ELÄMÄNI PINNALLISUUS 

Elämäni on nykyään niin pinnallista . Kaikessa . Varsinkin tunne puolen asioissa . Pystyisin antamaan enemmän, paljonkin enemmän, syvällisempää mutta .....
Mies ei kykene sitä vastaanottamaan . 
Olen joutunut pakostakin muuttamaan omaa käyttäytymistäni, muuttamaan minääni , luopumaan niin paljosta joka muokkaa minuuttani todella paljon . Ymmärtääkö mies tätä? Mahdollisesti ei .
Päivittäin tunnen paljon tunteita, nykyään eniten surua , menetetystä , vaikka kuinka yritän keskittyä hyviin asioihin, mieleni palaa aina siihen mistä olen joutunut luopumaan. Usin arjen tilanteet muistuttavat minua siitä. Enää en höpise ns "turhiakaan" koska koen sen olevan turhauttavaa. Jätän paljon asioita sanomatta , tunteita näyttämättä , elän vain pinnallisesti. 
Tämä ei ole minua , olen pakostakin "joku muu" . 
Pystyisin parempaan, pystyisin syvällisempään , mutta mies ei kykene. Välillä tunnen valuvani hukkaan , täysin hukkaan . Olen vain puolikas . Muutuin kokonaisesta puolikkaaksi . 
Tämä asia saa minut surulliseksi . Mitä voin tehdä? Olisipa minussa kaksi nappulaa, ON ja OFF . Pahan olon iskiessä , voisin painaa OFFIA , olla tuntematta, olla olematta , kunnes olo menee ohi , voisin painaa ON nappulaa, käynnistää itseni uudelleen . Taikka jos minulla olisikin jokin supervoima , valitsisin ILON supervoimakseni . Pahan olon iskiessä ottaisin supervoimani käyttöön ja fiuh, olisinkin hetkessä ILOINEN . Joskus voisin ottaa supervoimat käyttöön jopa viikoiksi, kuukausiksi jopa kokonaiseksi vuodeksi , eipä valuisi aikaa hukkaan hetkeäkään. Olisinko silloin täydellinen ihminen ? Olisiko silloin kaikki paremmin? Elämä olisi vain pelkkää musiikkia, kukkia, herkkuja , naurua ja iloa , pinnallista?

Rakastamisen vaikeus.
Olen ollut koko päivän "yksin" vaikka olemme molemmat kotona. Olen yrittänyt lähestyä miestä mutta saanut vain pintaa , ei mitään syvällisempää. Olemme ikäänkuin kaverit suhteessa. Tuntuu että tukehdun, olen taas aivan lukossa . En kykene näyttämään mitään tunnetta. Oli pakko käydä ajelemassa autolla . Kotiin palaaminen ei tuntunut yhtään hyvälle . Kotona oli "näkymätön" mies . En näe häntä vieläkään. Olemme olleet molemmat omissa oloissamme, eri huoneissa . Kaikki tämä johtunee taas läheisyyden puutteesta. En osaa asennoitua siihen oikein, tuntuu pahalta kun yrität antaa muttet saa mitään takas . 
"Näkymätöntä" miestä on vaikea rakastaa, suorastaan mahdotonta . 
Minulle usein sanotaan "sun pitää hankkia omaa tekemistä, hankkia elämä". Mitä se tarkoittaa?
Minulla ei ole enää ystäviä , olen hukannut ne kaikki. Minulla ei ole harrastusta , kun en ole jaksanut aloittaa mitään . Minun tekemiset, harrastukset, ovat olleet kotona . Teen mielelläni betoni töitä , askartelen käsilläni kaikkea mutta se kaikki tapahtuu kotona. 
Lähtisinhän minä, mutta minne? Auttaako se parantamaan tunnesokean parisuhteen? Jos parantaisi, olisin poistunut kotoa jo ajat sitten .  Tiedän toki että kotoa poistuminen piristäisi minua itseäni , no kokeilin sitä eilen . Kävin kylässä ystävällä . Muuttuiko tilanne? Ei muuttunut . 

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa