Aurinko porottaa taivaalla , on kaunis ilma mutta minun sisälläni myllertää . Olen tajunnut eläväni suhteessa jossa puolisolla on Aleksitymia eli tynneköyhyys / tunnesokeus. Tällaisella ihmisellä on vaikea tunnistaa tunteita ja samaistua toiseen ihmisen tunteeseen. Tämä tuo omat haasteemme arkeen . Minä itse olen tunne ihminen, näytän kaikki tunteeni ja suoraan. 

Elän tunteista, tulen hulluksi ja suistun raiteilta ellen saa läheisyyttä ja lämpöä, kainaloa , rakkautta. Tunnesokea ei kykene antamaan tätä minulle koska hän ei yksinkertaisesti tunne näitä tunteita. Itse olen elänyt lasisen lapsuuden joten lapsuuden traumat ovat syvällä sielussani . Eniten lapsuudesta on jäänyt voimakkaammin hylätyksi tulemisen tunne.

Aloin voimaan suhteessamme todella pahoin , tiesin että jokin on todella vialla . Tulin torjutuksi joka päivä tunnetasolla. Elämäni tuntui luisuvan käsistäni ja olin jo ajatellut että jonain päivänä tämä kaikki loppuu , joudun luovuttamaan , kunnes törmäsin ikäänkuin aivan vahingossa keskustelu ketjuun joka käsitteli tunneköyhyyttä . Silloin tajusin , eläväni tunnesokean miehen kanssa.

Selasin kaikki ketjut läpi ja hankin tietoa . Pieni valonpilkahdus ja toivonkipinä pilkotti nurkan takana . Yhtäkkiä vain ymmärsin miestäni niin hyvin . Olin tulkinnut hänet täysin väärin. Mieleeni alkoi tulvia paljon keskustelujamme , viestittelyjämme , pääni oli täynnä ajatuksia ja analysoin jokaista sanaa ja lausetta , tajusin ettei mies kertaakaan osannut nimetä tunteitaan sanoiksi , ei missään keskusteluissamme. Olin suuttunut läheisyyden puutteesta , rankaissut miestäni useimman päivän kestäneillä mykkäkouluilla , yrittänyt anella jopa itkien, mikään näistä keinoista ei tehonnut, jäin aina yksin . Mies ei kyennyt kertaakaan lohduttamaan minua , syytin häntä välinpitämättömyydestä . kerroin että minusta tuntuu ettei hän rakasta minua enää , joka kerran sain vastauksen että olen hupsu, totta kait hän rakastaa . Minusta ei tuntunut enää siltä . 

Nyt tajuan että mies näyttää rakkautensa minulle täysin eritavalla mihin olen tottunut. Hän näyttää tunteensa tekemisellä , ostaa kukkia, tuo kaupasta herkkuja joista pidän , käymme yhdessä ulkomailla , tekemällä minulle hyvää ruokaa . Minä en ole osannut arvostaa tätä , ruokaa pitää tehdä jotta pysyy hengissä , miehelle se on rakkauden osoitus minua ohtaan. 

Mutta se miksi minun sisälläni myllertää, olen joutunut luopumaan niin monista asioista joista minä pidän , kun en saa tunteilleni vastakaikua . Ensinnäkin tunnen surua , surua siitä ettei mies tunne tunteita samoin kuin minä , eikä hän voi samaistua minun tunteisiin, häneltä puuttuu empatia kyky . Tunnen surua hänen puolestaan . Miten yksinäistä voikaan olla ellei tunnista tunteitaan saati toisen tunnetilaa ? Miten tällaista ihmista voi miellyyttää, olla hyvänä ? Helliä? jos mikään ei tunnu missään?

Tätä asiaa olen kovasti pohtinut , saamatta vastausta . Toki ruuan laitolla, valmistamalla miehelle maukasta ruokaa , tekemällä asioita joita hän arvostaa , totta , mutta entäpä läheisyys? 

