Pienen luovan kirjoitustauon jälkeen voisi olla hyvä hetki esitellä hivenen Cobblerinan työhuonetta. Ennen Wetterhoffin taloon siirtymistäni työskentelin kaksi ja puoli vuotta kotoa käsin. Hankin ison teollisuusompelukoneen heti perustettuani Cobblerinan. Aluksi kone asustelikin osana kerrostalokaksion olohuoneen sisustusta. Kone itsessään ei varsinaisesti ollut millään tavalla häiriöksi asumisen kannalta. Rakas järjestystä ja siisteyttä arvostava mieheni ansaitsee julkisen anteeksipyynnön kaikista niistä kerroista, kun levitin nahkavuodat ja leikkasin laukkujen kappaleita olohuoneen lattialla. Häiriötä ei varmaankaan syntyisi pelkästä leikkaamisesta, jos siivoaisin heti jälkeni, mutta hivenen suurpiirteisenä (lue sotkuisena) ihmisenä siivoan sotkuni ehkä viikon päästä.

Ihailen niitä työhuoneita, jotka ovat kivasti sisustettuja ja aina tiptop siistinä. Toisaalta riippuu paljon siitä, mitä työhuoneella tekee, että kuinka nopeasti sotkua syntyy. Jos olisin esimerkiksi graafinen suunnittelija ja työskentelisin pelkästään tietokoneella, saisin ehkä pidettyä työhuoneeni siistinä, tai sitten en. Valmistaessani tuotteita siirtelen nahkoja paikasta toiseen. Ensin kokonaisina vuotina, sitten leikattuina kappaleina ja leikkuujäte silppuna. Toisinaan kasoja jää sotkuisesti lojumaan pöydille. Eikä se väärin ole, luova sotku on hyvästä, eikä hyvää työskentelyrupeamaa kannata siivoamalla pilata. ;)

Etsin jonkin aikaa työhuonetta, ennen kuin tajusin soittaa Wetterhoffille. Aluksi tavoitteeni oli löytää työhuone, johon olisin saanut yhdistettyä ompelupuolen sekä kenkien valmistustilan. Nykyisessä työhuoneessani en valmista kenkiä, teen ainoastaan siistit leikkuu- ja ompeluosuudet. Kenkien valmistus vaatii hiomakoneita ja liimojen käyttöä, eikä niitä voi tehdä siistissä ns. toimistohuoneessa.

Kun nyt kerran otin puheeksi paheeni sotkuisuuden suhteen, voin paljastaa miksi nyt vasta esittelen Cobblerinan työhuonetta. Siivosin eilen oikein kunnolla työhuoneella, koska kuvaamme tänään ja huomenna videota Rusettilaukun tekemisestä. Jotta videosta tulisi tunnelmaltaan tyylikäs, nurkissa ei saa lojua kaikenlaisia kasoja. Liikaa en työhuonetta lavastanut normaalia siistimmäksi, voitte sitten videolta bongata sotkukasoja, ellei taitava kuvaajani saa niitä onnistuneilla kuvakulmavalinnoilla katoamaan.

Kotityöhuoneesta siirryin Wetterhoffille noin puolitoista vuotta sitten. Olen ollut ratkaisuun todella tyytyväinen. Työn ja vapaa-ajan erottaminen toisistaan on todella paljon helpompaa, kun työt eivät ole kotona. Toki kotonakin tulee tehtyä töihin liittyviä asioita. Punon kaikki laukkujen hihnat kotona ja korvakoruja tulee silloin tällöin näperreltyä keittiön pöydällä. On kuitenkin mukavan selkeää, että isoille nahkavarastoille ja muille yrityksen materiaaleille sekä koneille on oma paikkansa ja minulla on tila, jossa saan rauhassa sotkea sekä olla siivoamatta, jos siltä tuntuu. Kuulemma pieni sotku luovassa työhuoneessa on mielenkiintoista, siihen ainakin vetoan pahimman sotkutilanteen ottaessa vallan.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Cobblerinan työhuoneella -blogi kertoo tarinaa yrittäjän arjesta, tyylistä sekä ajankohtaisista projekteista. Sanna Niskanen on yrittäjä Cobblerina -asustemerkin takana. Blogissa seurataan muun muassa kevään aikana valmistuvan jalkinemalliston syntymistä ja näyttelyn toteutusta.

cobblerina(at)gmail.com

Instagram