Ei haukku haavaa tee, mutta jäljet se kyllä jättää. Minun jouluni ei sujunut ihan pelkästään iloisissa merkeissä, sillä seurasin vierestä sukulaistyttöni pahoinvointia koulukiusaamisen takia. Olin kesällä kuvaamassa hänen rippijuhliaan ja muistin hänen sanoneen moneen otteeseen, että hän haluaa lähteä ulkomaille. En kiinnittänyt tuolloin mitään erityistä huomiota hänen kaukokaipuuseen vaan ajattelin sen olevan samanlaista mitä itse koin. Nyt jouluna selvisi, että häntä on pikkuhiljaa alettu kiusata yhä enemmän ja enemmän. Tuli ihan tosi voimaton olo. Haluaisin tehdä asialle jotain, mutta hän nimenomaan pyysi etten kertoisi kiusaamisen todellista luonnetta hänen vanhemmilleen tai tekisi asiasta mitään sen suurempaa numeroa.

Mieleeni tuli myös tapaus lukioajoiltani jolloin tapasin lukioni käytävällä ala-aste luokkatoverini. Emme olleet nähneet moneen vuoteen ja olin tietenkin iloinen hänet nähdessäni ja kyselin, että mitä kuuluu ja juttelimme hetken. Jossain vaiheessa keskustelua sanoin, että samassa lukiossa on myös muita luokkakavereita ala-asteelta ja hän melkein tulistui minulle ja sanoi, ettenkö ymmärrä että nuo ihmiset ovat pilanneet hänen elämänsä. Menin ehkä hieman vaikeaksi, mutta samalla myös todella surulliseksi. Tämä tapaus oli minulle todellinen silmien avaus. Jokainen meistä varmasti kokee joskus jonkinnäköistä kiusaamista ja vinoilua, mutta on eri asia kun se tulee osaksi päivittäistä arkea.

Luulen, että opettajien on hyvin vaikea puuttua tällaiseen asiaan, mutta toivoisin että kiusaamiseen ja tahallaan ulokopuolelle jättämiseen puututtaisiin paljon voimakkaammin mitä yleensä tehdään. Ihmiset ovat erilaisia ja samat sanat luovat meihin erilaisia ja eri vahvuisia kolhuja. Oli todella surullista huomata, että tämä ala-aste luokkakaverini eli edelleen niissä samoissa kahleissa joita hän oli raahannut mukanaan ala-asteelta lähtien. Hän oli minulle esimerkki siitä, että mitä koulukiusaaminen voi pahimmillaan saada aikaan.

Yksi syy tämän postauksen kirjoittamiseen oli myös hiljattain saamani sähköposti. Sähköposti käsitteli tärkeitä asioita joita ei pitäisi lakaista maton alle; koulukiusaamista ja yksinäisyyttä. Sivuston ylläpitäjä ja perustaja on perustanut sivuston niin sanotusti "irrallaan" oleville nuorille ja aikuisille.  Irrallaan-sivusto voisi parhaimmillaan auttaa kiusattuja pääsemään kahleistaan ja saamaan tukea kohtalotovereiltaa. Sivuston perustaja toivoikin sivutolleen enemmän näkyvyyttä ja sen takia otti meihin Indiedaysin bloggaajiin yhteyttä. Toivon, että sivustolle tiensä löytää ne ihmiset jotka tarvitsevat tukea ja ovat ikävien asioiden kanssa yksin. Yhdessä inhottavien asioiden yli pääseminen kun on niin paljon helpompaa <3

Kommentit (21)

jdfhkjfhf

hmm, mitä jos yrittäisit tsempata sukulaistyttöä siihen että hän itse kertoisi asiasta vanhemmileen tai opettajilleen?
hei muuten missä lukiossa olit?

tweet

Voi että tuli surullinen olo tästä postauksesta. Koulumaailma on niin raadollinen, valitettavaa tietysti että tätä kiusaamista jatkuu myös työelämässä läpi elämän. En halua udella sen enempää, mutta toivon että olette olleet sukulaistyttösi kanssa yhteyksissä ja tukenut häntä. Omille vanhemmille kertominen on varmasti lapsesta pelottavaa, tietysti he haluavat pietä oman pienensä puolia ja nostaa asian pöydälle. Toivottavasti saat rohkaistua tyttöä kertomaan vanhemmilleen tai jos hän ei uskalla, voihan asiasta käydä kertomassa omalle koulun terveydehoitajalle, hän on sitä varten että auttaa. Toivotaan että tyttö hyötyisi myös Irrallaan sivustosta, varmasti oikein hyvä!

Lumituuli

Kiusaamiseen on puututtava! Se ei ole oikein missään tilanteessa. Sitä EI saa sallia. Se, että pidät tytön vanhemmat pimennossa, on eräänlaista hiljaista hyväksyntää kiusaamiselle. Kerro tytölle, että kiusaaminen on väärin, ja siihen on puututtava. Anna hänelle muutama päivä aikaa kertoa vanhemmilleen. Kiusaaminen ei ole koskaan kiusatun vika. Ja kiusattu tarvitsee tosi paljon tukea ja apua rakentaakseen itsetuntonsa uudestaan. Jos näin ei tehdä, seuraukset tuntuvat vuosia kiusatun elämässä.
Kouluissa on Kiva koulu - ohjelma menossa. Koulut ovat olleet ohjelmasta hyvin kiinnostuneita, ja tuloksetkin ovat olleet rohkaisevia.
Perusopetuslaki määrittelee kaikilla olevan oikeus käydä koulua rauhassa. Sehän ei nyt sukulaistytön kohdalla totetudu. Opetuksen järjestäjä ( = kunta) on vastuussa siitä, että kaikkien oikeus turvalliseen koulupäivään toteutuu. Ja onpa olemassa oikeuden päätöksiäkin, joissa kiusatuille on maksettu korvauksia.

Tulipas tästä pitkä viesti. :) Mutta siis, pointtini on, älä jätä sukulaist y t t ö ä yksin asian kanssa. A i k u i s t e n on tullut aika kantaa vastuu, ja kannatella tyttöä. Auttaa häntä kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla.

Sofié

Siis ehkä muotoilin asian huonosti, mutta tytön vanhemmat tietävät kiusaamisesta. He eivät ehkä vain tiedä sen todellista luonnetta. Puhuimme joululomalla aika paljon asiasta ja hän ei nimenomaan halua pahentaa tilannetta vaan mielummin kärvistelee asian kanssa ja menee ensi syksynä toiseen lukioon mitä nämä kiusaajat.

Hän saapuu luokseni tänne Vaasaan pian ja sitten me tehdään kaikkea kivaa :)

Sofié

Niin jatkuu. Olen itseasiassa kesätöideni kautta joutunut keskelle työpaikkahelvettiä. Oli harmittavaa nähdä miten aikuiset ihmiset käyttäytyivät kuin 12-vuotiaat tytöt. En kestänyt katsella työkaverilleni ilkeilyä vaan otin asian esimieheni kanssa esille.

Tottakai olen. Ja hän tulee meille tänne Vaasaan pian :) Siis hänen vanhemmat tietävät kiusaamisesta, mutta eivät sen piirteistä tai että kuka kiusaa eniten. Ymmärrän, ettei hän halua tehdä siitä numeroa. Pointtini kirjoitukselle onkin, että onneksi hänellä on turvaverkko ympärillänsä, mutta kaikilla ei ole ja sen takia tämä kyseinen sivusto on hänen kaltaisilleen elintärkeää.

susanna89

"jonkinnäköistä kiusaamista ja vinoilua, mutta on eri asia kun se tulee osaksi päivittäistä arkea."

