Kati Niemi asuu pienessä eteläsaksalaisessa kylässä, aivan Itävallan rajalla. Elämä hymyilee juuri nyt leveästi, sillä pikkuperheeseen on jokunen aika sitten syntynyt suloinen Kimi-poika. Aina Katin arki ei kuitenkaan ole ollut ihan yhtä aurinkoista.

Kati päätyi pikkukylään asumaan pysyvästi tavattuaan tulevan saksalaisen miehensä oman työpaikkansa, paikallisen hotellin terassilla. Mies alkoi ilmestyä Katin tarjoilemalle oluelle tiiviiseen tahtiin. 

-  Pari kuukautta siinä toisiamme katseltiin. Sitten mentiin pyörälenkille, Kati kuvaa parin alkutaivalta nauraen.

Sopeutuminen pikkukylän valmiisiin kuvioihin osoittautui kuitenkin raskaaksi. Miehen paikalliset miespuoliset kaverit kyllä toivottivat Katin tervetulleeksi, mutta naispuolisia ystäviä oli yllättävän vaikea löytää. 

-  Heitä ei tuntunut kiinnostavan tutustua minuun ollenkaan. Kaikilla oli jotenkin omat elämät ja kuviot jo valmiina, Kati kertoo.

Kun töistäkään ei kavereita oikein löytynyt, ikävä Suomeen äityi välillä kovaksi. Kati soitteli kotiin ja tekstaili vanhoille ystäville, mutta heidänkin elämänsä tuntui usein kiireiseltä.  Siinä missä Katin arki junnasi aloillaan, muiden elämä tuntui menevän kovaa tahtia eteenpäin. 

- Onneksi minun mieheni on niin positiivinen ja jaksoi kannustaa, että kyllä se siitä. 

Katinkin sosiaalinen elämä pääsi lopulta vauhtiin Kimi-pojan syntymän myötä. Lasten kautta tutustuminen onnistui helposti ja läheisestä Suomi-koulustakin on tullut oikea henkireikä. Muitakin hyviä keinoja löytää ystäviä Katilla on - niistä lisää keskustelussamme alla. 

 

Kommentit (2)

terkut Kölnistä

Siis yhdyn täysin Katin kommenttiin että Saksalaisista naisista on lähes mahdoton saada ystäviä. Olen asunut yhdessä Saksan suurimmista kaupungeista kohta kymmenen vuotta eikä minulla ole yhtä ainutta saksalaista naisystävää työpaikkani ulkopuolella! Eivät vain jostain syystä ole kiinnostuneita tutustumaan. Ja tätä sanovat kaikki naispuoliset ei-saksalaiset kollegani. Surullista!

ulkomaanelava

Ei ole mitaan valia minka kokoisessa kaupungissa Saksassa asuu. Naisipuolisia ystavia on lahes mahdotonta loytaa! Kavin 5 ensimmaista vuotta muuttoni jalkeen samoilla liikuntatunneilla 5 - 6 vakkarinaisen kanssa ja juttelimme siina sivussa niita naita. He kavivat ulkona yhdessa mutta minua ei kutsuttu yhta ainutta kertaa vaikka tiesivat etta olen taalla yksin. Eli pitakaa tunkkinne ;-). Onneksi sentaan tyokavereista on tullut muutama ystava - muuten olisi kovin yksinaista elama taalla! 

Seuraa 

Millaista on suomalaisten naisten elämä ulkomailla? Tässä podcastissa Ranskassa asuvat Lilli ja Helena juovat kahvia eri puolilla maailmaa asuvien suomalaisten kanssa ja selvittävät, mikä elämässä naurattaa, itkettää, ihastuttaa ja vihastuttaa.

Blogiarkisto

2017