Erosta on kulunut puolitoista vuotta. Käteen jäi asuntovelka, kahden kodin lapset ja oman itsensä takaisin saaminen. Rakkaus oli ollut kuolleena suhteessa jo vuosia, kumpikaan ei sitä vain tahtonut ääneen sanoa. Ero ei ollut ruma vaan kahden aikuisen ihmisen yhteispäätös ja sitä seurasi suuri helpotus.

Kuitenkin eron jälkeen päätin, että ei koskaan enää. En koskaan enää kerää kenenkään sukkia lattioilta enkä pyyhi maitoläikkiä pöydältä. En tappele rahasta tai tekemättömistä kotitöistä. En koskaan enää anna sydäntäni toiselle, joka sen kuitenkin särkee. Halusin olla vapaa ja käyttää miehiä ainoastaan satunnaisesti huvituksiini. That´s it. Minusta tuli kyyninen.

Heti eron jälkeen kuulin pitkästä aikaa Antti Tuiskun biisin Yksinäinen. Laulussa sanotaan ”Voi olispa aikaa kulunut tarpeeksi, kuukaudet menneet ja sydän ois ehjä…” Toivoin, että sydämeni olisi ollut heti ehjä ja ehkä jopa yritin niin itselleni ja muille väittää. Ei se ehkä kuitenkaan ollut. Biisissä yritetään kuitenkin valaa toivoa, että jokaiselle on joku, uusi rakkaus saapuu yllättäin ja sillepä ei voi minkään, kun se iskee. HAHAHAHA! Nauroin ääneen ja laitoin biisin pois. Not for me, koska en halua.

Kun tänään kuuntelen tuota samaista biisiä nappikuulokkeilla volyymit kaakossa ajaessani autoa, itken vuolaasti. Sydämeni vuotaa kyyneleitä, niin katkeria, toiveikkaita, pelokkaita, yksinäisiä. Itken, vaikka liikennevaloissa on vieressäni toinen auto. En jaksa välittää, sillä nuo sanat iskevät nyt kovaa. En edelleenkään halua uskoa, että minua varten olisi enempää rakkautta mutta huomaan, että toivo on hiipinyt takaisin. Toivo siitä, että joku vielä ottaa minut syliin, silittää hiuksiani ja sanoo, että kaikki on nyt hyvin eikä päästä irti koskaan.

”…Tuolla on joku toinen

Se vielä ei tunne sua

Sinä et usko

Mut se ei sinusta riipu

Et mitään voi

Mitään et kuitenkaan voi…”

 

Sydän on nyt niin ehjä kuin se voi enää ehjäksi tulla. Siihen on palautunut tunteet. Mutta pyristelen vielä vastaan. En halua tuntea tätä kaipuuta toista ihmistä kohtaan, se tekee minusta heikon. Se tekee minusta ihmisen. Mutta kuitenkin ”…Jokainen yö vie aamuun…”, niin myös tämä yö.

 

Viittaukset: Antti Tuisku – Yksinäinen (säv. Patric Sarin, san. Paula Vesala)

Kommentit (0)

Seuraa 

Meillä kaikilla on erilaisiin elämäntilanteisiin ja tunnetiloihin omat biisimme. Nämä biisit on kirjoitettu kuin suoraan meidän elämästämme juuri sillä hetkellä. Minä kirjoitan biiseistä elämässäni, elämäni biiseistä. Ja niihin liittyvistä tunteista tai tunteettomuudesta.