Juuri niin! itse kärsin koulukiusaamisesta eskarista saakka aina vinoiltiin esim. erilaisista hiuksista, suljettiin pois kaveripiireistä ja leviteltiin valheita. Sen jälkeen ei ole kauheasti tehnyt mieli koulussa istua, mutta onneksi ne ajat on ohi. Ainakin voit lohduttaa sukulaistyttöä niin että kaikki menee ohi aikanaan ja tutkimusten mukaan kiusatuilla menee paremmin tulevaisuudessa kuin kiusaajilla, näin myös täällä kävi, itse olen päässyt näkeemään upeita matkakohteita ja koulun kiusatuin poika on nykyisin Helsinki-Vantaan lentokentällä töissä, ei paha!
myös minä jatkoin samassa koulussa en halunnut vaihtaa koulua koska ajattelin että toisessa koulussa olisi voinut olla vielä pahempaa, olin kuullut kauhutarinoita mm. pään vessanpönttöön työntämisestä. Tietysti kiusaaminen jätti arvet, itse en aio ikinä osallistua luokkakokouksiin

Sofié

Siis anteeksi,että muotoilin hieman väärin mutta vanhemmat tietävät että kaikki ei ole hyvin mutta eivät välttämättä tiedä että millaisia juttuja on tapahtunut. Halusin sanoa näistä asioista, mutta tyttö ei halunnut. Soittelemme melkein päivittäin ja olen sanonut, että minulle voi soittaa AINA.

Tämä asia särki minun sydämeni joululomalla, sillä kyse on minulle niin rakkaasta tytöstä. Melkein kuin pikkusiskosta.

Olen kyllä puhunut hänen kanssaan kaikista mahdollisista asioista ja sanonut, että elämä voittaa vielä joskus. Sen halusin itseasiassa tuoda myös tuolla kuvallani esiin. Vanhan koulukaverini tapaaminen oli minulle todellinen wake up-call, sillä vaikkei hän ollut nähnyt luokkakavereitaan moneen vuoteen, niin hänelle nousi kyyneleet edelleen silmiin.

Mielestäni opettajat sulkevat silmänsä tällaisissa tilanteissa, sillä kyllä he varmasti aistivat luokassa muutoksia ja särkyneen ilmapiirin.

En jätä en. Teen juuri niinkuin hän haluaa ja olen hänen tukenaan.

Sofié

Voi miten ikävä kuulla.

Niin, ikävät asiat pitäisi ottaa vahvistavina tekijöinä, mutta ei kukaan jaksa kantaa ikäviä asioita aina harteillaan. Tällaisten seikkojen takia on hyvä, että on juurikin irrallaan-sivuston kaltaisia tukiverkkoja tarjoavia sivustoja.

Sukulaistyttöni menee ensi syksynä lukioon ja hän tietää että nämä kiusaajat tähtäävät muihin kouluihin joten hän voi aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä :)

Tottakai se jättää. Pitää vaan yrittää olla tuollaisten ihmisten yläpuolella eikä jäädä tuleen makaamaan :)

Lora

Voin hyvin kuvitella miltä sukulaistytöstäsi tuntuu ja se surettaa.

Itse jouduin kiusatuksi kuudennella luokalla - elämäni pisin ja sydäntäsärkevin vuosi. Pääkiusaajina toimi kaksi silloista hyvää ystävääni. Kuiskuttelua, seläntakanapuhumista,seuran karttaminen...näillä se alkoi. En ymmärtänyt mitä olin tehnyt väärin...kiltti ja hiljainen kun olin, ystävällinen kaikille. Jokin siinä heitä sitten taisi ärsyttää.
Kuudennen luokan kevätretkelle osallistuin mutta siinä vaiheessa kun istuin yksin itkemässä yöpymispaikan läheisen järven rannalla toivoin olevani toisella puolen maailmaa, kaukana ilkeistä katseista ja kommenteista jotka satuttivat syvälle sydämeen. Sen retken jälkeen kerroin vanhemmilleni kiusaamisesta mutta pyysin etteivät he puuttuisi siihen sillä pelkäsin tilanteen pahentuvan. Kouluakaan ei ollut kuin pari viikkoa jäljellä.

