Koko ajan ympärillämme on valtava määrä tuotteita. Koskemme jatkuvasti johonkin, jonka joku jossain on valmistanut. Jotkut tuotteet menevät matkallaan useiden käsiparien ja koneiden läpi, toiset varmasti satojen vaiheiden ja ihmisten ohi ennen kuluttajalle asti päätymistä. Esimerkiksi vaatteiden polku voi olla yksinkertaistettuna suunnilleen seuraava. Viljelijä kasvattaa puuvillaa työntekijöidensä kanssa, sato kypsyy ja tuhannet poimijat tulevat pelloille keräämään varovasti tämän ns. valkoisen kullan turvaan. Puuvillatupsut kuljetetaan tehtaalle, jossa se käsitellään langaksi valmistamista varten. Valmiista langasta kudotaan valtavat määrät kangasta, joihin painetaan haluttu kuosi tai värjätään yksiväriseksi.

Valmiit kankaat päätyvät vaatetehtaille. Kuvitellaan vaikka, että valmistukseen on tulossa naisten kauluspaita. Ensin paitaan tarvittavat osat leikataan kankaasta: hihat sekä hihansuut, selkäkappale, kaksi etukapaletta, rintataskut ja kaulukseen tulevat kappaleet. Myös tarvittavat tukikankaat leikataan hihansuihin sekä kaulukseen jämäköittämään niitä. Tehtaassa on useampi ompelija ja jokainen ompelija tekee vain yhtä työvaihetta. Yksi ompelee kauluksen kasaan, toinen sivusaumat sekä kiinnittää samalla pesuohje/tuotelaput saumaan. Kolmas ompelee hihan sivusaumat, neljäs hihansuut, viides selän muotolaskokset ja kuudes napinläpikaitaleet. Seitsemäs ompelija kiinnittää hihansuut hihoihin ja kahdeskas hihat paitaan, yhdeksäs ompelee taskut ja kymmenes napinlävet. Ompeluvaiheessa siis paita saattaa käydä jopa kymmenen tai useamman käsiparin läpi ja tuosta saattoi jäädä vielä muutama työvaihe mainitsematta. Sitten vielä nappien kiinnitys ja silitys. Ai niin, vielä yksi vaihe, nimittäin paidan napittaminen kiinni.

Valmis paita pakataan kuljetusta varten muoveihin ja muiden paitojen kanssa laatikkoon. Laattikko kulkeutuu vaatemerkin keskusvarastolle, josta se toimitetaan oikean maan keskusvarastoon ja sieltä eteenpäin oikeaan myymälään. Työvuorossa oleva myyjä purkaa tuotteen laatikosta ja muovista sekä henkaroi. Toinen myyjä vie paidan paikalleen myymälässä, josta asiakas ottaa sen mukaansa kassalle. Kolmas myyjä ottaa paidan kassalla vastaan, pakkaa pussiin, rahastaa ja antaa pussin asiakkaalle. Näin paita päätyi puuvillapellolta uuden omistajansa vaatekaappiin.

Miksi kerroin tämän kaiken, vaikka otsikko puhuikin laukun valmistuksesta? Kyseinen paita saattaisi olla minkä tahansa ketjuliikkeen paita ja kerron seuraavaksi vertailukohdaksi, kuinka erilainen onkaan yhden ihmisen käsissä syntyvän tuotteen tarina.

Otetaan esimerkiksi Cobblerinan valikoimissa oleva London-laukku. Matka laukuksi alkaa lehmästä, joka tulee syödyksi. Lehmä käytetään kokonaisuudessaan hyödyksi, myös nahka. Nahka parkitaan omassa tehtaassaan sekä värjätään. Cobblerinan tuotteiden nahat valmistuvat Espanjassa EU:n standardit ja ympäristösäädökset huomioon ottaen. Valmis nahkavuota lähtetään joko Ruotsiin tai Viroon, mistä olen sen tilanut ja sieltä eteenpäin minulle. Tästä alkaakin sitten varsinainen laukun tarina.

Jotta laukkua voidaan lähteä valmistamaan, täytyy se ensin suunnitella sekä kaavoittaa. Laukun kaavojen avulla leikkaan nahasta kappaleet laukkua varten. London-laukun tapauksessa kaksi läppäpalaa, kaksi laukun runkokappaletta, kaksi vuorin yläreunaa sekä kahvaan kappale ja tukikappale, joka on hivenen pienempi kuin varsinainen kahva. Lisäksi laukkuun tarvitaan vielä pala nahkaa nyöriä eli olkahihnaa varten.

Kun kaikki kappaleet laukkua varten on leikattu, alkaa osuus, joka aina välillä tuntuu tylsältä, eikä mikään tunnu valmistuvan. Kaikkiin kappaleisiin merkitään tarvittavat ompelua helpottavat apupisteet ja viivat. Laukun etukappaleeseen kiinnitetään laukkulukon runkokappale. Kaikki kappaleet tulee käydä läpi ja varmistaa, ettei reunoissa hapsuta nurjanpuolen ns. karvaisuus. Kahvaan tulevan tukikappaleen reunat ohennetaan puukolla, jonka jälkeen se liimataan maitoliimalla kahvan kappaleeseen. Sitten vielä ennen ompelua läppään painetaan Cobblerinan logo. Punon myös kaikki laukkujen hihnat itse ja yleensä niitä on työhuoneella valmiiksi tehtynä, koska tykkään punoa niitä kotona sarjoja tai elokuvia katsellessa. Hihnan punonta on melko mekaanista ja helppoa, mutta aikaa vievää. Siksi teenkin niitä varastoon koko ajan, etteivät ne pääse loppumaan. Melkein pääsi unohtumaan vuorikankaan leikkuu. Niitäkin minulla on valmiiksi leikattuna erilaisia, mutta välillä täytyy leikata uusia, jos valmiista pinosta ei löydy juuri täydellistä tekeillä olevaan laukkuun. Kaikki laukkujen vuorikankaat ovat joko kierrätettyä materiaalia tai leikkuujätettä.

Ompeluvaihe on melko nopea osuus loppujen lopuksi. Heti jos ompelukoneelta täytyy nousta tekemään jotain ylimääristä, työn teko hidastuu. Ompelen ensin laukkuosan muotolaskokset ja yhdistän etu- ja takakappaleet. Sitten ompelen läpän kappaleet yhteen sekä kahvan valmiiksi ja paikalleen läppään kiinni. Seuraavaksi kokoan vuorin ja yhdistän sen laukkuosan kanssa. Myös nyöri kiinnittyy samalla laukunpäällisen ja vuorin väliin. Viimeisenä läppä kiinni laukkuun ja läppään lukon toinen osa kiinni. Valmista tuli, tästä laukku jatkaa matkaansa suoraa asiakkaalle, jälleenmyyjälle tai vaikkapa mukanani messuille.

Loppuun asti lukeneille ja kiinnostuneille tiedoksi vielä kunka kauan aikaa yhden laukun valmistamiseen kuluu. Leikkuu 30 min, logo, lukko, merkit yms. 30 min, ompelu 1 h, nyörin leikkuu 30 min ja punonta 40 min. Näin päästään lukemaan 3 h 10 min. Toki yleensä teen eri työvaiheita sarjassa niin, että leikkaan esim. yhden päivän ja ompelen seuraavan. Sarjatyöhän on tunnetusti nopeaa, siksi siellä alussa kertomassani vaatetehtaassakin aina yksi ihminen tekee samaa vaihetta päivästä toiseen. Hän kehittyy siinä työvaiheessa tehtaan tarkimmaksi ja nopeimmaksi. Voin vain kuvitella kuinka puuduttavaa sillä tavalla työskentely on.

Syy siihen, miksi kerroin teille tämän tarinan on se, että tällä hetkellä puhutaan paljon kotimaisuudesta ja sen tärkeydestä, mutta ei juurikaan avata asiaa sen enempää. Kotimaisuus on tärkeää siksi, että kun tuote valmistetaan kotimaassa, sen tuotannosta poistuu monta kuljetusvaihetta, jotka ovat osa tuotteen hiilijalanjälkeä. Kotimaisuus tuo tietysti myös työtä ja sen kautta verotuloja meille tänne Suomeen. Lisäksi se pitää eri alojen osaamisen täällä. On aloja, joiden taitajia löytyy Suomesta enää kourallinen ja sen kourallisen eläköidyttyä jatkajia ei enää ole. Kotimaisten tuotteiden tuotantoketju on myös täysin läpinäkyvä. Pienillä valinnoilla voi siis vaikuttaa huomaamattaan paljon.

Kommentit (1)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Cobblerinan työhuoneella -blogi kertoo tarinaa yrittäjän arjesta, tyylistä sekä ajankohtaisista projekteista. Sanna Niskanen on yrittäjä Cobblerina -asustemerkin takana. Blogissa seurataan muun muassa kevään aikana valmistuvan jalkinemalliston syntymistä ja näyttelyn toteutusta.

cobblerina(at)gmail.com

Instagram