Tänään osallistuin facebook-keskusteluun, jossa postaaja oli tuohtunut sananvapauden rajoittamisesta koskien Sini Ariellin viestin poistamista https://www.metropoli.net/julkkikset/sini-ariell-osoitti-surunvalittelun...

Myötätunto raiskauksen uhreja kohtaan on lähtökohtaisesti myönteinen asia, pisteet siitä Sinille. Sini Ariellin postauksessa hiertää minua kuitenkin monikin asia. Ensinäkin myötätuntoa tuntuu heruvan vain turvapaikanhakijoiden uhreille. Toisekseen turvapaikanhakijat liitetään yhteen samaan nippuun. Naapuritalossani asuu suloiset 5 v ja 8 kk ikäiset turvapaikanhakijat, jotka taatusti eivät ole raiskannut ketään, mutta saavat osakseen tässäkin kohussa kohtuutonta vihaa. 

Kolmanneksi. Seksuaalirikoksiin kohdistuvissa keskusteluissa minua hiertää eniten se, että suurin osa tekijöistä ovat oikeasti tuttuja ihmisiä uhreille. Tuttuja ihmisiä vastaan on vaikeampi asettua vastaan, ja useimmin ne jäävät ilmoittamatta, koska sosiaaliset suhteet hankaloituvat.

 

Keskusteluun liittyi yksi julkisuuden henkilö, joka lokeroi minut harhaiseksi, lakia ymmärtämättömäksi, vihervasemmistolaiseksi. Vaikka asia ei hänelle kuulu, kannatan RKP:ta. 

Harhaisuus kommentti ja poliittinen ennakkoluulokommentti toki loukkasi minua, ja luulisi miljonäärillä olevan varaa käytöstapoihin.

Sananvapauden rajoitukset hiertävät selkeästi Siniä, ja minua myös. Hän ei voi julkisesti sanoa turvapaikanhakijoita raiskaajiksi, koska se loukkaa turvapaikanhakijoiden ja uhrien yksityisyyden suojaa, loukkaa turvapaikanhakijoiden kunniaa ja myös kiihottaa ko. ryhmää vastaan lokeroiden kaikki samaan ryhmään kuuluvat. Eniten tässä hiertää se, että tämä Sini, ja hänen tykkääjänsä sulkevat sen tosiasian, että todellisempi uhka on uhrille läheinen. http://yle.fi/uutiset/3-8108672 Raiskaaja on usein uhrin tuttu
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000894541.html

https://www.nettitukinainen.fi/materiaalipankki/tietoa-ja-lukemista/myyt...

Ja minuun tämä keskustelu kolahtaa erityisen arkaan kohtaan, koska olen veljeni, äitini, sijaisisäni ja kouluaikaisen poikaystävän tekemän seksuaalirikosten uhri. Läheisimmät ihmiset olivat pahimpia petoja. Ja koska heilläkin on se yksityisyyden suoja, en voi julkisesti näitä kertoa. 

Se on aivan hirveää, että turvapaikanhakija raiskaa. Jokainen raiskaus on ihan yhtä hirveää. Se että Sini Arrell on tuohtunut että hän ei voi puhua, mutta kuinka tuohtuneita on ne, joita se raiskaus on oikeasti osunut kohdalle ja vielä läheisten taholta. 

Tiedän paljon suomessa, suomalaisia henkilöitä, jota on raiskannut tai käyttänyt seksuaalisesti hyväksi suomessa, suomalainen oma ala-asteen opettaja, piano-opettaja, setä, kummisetä, oma kumppani,poliisi, oma isä, serkku tai oma veli. Kuka lähtee parrikadeille? Ei kukaan. Kuinka paljon mielenosoituksia on turvapaikanhakijoita vastaan? 

Jos joka kymmenes raiskaaja on tuntematon(lähde tukinainen) ja niistä osa on turvapaikanhakijoita, niin eikö nämä vihakeskustelut nyt osu niihin jotka eivät ole se suurin ongelmaryhmä ja unohdetaan se joukko joka on se suurin ongelma? 

 

Tästä päästäänkin siihen, että ei voi yleistää. Mieli kyllä tekisi, mutta ei se poista ongelmaa. Pahoja asioita tapahtuu, ja se vihastuttaa. Johonkin tai jouhinkin se usein puretaan, mutta kuka on kaikkeen syypää?

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Tässä blogissa aion käsitellä rankkoja aiheita, mutta ne ovat kaikki tositapahtumia omasta elämästäni. Jos asia on totta, sitä mielestäni ei tarvitse kierrellä tai kaunistella. Kirjoittaminen on minulle voimaannuttava kokemus, ja toivon, että kipeistäkin aiheista puhuttaisiin, jotta tietoisuutta lisättäisiin. Tietoisuus mahdollistaa muutoksen.

 

Olen ihan tavalliselta vaikuttava kolmekymppinen perheenäiti. Korkeakoulutus, kansainvälinen ura, kaunis koti, uusi auto, komea mies, suloinen tytär, positiivinen asenne ja ihania ystäviä. 

Elämä ei ole ollut aina kuitenkaan niin auvoista. Isän kuolema, äidin hylkäys, sijaisperheen ankaruus, monenlainen rajattomuus, kehitysvammaisen veljen haasteet, koulukiusaaminen, ovat jättäneet vaikeasti lähtevät jäljet aikuisuuteeni. Niistä lisää pala kerrallaan.

Contacts: truestoriesofmylife@gmail.com