Jyväskylässä on jo muutaman kesän toiminut GR8wake Jyväsjärven rannassa, jossa pääsee harrastamaan monipuolisesti vesiurheilua suppailun, wakeboardingin ja jopa wakesurfingin muodossa. Monta kertaa on kesäisin jäänyt itse katselemaan, kun joku (hullu) roikkuu kaapelin perässä lauta jaloissa ja tekee siistejä temppuja radalle laitetuilla esteillä. Oon jotenkin aina ajatellu, että tota lajia ei voi mennä kokeilemaan a.) jos ei jo valmiiksi osaa edes lumilautailla b.) ei luota omaan uimataitoon c.) ei tykkää kylmästä vedestä (ja listaan ois varmaan vielä jatkoa), mutta kaikki nää luulot osoittautui kuitenkin vääräksi, kun vedin ite viime viikonloppuna lauta jaloissa vaijerin jatkona menemään!

Wakeboarding eli vesilautailu (vrt. lumilautailu) on vesihiihdon sukulaislaji, jota voi tehdä joko veneen perässä tai kaapeliradalla. Kaapelirataa ohjataan sähköisesti ja siellä vedessä on opstaakkeleita, joista kokeneemmat laskijat voivat tehdä temppuja. 

Alan olla jo suhteellisen pro näitten jännittävien lajien kokeilussa, jotka saa sydämen hakkaamaan pelosta jo ennen ku mitään on tapahtunut. Näitä lajeja mulla tähän mennessä on ollut kiipeily, enduro, lumilautailulaitesukellus ja nyt tää wakeboarding. En pidä itseäni erityisen rohkeena, vaan ihan oikeesti mietin aina, että mitenköhän tästä selviin. Mutta mulla ilmeisesti aivoissa on kuitenkin on sellainen kytkin, jonka voin kääntää OFF-asentoon ja annan vaan mennä! Se, että uskallan niin tehdä, johtuu myös siitä, et mä luotan mun lajin ohjaajiin 100%. Sama juttu nyt wakeboardingissa, kun ohjaaja Milja kerto mulle tosi hyvin alussa mitä tuleman pitää ja lupas, että kaadun, mutta lupas, että mä pääsen kyllä pintaan ja uskallan yrittää uudelleen. Se, että ei alussa tarvii oikeesti osata ja on lupa jännittää, helpottaa hommaa tosi paljon! 

Paikanpäältä voi vuokrata laudan ja märkäpuvun, jos ei omia ole. Lauta tulee molempiin jalkoihin kiinni vähän samaan tapaan ku lumilauta, mut ne kengät on samaa kangasta kun märkäpuvuissa. Wakeboardingissa pakollisina varusteina on aina kypärä ja liivit. Kokeneemmat tietää kertoa, että se märkäpuku pehmentää kaatumisia ihan älyttömästi, eikä kyllä kertaakaan mihinkään sattunut, vaikka aika näyttäviä pannuja vedin kyllä. Sua kelluttaa vedessä sekä se lauta, että pelastusliivit, mut mun oli alussa vaikee luottaa, että pysyn ihan oikeesti pinnalla niiden avulla. Varsinkin kun tuli aaltoja, tuntu et oon ihan uppeluksissa, mutta heti kun vaan rauhotuin (mulle meinaa vedessä usein tulla vähän paniikki) oli ihan rentouttavaa lillua siellä vedessä. Ja vesi ei siis ole muuten yhtään kylmää märkäpuku päällä. Se oli VIIMEINEN mitä murehdin koko hommassa. 

Liikkelle lähdetään joko vedestä tai laiturilta sillei, et molemmat jalat eteenpäin nojataan vähän taaksepäin polvet koukussa ja annetaan vaijerin vetää sut pintaan. Sit kun vaan uskaltaa niin pitää kääntää se etujalka menosuuntaan päin ja yrittää pitää painoa tasaisesti koko laudan päällä. Mä yritin ensin aina vähän liian aikaseen kääntää sen laudan vasen jalka edelle ja kun en yhtään ollu tottunu siihen kyytiin, niin sain noukkia itteni sieltä vedestä ekalla rundilla noin 5 metrin välein. Inhottavinta siinä kaatumisessa alussa oli, että vedin joka kerta sitä vettä nenään oikein reippaasti, kun säikähdin sitä kaatumista. Ja sit seuraava ongelma siinä alussa oli se, että hetkinen, mites mä uin tän laudan kaa, ku mun molemmat jalat on sidottu yhteen?

