Jos tarviit terapiaa, niin tää oo kuule hyvää ja halpaa. Mie kaivelin helmikuussa yks kaunis aamu Pentti-papan vanhat metsäsukset ja sauvat liiterin seinältä, pistin niiden vanhat remmit kiinni äidiltä lainattuihin talvikenkiin ja lähdin katsomaan mitä metsässä näkyy. Pakkasta oli kymmenisen astetta, mutta aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja oli just niin talven taikakeli, kun vaan ikinä voit kuvitella. Mie en oo mikään maailman rohkein metsässä kulkija, mut talvella uskallan paremmin kun hankeen jää kuitenkin aina jälki sieltä mistä oon tullut ja useimmiten karhutkin on silloin nukkumassa :D

 

Mun retki suuntautui lapsuuden kotini lähimetsiin, missä ajatuksena oli käydä lähellä olevan Peuramäen päällä ja tulla peltoja pitkin takaisin kotiin. Lenkille pituutta tuli vain muutama kilometri, mutta aikaa rämpimiseen kului 50min. Helpommassa maastossa suksilla liikkuminen on paljon nopeampaa (ja turvallisempaa leikatulle polvelle), mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis ja mie hiihtelin hitonmoisessa risukossa ja jyrkässä mäessä.

Jäljistä päätellen samoilla reiteillä oli käynyt joku naapureistakin hiihtelemässä, eivätkä ne tavallisetkaan sukset ihan mahdottomasti olleet hankeen uponneet. Umpihankihiihtoon käy siis sukset kuin sukset, eivätkä kalliit välineet ole pakollisia tai edes suositeltavia. Eniten lajissa tarvitsee tiettyä urheilumieltä, sillä ainakaan itse en voinut hankeen kaatumista välttää ja jokaisesta kuusenoksasta tippui niskaan aina vähän lisää lunta. Luonnon rauha ja liikkumisen ilo ovat kuitenkin lajissa niin läsnä, ettei naamaa raapivat risut edes merkittävästi haitanneet. Umpihankihiihdossa saat reittisi valita itse ja sillä voi aika paljon omaan mukavuuteen vaikuttaa. Jos eksyminen huolettaa, näyttää google maps aika hyvin metsässäkin sinun sijainnin suhteessa lähellä oleviin teihin ja polkuihin. 

Minussa asuu sen verran metsänhenki, että en missään muualla saavuta sellaista mielenrauhaa kuin luonnon keskellä. Välillä väsyn ja ahdistun hektisestä kaupunkielämästä ja sillon on vaan pakko päästä metsään. Kaupungissa hätäapuna toimii luontopolut, jonne on mukava ottaa kahvia termarissa ja mennä kuuntelemaan linnunlaulua, mutta parasta on jos pääset niin kauas, ettei muita ihmisiä näy eikä kuulu. Metsä on minulle oikeastaan ainoa paikka, jossa kiireen tuntu hellittä ja osaan olla tekemättä mitään. Välillä ihan aidosti harkitsen metsään erakoitumista, mutta aina kun olen saanut siellä akut ladattua täyteen, on taas virtaa olla sosiaalinen. Metsässä parasta on se, että onnellisuuteen riittää luonnon kuuntelu ja kuppi kahvia, eikä muulla ole merkitystä. Suosittelen vahvasti.  

Nyt ainakin täällä Jyväskylässä on taas vähän lunta metsässä, joten käykää vielä nauttimassa. 