Vaikka moni luokaltani tukivat kiusaajia minulla oli muutama ystävä joiden tuella jaksoin sen vuoden. Siirryin yläasteelle ja toivoin etten joutuisi kiusaajien kanssa samalle luokalle. Toisen kanssa päädyin sitten samalle luokalle ja olin kauhuissani. Pari päivää koulun alkamisen jälkeen tämä samalla luokalla oleva kiusaaja lähestyi minua kotimatkalla ja pyysi anteeksi tekoaan jota katui kovin. Hän kertoi lähteneensä kiusaamiseen mukaan, koska pelkäsi joutuvansa itse kohteeksi. Pikkuhiljaa ystävystyimme uudelleen tämän tytön kanssa ja olemme vielä tänä päivänä hyviä ystäviä.
Yhteinen ystävämme on ironista kyllä osa yhteistä ystäväpiiriämme jonka löysin lukion jälkeen (tai löysin uudelleen, kyseisessä porukassa on ala-aste ja yläaste kavereita). Koskaan tämä pääkiusaaja ei ole tekoaan anteeksi pyytänyt mikä harmittaa mutta kaipa hänelle jossakin kohtaa olen anteeksi antanut...tosin unohda en koskaan.

Kiusaaminen vaikutti jonkin verran itsetuntooni ja luottamukseeni ihmisiin. Olen tarkka siitä kenet päästän lähelleni vaikka iloinen ja sosiaalinen olenkin luonteeltani. Onneksi olen niiden vuosien jälkeen kohdannut elämässäni ihania ihmisiä..ei ole usko mennyt ihmisten hyvyyteen :)

Sukulaistyttösi on onnekas kun hänelle on sinut tukenaan. Se on tuikitärkeää, että vierellä on olkapää johon itkeä ja joku kannustamassa ja muistuttamassa paremmasta.

Toivon sydämeni pohjasta, että sukulaistyttösi pääsee eroon kiusaajistaan siirtyessään lukioon. Oikein paljon tsemppiä hänelle tälle kevätlukukaudelle! Itse muistan sen suuren ilontunteen saadessani kevätjuhlassa 6. luokan todistuksen käteeni..avaimeni vapauteen.

Tekstiä tuli nyt jonkin verran mutta aihe kosketti sen verran syvältä, että oli pakko avautua jos siitä edes jotain apua on toiselle kohtalontoverille.

Valoisaa viikonloppua!

Sofié

Voi Lora :´(!
Tuntuu, että tyttöjen kiusaaminen on jollain tavalla henkisesti raaempaa mitä poikien. Tytöt osaavat olla toisilleen niin kateellisia ja ilkeitä. Onneksi sinulla oli kumminkin ystäviä jotka auttoivat sinut noiden ikävien aikojen yli.

Tämä tekstin tyttö on tekstisi perusteella samanlainen kuin sinä, kiltti ja kunnollinen. Nämä asiat ilmeisesti ovat saaneet hänen entiset ystävänsä ärsyyntymään.

Luulen, että hän pääsee kiusaajista eroon, sillä hän menee tarkoituksella ranskankieliseen lukioon, ja nämä kiusaajat eivät onneksi puhu ranskaa. Olen yrittänyt kovasti tsempata häntä koulujutuissa ja tulevaisuuden suunnittelussa, että kaikki ajatukset eivät pyörisi kiusaajien ympärillä. Mutta kaikki ketä on joskus kiusattu tietävät, että sitä surullista mieltä on välillä kovin vaikea laittaa sivuun.

Kerron hänelle terkkusi <3

Kiitos samoin ja voimarutistus sinulle :)

Niinuli

Kiusaamisjutut on kamalia ja myös hankalia, kun ei tiedä miten ja kenen niihin pitäisi puuttua. Luin jokin aika sitten yhden toisen nuoren tytön blogista kuinka hän kertoi omista yläasteaikaisista kiusaamiskokemuksistaan. Vastauksissa oli myös sellaisia, joissa joku hänen entinen koulukaverinsa kertoi, että "etkö muista, että myös sinä kiusasit minua/meitä" tms.