Mulle oli alussa kerrottu, että uimaan pääsee parhaiten kääntymällä vatsalleen, mut alussa piti sitäkin vähän opetella. Nauratti kun jengi oli nauttimassa auringosta rantaraitilla, niin järvessä hirvee pärskiminen, kun yks siellä yrittää vedessä kääntyä selältään mahalleen. Ja sit se uiminen, ku yritin potkia niin tuntu, et sen mitä käsillä pääsin eteenpäin, jaloilla potkin taakse. Sit kun tajusin nostaa jalat vähän koukkuun ja laudan pinnan päälle, rupesin pääsemään taas eteenpäin. Liikkelle kun pitää lähtee aina niin, et on taas selällään sen vaijerilinjan alla, vaijeri hyvin käsissä.  Pitää myös varmista, ettei se vaijeri oo kiinni missään jaloissa, sit voi näyttää kädellä merkkiä ja taas mennään!

Eka rundi ei tosiaan ollu multa kovin hurja suoritus, vaikka siinä taisin jo takaisin tulo matkalla pysyä sellaisen 10metriä pystyssä yhteen menoon. Olin tosi onnellinen, kun pääsin rantaan vähäksi aikaa haukkaa happea ja vähän juomaan vettä. Olin ihan puhki sekä jännityksestä, että ihan vaan siitä kaikesta pärskimisestä, mihin olin hukannut energiaa. Siinä kun kattelin mukana olleiden Elinan ja Heikin menoa, jotka veti ihan rutiinisti niitä hyppyreitä ja esteitä, niin uskalsin lähteä jo uudelle yritykselle. Mun mielessä oli kaksi asiaa a.) nouse pystyyn ja käänny rauhassa b.) pidätä hengitystä kun kaadut. Ja kas vain, meni hullun paljon paremmin! Sitä lautaa ohjataan samalla tavalla kun lumilautaa, eli kun ite meen vasen jalka edellä, takakantille nojaaminen vie vasemmalle ja sit taas oikeelle vastakkaisella kantilla. 

Koska en oikein kertaakaan noussut ihan suorana sen laudan päälle, mun reitti vei koko ajan vasemmalle. Mulla ongelmana oli se, etten vetäny sitä vaijeria lähelle kroppaa,vaan roikuin siellä perässä kädet suorana, jolloin myös jalat on vähän koukussa ja lauta takakantilla. Toisella rundilla homma meni kuitenkin jo mukavammin ja taisin päästä pystyssä jo paluumatkan kokonaan. Sitä fiilistelyn määrää, kun en kaatunu! Kolmannella yritin pysyä pystyssä jo käännöksen ajan, mut meikäläisen kanttailut on vielä sen verran alkeellisia, että matka tyssää kyllä heti kun yritän lautaa kääntää. Pieni aallokko hankaloitti paluumatkalla pystyyn nousemista, sillä vasta-aallokkoon vesi pärskyttää kasvoille ihan extrapaljon ja kun kantilla (käytännössä jarruttamalla) nouset sieltä, niin kädet väsyy aika helposti siitä rytkeestä. Seuraavan päivänä huomasin, että selkään ja hartioihin oli tullu ihan uusia lihaksia. Mä olin myös kaikesta (turhasta) jännittämisestä ihan poikki!  

