Asta Sutton vastaa videopuheluun San Diegosta. Kaukana Kaliforniassa on keskiyö, kun Euroopassa aloitellaan aamukiireitä.  

Asta lähti Suomesta kaksikymmentä vuotta sitten, mutta ikävä kotiin ei ole kaikonnut koskaan. Niin oli kuulemma hänen isälläänkin aikoinaan ollut Ruotsissa; äiti olisi mielellään jäänyt naapurimaahan töihin pidemmäksikin aikaa, mutta isä ikävöi jo kovasti kotiin. 

- Ehkä juurille on toisilla vahvempi kaipuu kuin toisilla. Me olemme kaikki erilaisia, Asta sanoo.

Tuntemuksiaan ja kaipuuta kotiin Asta on työstänyt taiteensa parissa. Hän valmistui taiteiden tohtoriksi Rovaniemen yliopistosta vuonna 2014 aiheenaan Tiedostamaton maalaamisen prosessissa. Podcast-jaksossamme hän kertookin, kuinka hän itse on löytänyt oman tapansa tehdä taidetta. 

- Olen jostain kuullut, että suomalaisilla olisi pitkän talviajan takia parempi mielikuvitus kuin monilla muilla, Asta kertoo. 

Nyt kun Astan lapset ovat jo isoja ja pärjäävät ilman äitiä, Asta pyrkii viettämään aikaisempaa enemmän aikaa synnyinmaassa, juuri taiteen parissa. Kesällä hän vetää taidekurssin Joutsenon opistossa ja loppuvuodesta hänen taidettaan on nähtävillä helsinkiläisessä taidegalleriassa. 

- Kun olen Suomessa, kaikki on vaan niin puhdasta. Sieltä mä löydän ihmisiä, joiden kanssa mulla on hyvä olla. 

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Millaista on suomalaisten naisten elämä ulkomailla? Tässä podcastissa Ranskassa asuvat Lilli ja Helena juovat kahvia eri puolilla maailmaa asuvien suomalaisten kanssa ja selvittävät, mikä elämässä naurattaa, itkettää, ihastuttaa ja vihastuttaa.