Eli kiusaamista oli tapahtunut puolin ja toisin, en tiedä tajuaako kaikki edes sitten kiusaavansa, tai sitä kuinka pahalta ulkopuolelle jättäminen tuntuu. Saati sitten että opettaja esim ymmärtää ja näkee tilanteen oikein.
Sitä en muista tai ole käynyt katsomassa onko tämä kertomani bloggaaja-tyttö vastannut jotain, miten hän muistaa tuon tilanteen.

-

En halua kommentoida tätä tavallisella nimimerkilläni mutta tunnistat minut ehkä mailiosoitteesta.

Oon kans ollu koulukiusattu ala-asteella (ykkösluokasta noin viidenteen), lähinnä haukkumista, ei onneksi mitään fyysistä. Mutta se henkinen onkin paljon rankempaa. Minulla ei hirveästi ollu kavereita ala-asteella ja aina kun tiesin että kaverini on poissa koulusta, tiesin olevani yksin. Yläasteella kiusaamista ei onneksi enää ollut. Muistan kuinka yksi yläasteen opettajanikin ihmetteli että olenko ollut kiusattu, koska minusta ei sitä näkynyt. Silleen asia ei ole jättänyt syviä haavoja mutta nyt kun asiasta kirjoittaa, tuntuu että alkaa itkeä samalla hetkellä. En tiedä johtuuko se kiusaamisesta vai mistä mutta näen useasti unia olevani vielä ala-asteella, vaikka tiedän aina unissa että olen kouluni käynyt ja työelämässä. Jokin sieltä siis on jäänyt kaivelemaan.
Silloin kun kiusattu oli, oli se todella vaikeaa sanoa vanhemmille että sellaista tapahtuu.

On hyvä että asiasta puhutaan ja otetaan esille. Vaikkei asialle silti oikeastaan pysty mitään, mikä on todella ikävää. Toivon todella ettei kenenkään tarvitsisi kokea samaa, mutta niinhän se menee että lapset ovat todella ilkeitä toisilleen, eivät ehkä ymmärrä miten toiseen voi sattua.

Reeta

Opettajille ei missään nimessä saa olla vaikea puuttua tällaiseen asiaan (olen itse yläasteen opettaja) ja pienikin kiusaamistapus otetaan tänä päivänä todella vakavasti. Kouluissa toimii erikseen tällaisia varten työryhmiä (ainakin pääkaupunkiseudulla), kiva-tiimejä, jotka ottavan asian huoleensa ja jos tämä ei auta, asia viedään aina eteenpäin. Kiusaamiseen puuttumista ei saa missään nimessä jättää viime tippaan ja koska olet tietoinen asiasta, vie se ihmeessä eteenpäin ennen kuin se yltyy liian kovaksi. Tällaist asiat tulee ottaa aina vakavasti ja jos hänen omassa koulussaan ei muka asiaan puututa niin sitten pitää hakea sitä apua ylemmältä tasolta.

Olen hoitanut tällaisia asioita liian monta viime syksynä ja tiedän, mistä puhun. Puuttukaa siis nopeasti tai käsittelyt kestävät liian pitkiä aikoja. Kiusaaja pitää saada vastuuseen ja ymmärtämään asian vakavuus.

IMAGE

Voi, tuo on niin surullista. Yllättävän yleistä silti. :(
Hienoa, että sukulaistyttö on jutellut edes sinulle avoimesti, jos on vanhemmille kertonut "vain" pintaraapaisun.
Koulukiusaaminen jättää syvät haavat ja itseluottamus on usein ihan riekaleina.

