Vaikka siitä oli aina haaveillut, niin ei se sitten ollutkaan sitä mitä oli odottanut. Tai sitten minä en sopinut siihen haavekuvaan. Pyörremyrskyn vangitseminen lasipurkkiin on mahdotonta, mutta jotenkin minä olin itseni niin hyvin vakuuttanut, että sitä juurikin halusin. Tai sitten purkki oli vääränlainen. Kuka näistä ja muka tietää. Se maailma piti romahduttaa, jotta saisin takaisin oman itseni. Minä romahdin samalla mutta minä paranin.

”…Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa

Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas

Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan

Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa…”

Minusta tuli avovaimo. Minusta tuli äiti. Minusta tuli talollinen. Minusta tuli aikuinen. Minä hävisin tuon kaiken keskelle ja kuihduin pois. Mies haihtui omaan maailmaansa. Asuimme kaikki samassa talossa, silti elimme erillään. Hukuimme erilaisuuteemme emmekä osanneet käyttää sitä voimavarana.

”…Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään

Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää

Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas…”

Pyörremyrsky pääsi vapauteen, minä uskalsin luovuttaa, kun tajusin, että tämä tie johtaisi vain katkeruuteen. Nyt minulla on valta itseeni. Minulla on valta päättää omista asioistani. En tarvitse lupaa. Minun ei tarvitse jättää anomusta. Olen taloni herra ja itseni diktaattori. Olen vapaa tekemään ja kokemaan. Olen vapaa elämään.

”…Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään

Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää

Joten anna mennä joten anna mennä…”

En jätä nykyään mitään uutta tekemättä sen varjolla, että en kehtaisi. Mitään ei saa, jos ei uskalla yrittää. En menetä mitään, vaikka epäonnistuisin. Maailmat romahtaa aina ja sieltä noustaan aina. Pyörremyrsky jatkaa matkaansa. Olen kaunis, rietas ja onnellinen.

 

Viittaukset: Kaija Koo – Kaunis rietas onnellinen (säv. ja san. Saara Törmä & Aku Rannila)

Kommentit (0)

Seuraa 

Meillä kaikilla on erilaisiin elämäntilanteisiin ja tunnetiloihin omat biisimme. Nämä biisit on kirjoitettu kuin suoraan meidän elämästämme juuri sillä hetkellä. Minä kirjoitan biiseistä elämässäni, elämäni biiseistä. Ja niihin liittyvistä tunteista tai tunteettomuudesta.