Se tuntuu kiinnostavan monia. Varsinkin se, mitä tapahtuu fyysisesti, mutta kenties myös henkisesti.

En harrasta vaakaa, mittanauhaa tai ruokavalioita, joten mitään numeraalisia muutoksia tuskin on tapahtunut eikä ainakaan saatavilla.

Fyysisiä muutoksia huomaa lähinnä juoksun sujuvuudessa. Ensimmäinen viikko meni jotenkuten, ja toinen oli pelkästään turhauttavaa ja tuskallista rahjustamista. Kolmannella on jopa kulkenut pariin otteeseen. 

Vauhdeista en niistäkään tiedä, mutta en ole kertakaan yrittänyt juosta edes reippaasti, saati kovaa. Viime vuonnahan nopeuduin marrasputken aikana selvästi: vakkarilenkkiä joutui pidentämään ja pidentämään putken edetessä. Näillä hoodzeilla minulla ei ole vakkarilenkkiä, enkä usko että vauhdilleni on tapahtunut mitään.

No mitä on tapahtunut? Fyysisiä muutoksia on kaksi: isot verisuonet reisissä näkyvät enemmän, ja pohjelihas erottuu selvemmin kun jalan nostaa lavuaarin päälle. Jälkimmäinen voi tosin johtua siitä, että pohkeeni ovat melko lailla juntturassa.

Henkisesti sitten...en olisi ikinä uskonut, että olisi mahdollista joutua vetämään Marrasputki raskaammassa tilanteessa kuin viime vuonna, mutta valitettavasti se on mahdollista. Silti uskoin viime vuonna ja uskon yhä edelleen että putken päässä on valoa - on matkan varrellakin. Joinain päivinä putki on ainoa asia mikä helpottaa.  

Jos pitäisi veikata kuka on nyysinyt tuosta keksin, en todellakaan veikkaisi marrasputkeilijaa.

Kaikesta uskomattominta Marrasputkessa on se, miten helppoa juokseminen on kun on pakko. Olen erittäin etevä luistamaan harjoitusohjelmista ja sovituista treeneistä, mutta putkeen lähden vaikka keskellä yötä. Eniten tässä ilahduttaakin se, että elämäntilanteesta, olosuhteista, säästä ja fiiliksestä riippumatta juoksen joka päivä. 

Ja nautin siitä, viimeistään silloin kun lenkki on ohi.

***
Running every day in November is the best thing I can do just now.

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012