Ajattelin, että en osallistu koko tissiviikkoon. Olen kirjoittanut tisseistä usein, ja mietin, että ei minulla ole enää aiheesta mitään sanottavaa.

On sittenkin, mutta tissejä enemmän puhun siitä, miksi sinunkin pitäisi olla enemmän alasti.

Toivoisin todella, että pääsisimme irti siitä käsityksestä että alaston naisvartalo on aina seksuaalinen. Se tekee naisten alastomuudesta ihan eri asian kuin miesten alastomuudesta: Paidaton mies on paidaton mies. Paidaton nainen on horatsu. Alasti kekkaloiva mies on rento ja luonnollinen, alasti kekkaloiva nainen joko hullu, horatsu tai molempia.

Mutta naisten pitäisi ihan ehdottomasti voida kekkaloida alastomina enemmän, ilman mielenterveyteen tai seksuaalimoraaliin kohdistuvia epäilyjä. Siitä on nimittäin paljon hyötyä.

Naisen ulkonäkö on yhä helvetin merkityksellistä. Sitä käytetään lyömäaseena, ja sen ideaalit ovat saavuttamattomia lähes kaikille. Länsimaisessa kulttuurissa ei voi elää altistumatta näille ideaaleille. Oli miten kriittinen, vahva ja itseään kohtaan lempeä tahansa, niistä ei pääse kokonaan eroon.

Esimerkkinä olkoon se häpeä, joka on tullut esille #tissiviikko-postauksissa. "Häpesin rintojani koska ne ovat liian pienet/ isot/ roikkuvat/ arpiset" ja "En ole kehdannut olla alasti muiden edessä.".

Häpeä syntyy siitä, että vertaamme itseämme ideaaliin. Ja siitä, että kuulemme jatkuvasti - jos emme kasvokkain, niin vähintään somessa - että emme tavoita sitä. 

Minuakin on hävettänyt kropassani vaikka mikä. Olen hävennyt ja surrut sitä, että en näytä siltä miltä muka pitäisi. Olen surrut sitä, että minulla oli aika hienot tissit, ja sitten tuli oltua pari kertaa raskaana ja imetettyä kolme vuotta, ja sittemmin ne aika hienot tissit ovat...noh, erilaiset.

Jossain vaiheessa se oli vaikeaa. Muistan kun istuin kauneuskirurgian esittelyssä (työn puolesta sentään) ja katsoin, kun luennoija näytti ennen- ja jälkeen -kuvia. Miten me voimme odottaa, että kukaan haluaisi elää tällaisten rintojen kanssa?, hän kysyi ja lätki taululle kuvia ihan samanlaisista tisseistä kuin minulla.

Se tuntui yhtä aikaa totaalisen absurdilta ja todella, todella pahalta.

Minulla oli kaksi vaihtoehtoa. Jatkaa suremista ja hävetä ja piilotella ja kenties alkaa säästää leikkaukseen. Tai sitten tajuta, että tämä ei vain tunnu absurdilta, tämä on sitä.

Ja marssia niine tisseineni julkisiin sekä yksityisiin saunoihin ja rannoille ja makuuhuoneisiin ja pukukoppeihin ja alastonuinteihin, ja olla että fak it. Tällaiset ne nyt ovat ja tällainen minä nyt olen, ja kummassakaan ei ole mitään vikaa.

Olin aina viihtynyt nakkena, mutta se oli alkanut ahdistaa. Kuitenkin, mitä enemmän olin (puoli-)julkisesti alasti, sitä normaalimpaa siitä tuli. Mitä normaalimpaa alasti olemisesta tuli, sitä normaalimmalta vartaloni alkoi tuntua ja näyttää.

Vaatteilla on funktionsa, mutta se ei enää ollut se, että minun pitäisi peittää jotain häpeällistä itsestäni. Riisuutumalla paljastui se, että minun ei tarvinnut olla mitään.

Muistan kyllä, että tissieni muuttunut ulkonäkö harmitti, mutta en oikein tajua sitä enää. Rintani eivät ole täydelliset puolipallot, mutta sillä ei ole väliä. Sillä on, että ehdin ekana uimaan, eikä siinä aina edes kerkiä uikkaria pukea.

***

Remove your clothes, remove your shame.

Kommentit (2)

Pukeissa aina

Oi..Mulle on tosi vaivaannuttavia ja vaikeita kaikenmaailman tissi-ja peppuviikot. Haluan olla enimmäseen pukeutunut, mulle on kiva tunne kun nahkaista kehoani ympäröi vaatekerros. Sosiaalisen median kanavissani minulla on täydet vaatteet, aina.

Inhoan uimahallien suihkuja ja saunoja. Inhosin tissikeskusteluita, kun minulla oli vauvoja enkä osallistunut niihin ikinä. Olen ylipäätään tosi häveliäs.

En ole edes mitenkään kovin uskonnollinen, enkä ole saanut ahdistavaa kasvatusta. Minä vain olen tämmöinen. Ehkä olen edellisessä elämässäni ollut jokin karvainen eläin, ja siksi ällöän alastomuutta. Tämä tissiviikko oli jo maksimaalinen ällötys!

Ehkä itse en ole, tai olen jotenkin aistiyliherkkä, kun tykkään olla enimmäkseen aina pukeutunut. Tykkään vaatteiden tunnusta iholla. Olen myös niin kylmälle arka, että nakuna olo on haastavaa.

Mitenkään en kritisoi nyt sinua, halusin vain jakaa sen asian, että meitä on niin erilaisia. On hienoa, että on sinut alastomuutensa kanssa.

Seuraa 

Rentoa jutustelua ja ärhäköitä kannanottoja liikunnasta ja sen lieveilmiöistä. Blogia pyörittää kirjoittamisen ja liikunnan parissa työskentelevä Sofia Kilpikivi, joka juoksee pitkiä matkoja siksi, ettei joutuisi juoksemaan kovaa.

 Seuraa blogiani >

 

 

 

 

 

 

 

Fitness Führer somessa:

fitnessfuhrerblogi@gmail.com

Instagram @fitnessfuhrer

Facebook

Teemat

Blogiarkisto

2016
2015
2014
2013
2012

Kategoriat