On asioita joita miehenkin pitäisi koittaa ymmärtää, ei vain minun , elämä tuntuu välillä niin yksipuoleiselle. Kaikki on niin pinnallista . Ottaako hän huomioon esim sen että on välillä todella uuvuttavaa miettiä päivittäin miten itsellä tulisi toimia missäkin tilanteessa, miettiä kykeneekö toinen arvostamaan jotain tiettyä tekoa, koska minulla on tunteet mukana jokaisessa lauseessa, jokaisessa teossa, jokaisessa toimintamallissa , aivan kaikessa , toinen ajattelee vain järjellä.

On uuvuttavaa miettiä menisinkö kainaloon? Ottaisinko kädestä kiinni ? Miltä se miehestä tuntuu? Tuntuuko mikään miltään? Pitääkö minun itsellä nyt torjua itse omia tunteitani , jos näytän ne, onko asia hyväksi vai pahaksi. Joudun päivittäin todellaki itse torjumaan itseltä tunteitani , mieleeni hiipii ajatus "älä näytä lämpöä sillä mies ei ymmärrä sitä, ei hän vastaa tunteisiini kuitenkaan, tulen vain torjutuksi ja pettyneeksi" , tässä vois mieheltäkin löytyä pientä ymmärrystä , näyttelis edes vain minun vuokseni , tulisi lähelle . Onko tämä vain toiveajattelua, mene ja tiedä.

Tunnen välillä riittämättömyyttä , jota mies ei ymmärrä . Tämäkin johtuu vain siitä että tulen torjutuksi usein tunteilleni , kun en saa vastakaikua . Mikäli olen vain näyttämättä tunteitani, käyttäydyn kuin "kaverit" sekään ei ole miehestäni hyvä asia , jos näytän tunteeni , hän ei jaksa niitä koska tietää että ennen pitkään se johtaa vain asioista puhumiseen eikä mies osaa pukea asioita sanoiksi vaan katoaa omiin oloihinsa , rakentelemaan jotain . Lopputulos molemmissa sama , jään yksin ja ajaudumme erilleen . Tein mitenpäin tahansa , teen väärin , joko itseäni kohtaan taikka miestäni kohtaan . Miten minun kuuluisi olla? Jotta elämämme sujuisi mutkitta . 

Eilen illalla , kaipasin kovasti kosketusta , läheisyyttä ja tunnetta että minä olen toiselle tärkeä . Kokeilin mennä lähelle , tunnetta kesti vain hetken kunnes mies kääntyi pois päin minusta , ei tietenkään ilkeyttään . Tuntui pahalle, sanoin että tässäkö tämä nyt olikin? Mies vastasi ikäänkuin minun olisi pitänyt se jo tietää että hänellä kolotti joka paikkaa ( työt) . Enhän minä mikään meedio ole , ajatusten lukija .   En minäkään aina osaa valita sanojani oikein, en todellakaan , enhän minäkään täydellinen ole . Se oli virhe . Tilanne päättyi miehen suuttumiseen . Jäin taas yksin . Olin tikahtua kiukusta , en todellakaan tiennyt miten purkaa tunteitani , koska olimme menneet jo yöpuulle ja elokuva pyöri telkkarissa. Minun ei auttanut muuta kuin turhautuneena , itkunsekaisin tuntein kokeilla van keskittyä elokuvaan ja toivoa että nukahtaisin pian . Elää se tunnetila vaan pois . Tätä mieheni ei ymmärrä , koska hän ei kykene samaistumaan minun tunteeseeni . 

Tiedän että minun tulisi aloittaa jokin oma juttu, harrastus vaikkapa . Poistua kotoa . Asumme vain niin syrjässä kaikesta. Tänne harvoin eksyy kukaan kaverikaan. Ehkä nyt jaksaa kun kevät tulee . Tällä hetkellä voimani ovat vain rajalliset , kunhan ensin itse sisäistän tämän kaiken, uuden . Olen kyllä yrittänyt puhua asiasta miehelleni mutta hänellä on kova torjunta vielä päällä. Toivon kovasti että hän miettisi asiaa kuitenkin itsekseen , tajuaisi että puheissani on jotain järkeä . 

Tänään rentoudun, olen yksin kotona . Minun ei tarvitse miettiä miten käyttäytyä , miten puhua saati mitä tuntea , voin tuntea ihan just niinkuin tunnen , olla vain minä . 

Olla yksin, levätä ja elää itselleni.

 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.