Luin ja itkin tämän blogin, kertoo Elisasta (hänen vanhemmat), joka lähti taivaaseen oman käden kautta, koulukiusaamisen takia.

http://enkelielisa.vuodatus.net/

Kiitos, kun otit tämän aiheen esiin. <3

IMAGE :)

Sofié

Niin, jokainen sitä varmasti osallistuu joskus jonkinlaiseen kiusaamiseen elämänsä aikana. Se on aivan varma. Lapset ovat vain niin julmia, eivätkä ymmärrä että miten jotkut asiat voivat tuntua toisesta paljon pahemmalta kuin toisesta :/

Sofié

Voi miten paha mieli minulle tuli tästä sun kommentista <3

Niin, lapsena sitä ei aina välttämättä ymmärrä tekojensa seurauksia. No yleensä ikävät asiat peitetään aina hymynaaman taakse. No kai ne ikävät asiat aina siellä alitajunnassa on, joten ne tulevat uniin. Inhottavaa, että ikävät asiat ovat edelleen läsnä :´(

Olen aika puhelias ja minä en osaa peitellä mitään, niin meillä ollaan kotona kyllä oltu hereillä ja huomattu jos jokin oli vialla. Veikkaan, että moni lapsi myös pelkää vanhemmille kertomista sen takia että vanhemmat puuttuvat asiaan ja nostavat kissan pöydälle.

Se on muuten ihan totta. Kiusaamiselle on todella vaikea tehdä mitään. Pahimmillaan se voi jatkua koulun lisäksi myös harrastuksen parissa. Onneksi sukulaistyttöni ei joudu harrastustensa parissa näkemään kiusaajiaan, niin hän saa olla rauhassa.

Lähetän täältä Vaasasta sinulle ison halauksen <3 Kiitos, että olet sinä!

Sofié

Voi miten kiva kuulla, että ne otetaan nykypäivänä vakavasti ja teillä on ihan tiimejäkin kiusaamisen kitkemiseksi.

Olen tälle sukulaistytölleni vähän niinkuin uskottu ystävä, niin teen niinkuin hän haluaa. Meinasin jo joululomalla marssia tämän kiusaajatytön kotiovelle, mutta hän kielsi ja ymmärrän kyllä. Hänen vanhempansa tietävät suurpiirteisesti tästä kiusaamisesta, mutta eivät kumminkaan ihan kaikkea. Hänellä on tukiverkko ja uskon, että muut ympärillä olevat hyvät asiat kannattelevat hänet näiden vaikeiden asioiden yli.

Mutta jos huomaan asioiden menevän enää yhtään huonompaan suuntaan, niin sitten otan asian esille hänen vanhempiensa kanssa.

Sofié

Voi surkujen surku. Lueskelin tuota antamaasi linkkiä ja minulle tuli niin todella paha mieli.

Olen tosi onnellinen, että hän koki että voi puhua tästä aiheesta kanssani. En nimittäin aavistanut kesällä hänen rippijuhlissaan mitään. En siis mitään. Luulen että hänen olisi vaikea puhua kaikista asioista vanhempiensa kanssa. Teini-ikä kun on muutenkin niin vaikea.Uskon, että suurin syy kaikkeen on ihan pelkkä kateus.

Onneksi saamme hänet tänne Vaasaan meidän luo ensi viikolla, niin hän saa edes pienen hengähdystauon Helsingistä.

Voi, kaikki kunnia menee kyllä Irrallaan-yhetisön perustajalle. Hän on niin rohkea, sillä hän on pystynyt kääntämään kaiken negatiivisen positiiviseksi ja haluaa auttaa muita saman kokeineita ihmisiä <3

Kaisa

Haluan lähettää tsempit ja voimaa sukulaistytöllesi!
Oon itse aina ajatellut, että kiusaajalla on aika yksitoikkoinen/surullinen elämä kun pitää käyttää elämästä aikaa muiden nujertamiseen... "elä ja anna muiden elää"

p.s Asioilla on onneksi aina tapana järjestyä! :)

Blogiarkisto

2014
2013
2012