Nimimerkki Yksi ujo ylipainoinen kirjoitti Hesarin mielipidepalstalla, ettei halua samalle salille timmien selfiemimmien kanssa. Hän toivoisi ylipainoisille omaa salia, jossa jumpat sopivat kaikille ja jossa ei tarvitse ahdistua hoikkien kanssatreenaajien tuomitsevista katseista.

Vain ylipainoisille suunnattu sali ja isommalle kropalle soveltuvat jumpat ovat ihan hyvä idea. Ratkaisu ne eivät kuitenkaan ole. Liikuntaa täytyy saada harrastaa ihan "tavallisissa" liikuntapaikoissa, oli sitten minkä kokoinen tahansa.

Nimimerkkiä harmitti se, että hän ei pysy ryhmäliikunnassa muun porukan mukana, ja suretti katsoa pukkarissa kuinka timmit mimmit pukevat päälleen nättejä treenivaatteita. Nämä ovat täysin relevantteja ongelmia. 

Ymmärrän todella hyvin, että ylipainoisena ja/tai huonokuntoisena on vaikea tulla timmien ja kovakuntoisten keskelle treenaamaan. Ymmärrän sen hyvin siksi, että minustakin tuntuu vaikealta.

Käyn työkseni kokeilemassa erilaisia liikuntalajeja ja -tunteja. Kroppani suunnilleen täyttää sen normin, miltä neljääkymppiä lähestyvän, liikkuvan kahden lapsen äidin "pitäisi" näyttää. Minulla on uusimmat, usein jopa tulevan kauden treenivaatteet.

Pystyn punnertamaan, selviytymään monkeybareista, tekemään kärrynpyörän ja juoksemaan maratonin. Saatan ottaa salilla selfien tai jopa belfien. Voin kuvitella, että liikuntaa aloittava, vähemmän "normi"kokoinen ja epämieluisiin vaatteisiin pakosta pukeutuva henkilö ahdistuu minusta. Ehkä vaikutan siltä, että ivaan häntä mielessäni kun marssin liikuntasaliin kuin jumalan antamalla oikeudella, itsetyytyväisenä SS17-kauden treenitrikoissani.

Totuus on tämä: sykkeeni on korkealla ja olen hikinen, mutta se ei johdu siitä, että olisin treenannut jo ennen tuntia. Se johtuu siitä, että olen niin ahdistunut. Mitä jos en pysy mukana? Mitä jos olen ainoa, joka mokaa askelsarjoissa? Mitä jos kuntoni ei yksinkertaisesti riitä? Mitä jos kaikki tuijottavat?

Kun tunti alkaa, pelkään edelleen samoja asioita. Lisäksi kauhistun itseäni peilissä, tuoltako tosiaan näytän? Vatvon, vihaako ohjaaja minua ja ajattelevatko muut jumppaajat, että en osaa mitään, ja kauanko tämä kirottu sarja kestää koska MINÄ EN JAKSA.

Niin, olen tällä tavalla vähän vauhko. Monet meistä ovat, eikä se riipu kropan koosta, ulkonäöstä eikä edes muusta itsevarmuudesta. Sopivuuttaan joukkoon, kykyään ja kelpaavuuttaan miettii tosi moni. Ja tiedätkö mitä: Ei se mitään. Epävarmuus on ihan ok. Nuo tunteet ovat hankalia, mutta niitä oppii sietämään.

Ne oppii myös vähitellen unohtamaan, kun menee treenissä sisälle itseensä ja sisälle liikkeeseen. Nauttii siitä, tai nauttii siitä että se on ohi. Miettii sitä, mihin kroppa pystyy, mikä onnistui, mikä tuntui hyvältä.

Ihan ensiksi haluan siis sanoa, että älä huoli siitä, että olet epävarma. Niin monet muutkin ovat. Kun jatkat, se joko helpottaa tai totut siihen.

Toiseksi, älä huoli siitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää, ja jos joku haluaa käyttää aikaansa halveksuen sinua, se on hänen ongelmansa, ei sinun. Jos olet salilla jäsenmaksun maksaneena ja noudatat sääntöjä, sinulla on oikeus olla siellä. Toistan: Se, mitä muut ajattelevat sinusta ei ole sinun ongelmasi.

Kolmanneksi: Olit salilta kuka tahansa, ensimmäisen kerran epävarma tyyppi, itsevarma vakkari tai työntekijä, älä helvetti mulkkaa ja arvostele ihmisiä. (Siis ketään, älä myöskään itseäsi.) Se on ihan jokaisesta kävijästä kiinni, miten turvallinen tila liikuntapaikka on. Turhaan kitiset keskustelupalstoilla että läskit kuluttavat sairasteluillaan sinun verorahasi, jos itse teet muiden treenaamisesta epämiellyttävää ja ahdistavaa.

Lopuksi vielä pari vinkkiä. Toivon, että tämä ei kuulosta mielipidekirjoituksen kommenteissa ansiokkaasti lanseeratulta thinsplainaukselta (vrt. mansplaining), minä kun olen niin ns. inessä skenessä että en ehkä tajua mitä liikuntaa vasta aloittavat ilmiöistä ja lajeista tietävät.

Mutta siis. Sali ja jumppa eivät ole ne ainoat vaihtoehdot. Itse suosittelisin toiminnallisen harjoittelun pienryhmiä seuran, henkilökohtaisen ohjauksen, monipuolisuuden ja ei-ulkonäkökeskeisyyden takia, mutta mikä tahansa kiva laji käy. Se on ihan tutkittu, että jos liikunta on velvollisuus, se vain lisää stressiä. Unohda kalorit, unohda vyötärönympärykset ja kolesterolit. Tee sitä mikä on kivaa.

Lisäksi, tee mitä jaksat. Jos et jaksa kaikkia toistoja tai kaikkia sarjoja, ihan sama. Pikkuisen epämukavuutta kannattaa opetella sietämään, se on ihan oikeasti palkitsevaa, mutta treenaat kuitenkin itseäsi varten. Jos ei irtoa, makaa lattialla ja pidä vähän taukoa. Niin minäkin teen, ihan oikeasti.

Kuvat yhteistreenistä Suomen yhdistetyn maajoukkueen kanssa Lahti2017 -kisoihin valmistautuessa. En ihan ollut samaa tasoa treenikavereiden kanssa, vähän ahisti, mutta mitä siitä!

Entä mitä sitten ajattelen kun näen sinut treenaamassa? Mikäli ehdin itseni vatvomiselta, niin seuraavia asioita:

Olet rohkea.

Olet sitkeä.

Hienoa, että olet täällä, toivottavasti viihdyt.

Nähdään taas.

***

You train for you. Do what you want and don't give a f*ck of anyone's opinions.

Kommentit (4)

Vierailija

Varsinaisesti en tykkää tämän kaltaisista teksteistä, jossa kaikki aina muka hyväksytään -ihan sama miltä näytät- meiningillä. Se johtuu siitä, että kukaan ei tässä maailmassa elä tyhjiössä, joten yleisen ilmapiirin itseensä imemistä on sula mahdottomuus välttää. Ei sillä, että joissain tapauksissa tyhmien aivojen tempuille tarvitsisi antaa periksi. 

Toisaalta vaikeata on kiistää sitä faktaa, että salille ja jumppaan on ihan yhtä tervetullut oli vasta alkaja tai ei. Tai oli oikean kokoinen tai ei. Mutta yksi juttu tästä nyt jäi pois. Se että tuntematon tuijottaa, ei välttämättä johdu siitä, että sen mielessä liikkuu painokelvotonta tekstiä. Se tuntematon saattaa tuijottaa toista tuntematonta - uutta ilmestystä - salilla, koska se vakinaama miettii, että kehtaisko mennä antaa vinkkiä jonkin liikkeen kanssa, ettei se uusi tyyppi riko selkäänsä. Kun tälläset vakinaamatkin rikkoo välillä kroppaansa, vaikka muka tietää treenistä häkellyttävän paljon, niin sellaiset ilmiselvät virheet hirvittävät ihan kauheasti. Punnitse siinä sitten mitä tekisit, kun suomalaismentaliteetilla vieraille neuvon antaminen täysin pyytämättä on kyllä melkolailla virhe.

Ja jos jokin liikuntapaikka on äyriään myöten täynnä niin sieltä toivoisi ihan varmasti puolet pois joka tapauksessa, oli ne sitten ihan miten lihavia, laihoja tai fittejä. 

Että joskus ne pahimmat ennakkoluulot syntyy mielikuvituksen tuloksena ja joskus taas ei. Siksi paras neuvo onkin just niin kuin ilmaisit "ei oo sun ongelma".

Vierailija

Vain yksi kysymys: MIKSI kukaan ottaisi salilla selfien tai belfien tai ikinä muutenkaan? 😃

Suvi K.

Tää postaus oli ihan loistava!
Mutta oikeestaan tulin tänne kysymään ihan muuta asiaa: Oon tulossa muutaman viikon päästä Helsinkiin ja shoppailu sisältyy reissun suunnitelmaan. Voisitko suositella kauppaa, jossa olisi hyvä valikoima juoksukenkiä ja oikeesti asiantunteva palvelu? Muistaakseni olet joskus jotain aiheesta kirjoittanut, mutta onko sulla tietoa tän hetken tilanteesta? :)

Vierailija

Minun pitäisi mennä salille, koska se tukisi muuta liikuntaa mitä harrastan. Mutta en siis uskalla mennä yksin. Ahdistaa kun olen niin pienikokoinen nainen ja pystyn kuvittelemaan että joku salaa naureskelisi minipainoilleni. Minulla on vieläpä rikkinäiset polvet joten mitään jalkaliikkeitä en voisi tehdä kunnollisilla painoilla. Ja sitten joku salikyttääjä siinä naureskelee että taas joku lihaskammoinen hernekeppi ei uskalla laittaa kunnolla painoja vaikka naisille ei kasva helposti lihasta. No minulle se lihas kyllä ihan oikeasti kelpaisi ja mielummiin näyttäisin timmille kuin jollekin selluperseelle.

Ja siis ihan oikeasti uskon, että tuskin ketään todellakaan kiinnostaa millaisia painoja siellä heiluttelen. Tämä kaikki on vaan pääni sisällä. Pitäisi varmaan pyytää joku kaveri seuraksi niin ei ahdistaisi niin paljoa.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012