”Sussa on kipinä

Sen kanssa synnytään

Sun pitää vaan se saada syttymään…”

Löysin oman kipinäni loppuvuodesta 2014. Ei siihen mennytkään kuin päälle 30 vuotta. Koko päivän tuijotin työtietokoneen ruutua päivittäen sivua ja odotin, että koska ne nimet sinne tulee. Pakko oli pitää ruokatauko ja hyvä, etten vetänyt kaalikäärylettä väärään kurkkuun, kun ystäväni soitti, että minun nimeni on siellä. Sinne se lävähti korkeakoulun nettisivuille valittujen listalle. Olin päässyt sisään koulutukseen, josta olin kauan haaveillut. Tästä alkoi tuskien, epäonnistumisten, itkun, omien heikkouksien hyväksymisen, omien vahvuuksien tunnistamisen, naurun, onnistumisten ja loistamisen aikakausi.

”…Mitä ikinä sun unelmat onkaan et saavuta niitä unessa koskaan…”

Olin viimein herännyt unesta. Huonon parisuhteen painajaisesta, oman itsensä hukkaamisesta. Kouluun pääsystäni käytiin tiukkaa keskustelua kotona, vaikka olinkin saanut siunauksen hakea sinne. Tosiasiassa kumppanini ei varmaan koskaan uskonut, että pääsen sisään ja siksi se niin suuri järkytys hänelle olikin. Kouluun lähtöni tietäisi tulojen pienenemistä, vakaan talouden menettämistä ja vyön kiristämistä. Aavistin sen myös olevan viimeinen niitti parisuhteellemme. Ja niinhän se sitten olikin. Koulu alkoi tammikuussa 2015, erosimme huhtikuussa 2015. Olen vielä tänä päivänäkin kiitollinen itselleni, että annoin kipinän roihahtaa.

”…Mä en oo puhuja vaan tekijä

Oon aina tehnyt mitä tarvittiin

Enemmän ku ootettiin

Enemmän ku vaadittiin

Nousen vaikka välil tsempattu vähiten

Kukaan ei oo mulle niin ankara ku mä ite

En lepää silloin kun on paikka mistä vetää

Sit vasta kun kattoon mun paita jäädytetään

Luotan itteeni siitä voiman saan

Näät mun silmissä kipinän kohta roihahtaa…”

Lähipiirini järkyttyi, kun sai tietää, että lähden takaisin koulunpenkille. Tukea ei herunut, vain moitteita siitä, miten voin olla niin itsekäs ja kysymyksiä rahasta. Miksi kaikki aina pyörii rahan ympärillä? Ainoastaan ystävät kannustivat ja se antoi minulle voimaa, että selviän tästä ja tämä kortti minun pitää katsoa loppuun asti.

Opiskelen täysillä, koska haluan olla mahdollisimman hyvä siinä, mikä minusta tulee. Se ei ole aina helppoa, on pakko välillä myöntää itselleen, että en perkele osaa. Ja sekös on minulle vaikeaa. Olen natsi suhteessa itseeni. Heti pitäisi hipoa täydellisyyttä. Olen armoton analysoija ja jos epäonnistun, piiskaan siitä itseäni hyvinkin kauan ja vatvon asiaa öin ja päivin. Mutta periksi en anna. Nousen viimein ylös, kun epäonnistuminen on lyönyt maahan. Samaa virhettä en tule tekemään toistamiseen. Teen vielä enemmän töitä unelmani eteen, jotta saavuttaisin sen lopputuloksen, mihin minut on tarkoitettu.

”…Heittäydy täysii

Siihen mikä on tärkee

Ja tee sitä missä sulle on järkee…”

Näihin ikävuosiin mennessä sitä on oppinut itsestään paljon. Olen joutunut hyväksymään piirteitä itsessäni, joista en edes niin pidä, mutta jotka ovat osa minua. Olen oppinut rakastamaan itseäni ja luottamaan itseeni ja vaistoihini. Olen oppinut, että myös minä olen tärkeä, ei vain toinen. Olen oppinut, että olen oikeasti aika pirun fiksu. Olen oppinut loistamaan. Mutta ennen kaikkea olen oppinut vaatimaan oikeutta pitää omista haaveistani kiinni ja heittäytymään täysillä mukaan.

"…Silmissä kipinän hetki…”

 

Viittaukset: Robin – Kipinän hetki ft. Elastinen (säv. ja san. Robin, Elastinen, Jimi Constantine & Mikko Tamminen)

Kommentit (0)

Seuraa 

Meillä kaikilla on erilaisiin elämäntilanteisiin ja tunnetiloihin omat biisimme. Nämä biisit on kirjoitettu kuin suoraan meidän elämästämme juuri sillä hetkellä. Minä kirjoitan biiseistä elämässäni, elämäni biiseistä. Ja niihin liittyvistä tunteista tai tunteettomuudesta.