös sitä, että olen lapsellisen innostunut villapaidasta, jonka tuottamisessa on ehkä jotain kyseenalaista. Häpeän eritoten sitä että mietin, saanko enää Lidlin pressikutsuja tämän jälkeen. En kuitenkaan ole muuttanut toimintaani. Mutta se että en jaksa kiinnostua jokaisesta epäkohdasta maailmassa ei tarkoita sitä, etten olisi kiinnostunut yhdestäkään.

Vaikka olen fokukseltani rajoittunut ja vähän itsekeskeinen, yritän kuitenkin tehdä jotain. En jaksa hirveästi ajatella ilmastonmuutosta tai ihmiskauppaa, mutta jaksan kyllä loputtomiin jauhaa siitä, miten puhumme (varsinkin) naisista (mutta myös miehistä), minun, sinun ja heidän vartaloistaan, siitä miltä saamme näyttää ja mitä saamme syödä ja miten voisimme liikkua niin, että olisi vähän kivempi olla. Minusta kaikki se on tosi tärkeää. Teen sen Lidlin villapaidassa, mutta teen kuitenkin.

***

Choose your battles.

Kommentit (6)

Vierailija

Onpa ihanan aito ja rehellinen kirjoitus! Kaikessa vaatimattomuudessaan kerrassaan raikas. Yleensä blogeista saa lukea lähes äiti Teresamaisia kirjoituksia, miten niistä sadannesta kenkäparista, jotka "välttämättä" tarvitsee, menee euro tai kaksi, jonkun hyväksi! Tykkään :)

Sara // housefive

Mä olen kyllä saanut Lidlin tekstiileistä suht vastuullisen mielikuvan, sillä suurinosahan on ökötexs-testattua, käyttävät kosteussuojana takeissa Bionic finish-perfluoraamatonta kalvoa jne. Olen ehkä naivi, mutta ei kashmirpaidan osto edullisesti nyt varmasti mikään vastuuttomin asia ikinä ole. Yleensähän tuo materiaali kestää vuodesta toiseen. Kyllä ajattelin itsekkin samanlaisen käydä hakemassa, kun kamppis rantautuu tänne Irlantiin :)

olemme eri mieltä, mutta kunni...

Kiitos tästä kirjoituksesta. Itse kuulun niihin taivaanrannanhurskastelijoihin, joka en kyseistä paitaa ostaisi. Jos minulla on niin kova hinku kashmirvaatteisiin, niin ostan suosiolla kalliimman ja sellaisesta maasta, jossa siitä eivät ole kärsineet eläimet eivätkä työntekijät. Arvostan kuitenkin ihan suunnattomasti kaltaistasi rehellisyyttä ja saan ihottumaa aikuisista ihmisistä, jotka tekevät tietoisesti epäeettisiä ja julmiakin valintoja, ja selittelevät niitä sitten itselleen ja muille paremmiksi kuin pienet lapset.

Vierailija

Minua kiinnostaisi ne perusteet joilla olette leimanneet nämä Lidukan neuleet automaattisesti epäeettisiksi? En ole aiemmin nähnyt tätä kritiikkiä.

annepa

No siis hei. Ei yks ihminen voi kaikkea maailman taakkaa kantaa. Siksi on hyvä, että minä huolehdin ja vaikutan eläinten oikeuksiin ja kierrätykseen ja joku toinen huolehtii ihmisoikeuksista ja joku kolmas tasa-arvosta ja niin edelleen. Ei se ole keltään pois, jos minä en niitä ihmisoikeuksia niin tulisesti aja, kun tiedän että ystäväni ajaa. Eikä se ole keltään pois, jos ystäväni ei niin eettisestä ruuasta vaahtoa, minä vaahtoan.

Vierailija

Blogisi on niin paras kaikessa aitoudessaan! Tykkään tekstistä, jossa ei yritetä olla täydellisiä ja käsittelemättömistä kuvistasi!

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012