  • Keskisyke: 130
  • Mitä kehittää: tasapainoa, ympäristön havainnointia, aerobista kuntoa ja hyvinvointia.
  • Hinta: Eräsuksien hinnat lähtevät 100€ ylöspäin ja usein niihin täytyy ostaa myös monot ja sauvat. Voit kuitenkin kaivella isovanhempien perintötavaroita tai käyttää omia tavallisia suksia lyhyisiin retkiin. Retkimieltä et voi ostaa. 
  • Parasta: Ihana levollisuus, joka valtaa mielen metsässä. Onnellisuudeksikin kutsuttu. 
  • Pahinta: Niskaan tippuva lumi, hankeen kaatuminen ja sieltä ylös yrittäminen ja kasvoille räpsyvät risut. Mutta onnellisuudesta on maksettava hinta. 
  • Kenelle: Jos uskot selviäväsi kaatumisen jälkeen yksin hangesta ylös, laji sopii sinulle. Jos et, ota kaveri mukaan ja laji sopii sinulle. Jos eksyminen pelottaa, tee lyhyitä lenkkejä maastossa, jossa joka puolella menee tie. Siellä et loputtomiin pysty hiihtelemään päätymättä jossain vaiheessa tielle. 
  • Ranking: Houkutus on suuri laittaa laji ykköseksi, mutta ei tämäkään kuitenkaan ole sellaista, jota päivittäin jaksaisin tehdä. Säännöllisesti umpihangessa hiihtäminen pitää mut kuitenkin terveenä, joten kympin sakkiin joka tapauksessa. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Silja, Jyväskylässä asuva 27-vuotias urheiluhullu opettajaopiskelija, sairaanhoitaja ja entinen salibandynpelaaja. 

 

"Bloggaan sadan erilaisen urheilulajin kokeilusta vuoden 2017 aikana ja esittelen sen tiimoilta muutaman uuden lajin viikossa.  Omana tavoitteena on oppia uutta ja löytää liikuntaharrastus, joka sytyttää eikä riko enää polvea. Lajiesittelyitä, fiiliksiä ja suosituksia lajeista mottona: tosissaan, mutta ei totisesti. "

 

Liikunta on mulle erityisen tärkeä juttu ja sen tuottamaa iloa jaan mielelläni. Jos saan sut osallistumaan haasteeseen tai kokeilemaan jotain uutta lajia, niin oon onnistunut! 

 

"Pidän blogissani lajirankingiä, joka kertoo mitkä lajit koen itselleni sopivimmiksi, ei sitä mikä olisi sinulle paras. Sinä olet erilainen, joten kannustan kokeilemaan kaikkia. Toivottavasti löydät blogistani uusiin lajeihin vinkkejä!"

 

 

LAJIRANKING 

  1. Pikajuoksu
  2. Judo
  3. Keihäänheitto
  4. Tennis
  5. Brasilialainen jiu-jitsu
  6. Kuulantyöntö
  7. Maastopyöräily
  8. Rullaluistelu
  9. Melonta
  10. SUP-lautailu
  11. Kiipeily
  12. Retkeily / Vaellus
  13. Ratsastus
  14. Frisbeegolf
  15. Ultimate
  16. Kiekonheitto
  17. Cheerleading
  18. Aitajuoksu
  19. Telinevoimistelu
  20. CrossFit
  21. Triathlon
  22. Polkujuoksu
  23. Maantiepyöräily
  24. Jousiammunta
  25. Jooga
  26. Kehonpainoharjoittelu
  27. Kirkkovenesoutu
  28. Vapaaottelu
  29. Tanssillinen ryhmäliikunta 
  30. Keilaus
  31. Painonnosto
  32. Enduro
  33. Golf
  34. Umpihankihiihto
  35. Laitesukellus
  36. Laskettelu
  37. Wakeboarding
  38. Agility
  39. Parkour
  40. Sirkus
  41. Spinning
  42. Pyöräily
  43. Paini
  44. Uinti
  45. Paritanssit
  46. Vesijuoksu
  47. Kuntosali
  48. Retkiluistelu
  49. Ampumahiihto
  50. Hiihto
  51. Nyrkkeily
  52. Historiallinen miekkailu
  53. Taiji
  54. Lenkkeily
  55. Kehonhuoltotunnit
  56. Ilma-aseammunta
  57. Kävely
  58. Lumikenkäily
  59. Pilkkiminen
  60. Step-aerobic
  61. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  62. Geokätköily
 
Follow

 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram