Ensimmäisessä postauksessa taisin mainita, kuinka teen lähes kaiken itse yrityksessäni. Osittain tämä johtuu siitä, että asioita ei ole varaa ulkoistaa, mutta suurin syy on kyllä kuitenkin se, että pidän yritykseni arjen vaihtelevuudesta sekä erilaisista asioista, joihin saan paneutua ja kehittyä niissä. Eilen roolini töissä oli olla valokuvaaja, tarkemmin sanottuna tuotekuvaaja. Tarvitsin uusia tuotekuvia uutta pian avautuvaa nettikauppaa varten ja olin valmistanut uusia tuotteita, joista ei ollut vielä ollenkaan kunnon kuvia. Hyvät tuotekuvat tarvitsevat kunnon studion, tai ainakin melkein. Virittelin parhaaksi katsomistani elementeistä lähes välttävän studion ja sitten virittelin sen uudelleen, kun ensimmäinen yrittämä ei aivan toiminut. Tuotekuvauksissa tärkeää on riittävä valo, jonka täytyy tulla oikeista suunnista niin, ettei esimerkiksi laukku luo omaa varjoaan kuvaan. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole. 

Opiskeluaikoina meillä oli toki yksi valokuvauskurssi. Opettaja keskittyi kertomaan, kuinka koulun kameran asetuksia säädetään, harmi vaan, etten kertaakaan tuon kurssin aikana koskenut kyseiseen kameraan, vaan yritin räpeltää omasta kamerastani samoja asetuksia. Tuon kurssin sijaan olisin kaivannut: "näin rakennat studion tyhjästä vintillesi" tai "näin selviät tuotekuvista, kun et voi enää käyttää koulun studiota". Nämä kurssit olisivat olleet taatusti hittejä. No, kokeilemalla oppii ja harjoittelemalla kehittyy, vai mitä näitä kliseisiä lausahduksia onkaan.

Joka tapauksessa, sain kuvat otettua ja seuraavalla kerralla haparointia on taas hivenen vähemmän. Älkääkä toki ymmärtäkö väärin. Pidän valokuvaamisesta todella paljon. Instagramiin on todella hauska kuvailla rentoja kuvia söpöistä laukuista. Tuotekuvien ottaminen on vain paljon teknisempää ja tarkempaa hommaa. Kuvaaminen on ehdottomasti aihe, jossa kehittyy vain kuvaamalla. Me elämme todella onnekasta aikaa siinä mielessä, että helposti voi ottaa samasta kohteesta kuvia uudestaan ja uudestaan ja poistaa pilalle menneet kuvat vaivattomasti. Nostan hattua filmikameran kanssa samaa hommaa suorittaneille. Toki silloinkaan ei tainnut olla pakko huonoja otoksia kehittää paperikuviksi asti, mutta hyvien kuvien valikoiminen suurennuslasin avulla taisi olla huomattavasti työläämpää.

Kuvaukssessa olen mielestäni kehittynyt tasaisesti ja rakastan leikkiä kuvakulmilla ja asetteluilla. Kunnon oppimiskokemuksen koin kuitenkin tänään käsitellessäni ottamiani studiokuvia Photoshopilla. Kyseistä ohjelmaa opiskeltiin myös kouluaikoina, mutta sekin jäi jotenkin pintapuoleiseksi läpikäynniksi. Ja asiat, joihin ei paneudu itse kunnolla ja mielenkiinnolla, unohtuvat ennen kuin ehtii huomatakkaan. Tänään koin siis suuren ahaa elämyksen käsitellessäni kuvia. Oli huikeaa huomata, kuinka huonoistakin kuvista saa kuvankäsittelyllä hyviä kuvia.

Kuvaaminen vaatii intohimoa, omistautuneisuutta ja näkemystä. Kuten kaikissa asioissa, niin myös kuvaamisen suhteen pätee se, että harjoittelemalla voi oppia hyväksi valokuvaajaksi, mutta tullakseen loistavaksi valokuvaajaksi, tarvitsee kuvaaja myös kuudennen aistin, jolla kuviin välittyy vielä se jokin, mikä tekee kuvasta loistavan tai jopa merkityksellisen. Jokainen voi hankkia kameran nykypäivänä, ja on ihana seurata ympärillä nuoria kuvaajalupauksia, mutta kaikkien ei kannata ehkä luopua päivätöistään valokuvaamisen vuoksi. Itse ajattelin ainakin toteuttaa sanontaa "suutari pysyköön lestissään" ja ilokseni todeta, että tuotekuvaus onnistuu kyllä ja harrastekuvaajana voin jatkaa edelleen.

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Cobblerinan työhuoneella -blogi kertoo tarinaa yrittäjän arjesta, tyylistä sekä ajankohtaisista projekteista. Sanna Niskanen on yrittäjä Cobblerina -asustemerkin takana. Blogissa seurataan muun muassa kevään aikana valmistuvan jalkinemalliston syntymistä ja näyttelyn toteutusta.

cobblerina(at)gmail.com

Instagram