Moikka!

 

Mulla oli läpi syksyn omituisen väsynyt, ärtynyt ja ylipäätänsä sellainen nää-nää olo ilman mitään erityistä syytä. Kaikki tuntui raskaalta eikä happi ei meinannut liikkua treenatessa. Huomasin väsyväni aiempaa helpommin ja jouduin pikkuhiljaa jopa lisäämään astmalääkkeiden annostusta olon muuttuessa yhä tukalammaksi. Ajattelin kaiken vain johtuvan uusista ihanista haasteista elämässäni; Sportgirl2016 -ohjelma, Fighter Challenge, mun ensimmäisen omasuunnitteleman treeni-haasteen teko Mun Treenari -sovellukseen ja näiden lisäksi oman arkityön tuomat haasteet ... ja vaativathan syksy, pimeys ja tuloillaan oleva talvikin oman veronsa  ja selittivät osaltaan astmaoireiden voimistumisen. Pikkuhiljaa myös ihoni ja muu kroppa alkoivat oireilemaan. Ihoni kuivui ja punoitti varsinkin silmien ympäriltä, huulet rohtui ja olo oli koko ajan "krapulaisen" äklö ja tunkkainen. Huomasin saavani allergisia oireita ja reaktioita raaka-aineista joille en aiemmin ollut millään lailla reagoinut ja päätäni särki vähän väliä. Lähipiirissäni ihmiset alkoivat huomata muuttuneen olemukseni ja epäilivät oireiden joutuvan stressistä ja kehoittivat minua hidastaman vauhtia ja nukkumaan kunnolla. Nukuin kunnolla ja pyhitin aikaa levolle ja palautumiselle mutta raihnainen olo pysyi. Painoin eteenpäin ja syytin osaksi itseäni huonosta stressinsietokyvystä ja asioiden huonosta aikatauluttamisesta. Elin kuitenkin elämäni siisteintä aikaa! Sportgirl-ohjelman myötä sain kokea paljon uutta, heittäytyä eri tilanteisiin ja haastaa itseäni kunnolla - mistä nautin suunnattomasti.

 

Lokakuun 26. päivä oireet muuttuivat kertaheitolla entistä pahemmiksi. Silmänympärysiho muuttui yhä punasemmaksi, iho halkeilevaksi ja olo raskaammaksi. Päätin kuitenkin mennä treeneihin - joka ehkä sittenkin oli vikatikki jo väsyneelle keholleni. Treenin jälkeen hapensaanti muuttui vaikeammaksi ja muutkin oireet pahenivat. Sportgirl-kanssasiskoni Sofia sai minut käskytettyä lääkäriin ja koska hän sattui olemaan Helsingissä sain hänet turvakseni mukaan lääkäriin <3. 

Lääkärissä sain nopeasti helpotusta oireisiin kortisonipiikistä, hengitettävistä lääkkeistä ja kotihoidoksi antihistamiinikuurin allergisten oireiden rauhoittamiseksi. Seuraavina päivänä olo olikin jo sen verran parempi että sain Sofian hiihtohaasteen ja Mimosan tanssihaasteen vedettyä kunnialla läpi. Ääniklippien tuottaminen aiheutti  kyllä vähän ongelmaa heti hiihdon jälkeen ääneni muututtua taas miehekkääksi viskibassoksi  :-).

 

Viikot kuluivat ja aloin seurailemaan syitä oireisiin. Huomasin että töissä ollessani oireet palasivat ja aikaisemmin energinen ja iloinen oloni muuttui taas väsyneeksi ja raskaaksi (vaikka siis viihdyn työssäni). Olen heinäkuusta alkaen työskennellyt vanhassa isossa kivitalossa, jossa ilma tuntuu aina olevan vähän huono. Kesäisin ikkunat olivatkin lähes aina auki jotta toimisto tuulettuisi. Nyt syksyn tullen ikkunat on laitettu säppiin ja pattereista lämmöt päälle. Varmistus oireiden aiheuttajaan vahvistui kun jäin pari viikkoa sitten kesälomalle. Iho- ja astmaoireet hävisivät pikkuhiljaa ja vointi muuttui energisemmäksi ja olo freesimmäksi vaikka tekemisen ja vauhdin määrä sen kun lisääntyi.

 

Viime viikonloppuna kävin töissä tekemässä viikonlopun pituisen syysretken. Ehdin perjantaina olla pari tuntia työpaikalla kun silmänympärysiho taas punoittaen kuivui halki ja keuhkot tuntuivat raskailta. Olo onneksi helpottui kun saatiin paperihommat nopeasti hoidettua, tavarat pakattua autoon ja auton nokka käännettyä kohti pohjoista. Sunnuntaina olin sitten taas pari tuntia työmaalla jotta saimme tavarat purettua ja hommat laitettua pakettiin kun hengitystiet taas meni jäppiin ja ääni lähti sen myötä. Tällä kertaa vointi ei vaan lähtenytkään helpottamaan, vaan tuntui kuin paksu, lämpöähohkaava, piikikäs karvatoukka olisi vallannut mun hengitystiet ja taisteli olemassaolollaan sisäänhengitettävää ilmaa vastaan. Loppuilta ja yö menikin sitten taas lääkärissä ja lääkkeitä hengitellessä. Ei kiva, mutta nyt tiedän mistä oireet tulevat. Tänään kävin työterveyshuollossa keskustelemassa asiasta. Palaset alkavat loksahtamaan kohdalleen ja paraneminen voi alkaa. Se mikä on oireiden alkuperäinen syy tai aiheuttaja voi olla mahdoton selvittää. Itse nyt satun vaan reagoimaan johonkin työpaikkani sisäilmassa. Ennen vuodenvaihdetta työpisteeni muuttaa takaisin alkuperäisiin tiloihinsa jotka ovat useamman vuoden olleet remontissa juuri sisäilmaongelmien vuoksi, joten pitkää aikaa minun ei tarvitsae olla "poissa pelistä" tai muissa tehtävissä.

 

Tällä hetkellä olo on vielä ihan tajuttoman puhki. Hengitys ja sen myötä koko keho tuntuu raskaalta ja voimattomalta. Iho on kuiva ja silmienympärys punoittaa. Huomenna on taas Sportgirl2016 studiokuvauspäivä, jota odotan jo siksi että upeat meikkitaikurit saavat naamani näyttämään freesiltä. Mä en oikeasti ole mikään pinnallinen muikkis mutta kyllä se vaan tuntuu kivalta näyttää välillä taas elinvoimaiselta ja hyvinvoivalta. Tärkeintä mulle on, että keuhkoni palautuisivat "normaaleiksi". Astma mulla on ja tulee aina olemaan ja sen kanssa olen oppinut elämään tunnistaen ensioireita ja ennakoimaan oireiden huonontumista annosten mukauttamisella. Pitkän aikaa astmani on ollut lähes oireeton ja parhaassa hallinnassa evör; tämän vuoden loppukesä ja syksy on ollut jotain ihan muuta. Pakko sanoa, että jännittää vähän miten tästä eteenpäin. Tulenko jatkossa oireilemaan pienistäkin ongelmista sisäilmassa ja olemaan työterveyshuollon jatkuva riesa?

 

Sisäilmaongelmat ovat Suomessa ihan valtavan yleisiä. Yks kaks lähipiiristä alkaa löytymään kanssakärsijöitä kuin sieniä sateella. Osa tekee kotoa etätöitä ja jotkut ovat olleet jopa työpaikkojen kierteessä vaihtaen paikkaa sitä mukan kuin oireet ilmeentyneet muissakin pisteissä. Täähän ei kuulosta yhtään hyvältä. En ole vielä perehtynyt aiheeseen sen kummemmin. Tiedän että netti on varmasti täynnä tietoa ja keskusteluita aiheesta. 

 

Tänään ei treenailla eikä tehdä sen pahemmin mitään muutakaan. Hain lähipaikasta kunnon annoksen sushia tupla inkiväärilä joka ehkä auttaisi mun vastustuskykyä ja kehoa taistelemaan tulehduksia vastaan. Mä oikein tunnen miten mun sisällä käy kuhina, käsiä vähän tärisyttää ja olo on ihan rättipoikkikatkipuhki. Kaikki kehon energiat ja voimavarat on keskitetty paranemiseen ja tasapainon palauttamiseen. Kyl tää tästä, päivä kerralaan.

 

Onko muilla vastaavia kokemuksia? Olis kiva kuulla miten teillä meni ja miten menee nytten. Onhan tämä aika hurjaa miten laaja ongelma tää on ja kuinka moni tästä varmaan kärsii huomaamatta sillai pikkuhiljaa nakertaen vointia ja jaksamista.

 

Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta. Ulkona on jo aika kylmä ja me kaikki ansaitsemme välillä tsemppihaleja ja kehuja arjensankaruudestamme. Ihanaa viikkoa!

 

<3 B

Kommentit (0)

Seuraa 

Kirjotan elämästäni, joka keskittyy paljon treenaamiseen, ulkona liikkumiseen ja hyvinvoinnin ympärille. Harrastan monipuolisesti liikuntaa, mutta tällä hetkellä ehdottomia ykköslajejani ovat nyrkkeily ja potkunyrkkeily. Haluan motivoida ja inspiroida lukijoitani, sekä antaa heille vinkkejä omaan hyvinvointiin ja elämään. Lähtekää mukaan seuraamaan mun tapahtumarikasta arkea ja elämän pieniä tähtihetkiä. Bianca on Sport Girl 2016 -ohjelman finalisti.

Sport Girl 2016

Teemat