  • Mitä kehittää: Tasapainoa ja kehonhallintaa, mutta on myös fyysisestikin kokonaisvaltaisen rankka laji. Olo tunnin jälkeen oli melkolailla samanlainen ku tunnin uintitreenien. 
  • Parasta: Se pinnalle ja vauhtiin pääseminen on alussa parasta, toki sit kun siitä tulee rutiinia pääsee tekemään hyppyjä ja temppuja, mitkä on sit lajin suola. Parasta niissä on se, että vaikka kaatuisi, ei se veteen mätkähtäminen tunnu läheskään niin pahalta, kuin lumeen mätkähtäminen.
  • Pahinta: No kaatuminen totta kai, mutta tosiaan heti kun oppi pidättämään hengitystä kaatuessa, niin ei se kyllä niin inhottavaa edes ollut. Sitä vaan matka tyssäsi ja sit taas uudestaan pintaan. Ohjaajat pitää huolen siitä, että perässä ei tarvii liian pitkään roikkua. Sit yks mikä ois kannattanu paremmin oppia, on päästää kaatuessa vaan suoraan irti siitä kapulasta, niin pääsee paljon vähemmällä rytkähtämisellä. 
  • Missä: Wakeboardingia pääsee kokeilemaan ja harrastamaan Jyväskylässä GR8wake:ssa, jossa voi vuokrata kaikki välineet tunniksi tai sitten voi tulla oman laudan ja märkäpuvun kanssa. Kaapeliradalle voi vuokrata tunnin täältä. Pelastusliivit ja kypärä kuuluu aina tuntiin. Tunti wakeboardingiä maksaa 25€/hlö/tunti, ja vuokralauta + märkäpuku 10€/kerta. Tosi hyvä on mennä varata tunti vaikka 2-3 tyypin kanssa, sillä siinä ehtii kaikki kyllä harjoitella, mut ite ehtii myös vähän hengähtää välillä. Kausikortti tai 10 kerran kortti kannattaa hankkia, jos käy yhtään useammin. Lisäksi GR8waken kautta on mahdollista päästä SUP:pailemaan ja varata myös veneen perässä wakeboardausta tai wakesurffausta. 
  • Kenelle: Tää on tosiaan laji, jota on helppo mennä kokeilemaan vaikka mitään kokemusta lajista tai edes lautailusta tai edes uinnista olisi. Ehdottoman MUST kuitenkin, jos on joskus lautaillut, vesihiihtänyt tai muuten vesiurheilusta kiinnostunut. 
  • Oma ranking: Jos lapsena oli kivaa vaan puljata vedessä, niin nykysin ite kaipaa myös jotain tekemistä. Wakeboarding on just sellasta lämpimän kesäpäivän urheilullista puuhaa. Lähtisin todellakin toistekin wakeboardingia kokeilemaan, vaikka lajitaidot ei tosiaan päätä vielä huimaa. Oli kuitenkin laji, jota oli helppo mennä kokeilemaan ja tosi hauskaa ois käydä tätä lajia kokeilemassa myös veneen perässä killuen!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Silja, Jyväskylässä asuva 27-vuotias urheiluhullu opettajaopiskelija, sairaanhoitaja ja entinen salibandynpelaaja. 

 

"Bloggaan sadan erilaisen urheilulajin kokeilusta vuoden 2017 aikana ja esittelen sen tiimoilta muutaman uuden lajin viikossa.  Omana tavoitteena on oppia uutta ja löytää liikuntaharrastus, joka sytyttää eikä riko enää polvea. Lajiesittelyitä, fiiliksiä ja suosituksia lajeista mottona: tosissaan, mutta ei totisesti. "

 

Liikunta on mulle erityisen tärkeä juttu ja sen tuottamaa iloa jaan mielelläni. Jos saan sut osallistumaan haasteeseen tai kokeilemaan jotain uutta lajia, niin oon onnistunut! 

 

"Pidän blogissani lajirankingiä, joka kertoo mitkä lajit koen itselleni sopivimmiksi, ei sitä mikä olisi sinulle paras. Sinä olet erilainen, joten kannustan kokeilemaan kaikkia. Toivottavasti löydät blogistani uusiin lajeihin vinkkejä!"

 

 

LAJIRANKING 

  1. Pikajuoksu
  2. Judo
  3. Keihäänheitto
  4. Tennis
  5. Brasilialainen jiu-jitsu
  6. Kuulantyöntö
  7. Maastopyöräily
  8. Rullaluistelu
  9. Melonta
  10. SUP-lautailu
  11. Kiipeily
  12. Retkeily / Vaellus
  13. Ratsastus
  14. Frisbeegolf
  15. Ultimate
  16. Kiekonheitto
  17. Cheerleading
  18. Aitajuoksu
  19. Telinevoimistelu
  20. CrossFit
  21. Triathlon
  22. Polkujuoksu
  23. Maantiepyöräily
  24. Jousiammunta
  25. Jooga
  26. Kehonpainoharjoittelu
  27. Kirkkovenesoutu
  28. Vapaaottelu
  29. Tanssillinen ryhmäliikunta 
  30. Keilaus
  31. Painonnosto
  32. Enduro
  33. Golf
  34. Umpihankihiihto
  35. Laitesukellus
  36. Laskettelu
  37. Wakeboarding
  38. Agility
  39. Parkour
  40. Sirkus
  41. Spinning
  42. Pyöräily
  43. Paini
  44. Uinti
  45. Paritanssit
  46. Vesijuoksu
  47. Kuntosali
  48. Retkiluistelu
  49. Ampumahiihto
  50. Hiihto
  51. Nyrkkeily
  52. Historiallinen miekkailu
  53. Taiji
  54. Lenkkeily
  55. Kehonhuoltotunnit
  56. Ilma-aseammunta
  57. Kävely
  58. Lumikenkäily
  59. Pilkkiminen
  60. Step-aerobic
  61. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  62. Geokätköily
 
Follow

 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram