Tulen tänne hiukan avautumaan koulukiusaamisesta. Elikkä moni on lukennut monen kirjoittamia kirjoituksia, jossa kerrotaan kokemuksia koulukiusaamisesta ja sen jättämisistä jäljistä, ja kuinka moni kiusaaja on tullut pyytämään anteeksi ja sanonneen katuvansa tekojaan. Koulukiusaaminen on hyvin laaja tapaus Suomessa sekä muualla maailmassa, mikä on todella huolestuttavaa. Itse olen myös ollut koulukiusattuna kouluaikoina ja se vei minulta itsetuntoa pois, minun tapauksessa opettajat ei edes puuttuneet kiusaamiseen, joten kärsin todella paljon.  Minua kiusattiin erilaisuuden takia kuten ulkonäöstä, nimestäni. Kärsin siitä pitkään kun moni haukku ja syrji minua, tämä tuntu todella pahalta ja vei itsetuntoa nollille koko ajan, vaikka yritti olla rohkea ja välittämättä kiusaajista koulussa niin en enään jaksannut koulua, joten lintsasin usein koulusta tai lähin pois kesken tunnin varsinkin yläaste aikoina. Ala-aste aikoina minua syrjittiin kun jouduin erityisluokalle, syynä oli siihen että opin eri tahtiin kuin muut. En ehtinnyt käydä saman paikkakunnan yläastetta kun muuttimme eri paikkakunnalle, uudessa kunnassa tutustuin yläasteeseen ja alku meni jokseenkin hyvin, mutta piakoin alkoi uudestaan kiusaaminen tämä oli suurimmaksi osaksi haukumista ja syrjintää. Joskus itkin iltaisin omassa huoneessani miettien, mikä vika oli minussa? Miksi minua kiusattiin ? 9 luokka onneksi meni hyvin kun kukaan ei enään kiusannu minua, mutta arvet silti jäi. Kun ammattikoulut alkoivat olin ensin yhdessä koulussa, mutta kuraattori laittoi minut toiseen paikkaan opiskelemaan. Toisessa paikassa opiskelu alkoi sujuta hyvin, mutta puoli välissä yksi miespuolinen opiskelija alkoi ahdistelemaan, tämä kyseinen henkilö vitsaili tökeröillä sanoilla minulle, kosketteli kielletystä paikasta, seurasi joka paikkaan ja teoria tunneilla lunttasi minulta vastaukset. Hän kertoi ihastuneensa minuun, mutta en ollut häneen mitenkään ihastunut, joten sanoin ystävällisesti että minulla on jo toinen mies, joka asui ruotsissa. Häirintä alkoi kouluaikoina ja sitten iltaisin vapaa-aikana, joka viestissä oli pahoittelua jne, aloin kyseistä henkilöä todellakin pelkäämään, koska en saannut mitenkään omaa rauhaa, joka aamu oksentelin vatsahappoja tai hiukan aamupalaa ennen bussiin lähtöä, nukuin todella huonosti, ahdistus vei minulta voimat, ahdistuin niin että jouduin kuukausittain käymään spykologin vastaanotolla.tätä kaikkea jouduin kestämään opiskelun ohella 3 vuotta, pistin henkilön estolistalle, joka paikasta enkä enään antannut hänen olla mistään paikasta yhteydessä minuun. Kerroin jatkuvasti opettajalemme tilanteesta ja hän onneksi sai 3 vuotena asian hyvin selväksi kyseiselle henkilölle, mutta piinailua jatkui jonkin verran. Ammattikoulun loputtua oloni helpottui täysin ja nykyään voin hiukan paremmin kuin ennen. Mutta tämä kaikki, mitä olen joutunut kokemaan ja käsittelemään aivoissani on viennyt voimiani todella paljon, enkä enään halua kokea mitään samanlaista kuin ennen. Viiltelin käsiäni, koska kiusaaminen/ahdistelu vei itsetuntoani niin pahasti että aloin tuhoamaan itseäni. Nykyään en enään sitä tee ja voin vain kiittää todella paljon nykyistä miestäni siitä, että hän pelasti minut kaikelta ja otti suojaansa. Neuvona teille, jotka olette olleet kiusattuna ; Älkää luovuttako ja avautukaa läheisille. Kiusaaminen ei koskaan kannata, koska se jättää todellakin jäljet! Tämä oli päivän aihe tänään ja jatkossakin tulen kirjoittamaan kiusaamisesta täällä blogissani. Kiitos että luitte ! 

Kommentit (0)

Seuraa 

Nuori 20-vuotias nainen Ruotsin puolelta, joka on asunnut Suomessa. Olen huumorintajuinen, rauhallinen ja tykkään erityisesti kissoista. Harrastan piirtämistä, valokuvaamista ja sisustamista. Tavoitteenani on kertoa itsestäni sekä muista mielenkiintoisista aiheista.