En tiedä miten tätä lähtisin purkamaan. Täytyy sanoa, että oon vieläkin ihan haltioissani tästä lajista! Ratsastus on IHANAA! En oo koskaan ollu heppatyttö, mut sisko oli meillä se, joka kinusi vanhemmilta ponia ja pakotti mut leikkimään joko heppaa tai hevostenhoitajaa sen kanssa. Mua ei niin kiinnostanut, koska mun mielestä hepat oli vaan tosi isoja ja ehkä vähän pelottaviakin, enkä nähny mitään ihanuuttaa niissä. Alakoulussa kaverilla oli hevonen, joka tosin ei ollut ihan rauhallisin mahdollinen, joten sen yhden päivän aikana kun kokeiltiin ratsastamista sillä, niin tipuin selästä 2/3 kertaa. Kentällä meinasin tippua, tiellä ratsastaessa tipuin ja kaveri tippu mun päälle ja kolmannen kerran kysyin, et miten tän hepan saa laukkaamaan: JA sit mentiin. Itsesuojeluvaisto ei oo mun vahvin osa-alue. 

Nyt pääsin lähtemään vähän rauhallisemmista ympyröistä liikkeelle, kun sain osallistua Kortepohjan Ratsastustallin/TMI Laura Jääskeläisen aikuisten alkeiskurssin tunnille. Laura veti meille kentällä tunnin, jolla oli yhteensä siis 5 ratsukkoa. Ennen tunnin alkua valmisteltiin mun apuna olleiden Sandran ja Tean kanssa suomenhevonen Vappu mun kaveriksi tunnille. Kurssin alussa kaikki oppii laittamaan hevosen valmiiksi, sillä se on kuitenkin ratsastajan tehtävä huolehtia hevosen hoito ennen ja jälkeen tuntia. Samalla oppii tietämään mitä kaikkea rimpsua siinä hevosessa on kiinni ja huomaa millä fiiliksellä se hevonen on ja tunnin jälkeen on ihana kiittää kyydistä harjaamalla kyljet kiiltäväksi. Yllätyin kyllä tosi paljon, että ei se satulan ja suitsien laitto ollut todellakaan niin vaikeeta kun etukäteen luulin. Vappu oli kyllä vielä todella rauhallinen hevonen, sitä ei tuntunut vähäkään kiinnostavan vaikka aika epävarma tyyppi oli tällä kertaa varusteita laittamassa. 

Ratsastuksen perinteisiä lajeja ovat olympialajit koulu-, este- ja kenttäratsastus, ja niiden opetus kuuluu useimpien ratsastuskoulujen opetusohjelmaan.Niiden lisäksi kilpaillaan valjakkoajossa, lännen-, matka- ja vammaisratsastuksessa, vikellyksessä sekä islanninhevosten askellajiratsastuksessa. Vaellusratsastus on suosittu harrastus, mutta siinä ei kilpailla. ratsastus.fi

Sit talutettiin Vappu kentälle omalle paikalleen, tytöt oli varannu mulle jakkaran ja toinen piti satulasta vastapainona kiinni ja eikun selkään. Siellä selässä tuli automaattisesti korjattua ryhtiä hyväksi ja jotenkin uljaampi olo tuli heti itsellekin. Jalat laitettiin jalustimille niin, että kantapäät on vähän alempana kuin varpaat ja suitset on aika napakalla käsissä niin että olet nyrkit pystyssä peukalot ylöspäin ja suitset tulee pikkosormen ja nimettömän välistä peukalon alle. Sit Laura kerto mulle kaasun (painetaan kevyesti pohkeilla hevosen kylkiin) ja jarrun (vedetään suitsista). Käännös tapahtuu vetämällä halutun puolelle suitsista ja painamalla vastakkaisen puolen pohkeella kevyesti kylkeä. Muut oli tosiaan jo vähän kokeneempia ratsastajia, joten vaan mulla oli alussa joko Tea tai Sandra joko taluttamssa tai ihan mun vieressä kävelemässä.

Ekaksi kaikki lähti kiertämään kenttää rauhallisella käynnillä. Olin alussa ihan älyttömän jännittynyt, sillä oikeesti ei ollut mitään hajua mitä se heppa siinä alla tekee. Onneks siinä tosiaan oli tytöt alussa turvana ja Vapusta huoku silkka rauhallisuus, kun se mennä lompsi käyntiä menemään. Sit kiertoon lisättiin tiukempia extrakäännöksiä päätyihin ja nyt sain yrittää kääntyä vähän itsenäisemmin niissä tiukoissa mutkissa. Laura anto koko ajan ohjeita ratsukoille ja korjasi esimerkiksi asentoa tai suitsia kireämmälle, jos niin sai toimintaa parannettua.  Sit sai ruveta kokeilemaan mennä toista pitkää päätyä ravilla. Hevosen saa ravaamaan, kun painaa pohkeilla vähän enemmän tai jos hevonen ei reagoi, voi myös kevyesti pohkeilla napauttaa. Ja siihen painamiseen muuten tarvitaan voimaa! Kun ei tuohon suuntaan oo oikein koskaan missään lihaksia tarvinnut, oli se pohkeilla painaminen vähän työläämpää kuin luulin. Sain välillä painaa ihan tosissaan, mut tuntui että Vappu seurasi enemmän taluttajien ohjeita, kun mun omia. Ravi on sitä vähän nopeampaa, aika pomppivaa menoa, jossa ratsastajan ois tarkoitus keventää menoa smoothimmaksi nousemalla joka toisella askeleella jalat suorana seisomaan. Ja sen rytmityksen hakemisessa tosiaan meni, kun en meinannu tajuta nousta oikeasti niiden omien jalkojen päälle pystyyn. Aina kun nousin seisomaan, tuntu sit et vedin niistä suitsista ja Vappu saattoihin hiljentää menoa kesken kaiken. Jokaisella hevosella on vielä kuulema omanlaisensa tyyli, toisilla pomppivampi ja epämukavampi meno kun toisilla. Jokainen hevonen vielä tottelee käskyjä eritavalla ja alussa onkin tärkeää ratsastaa erilaisilla hevosilla. Toinen voi olla herkkä suitsille, toinen reagoi pienestäkin kylkien painamisesta. 

Kun käyntiä + käännöksiä + ravia oltiin vedetty hetki koko kenttää ympäri vaihdettiin kiertosuuntaa kentällä, mikä olikin taas yllättävän vaikeaa, sillä oikealle kääntyminen ei alussa meinannut tuntua yhtään luonnolliselta. Meidät ratsastajat jaettiin kentän päätyihin kahteen ryhmään. Toiseen ryhmään sellaiset, jotka pääsi jo ravin kautta opettelemaan laukkaa ja toisessa oltiin me, jotka opeteltiin vielä ravia. Alkeiskurssille voi tosiaan mennä vaikka ei olisi mitään kokemusta ja silloin lähdetään helpommista jutuista, mutta sinne voi myös tulla, jos on esim. kauan aikaa sitten ratsastanut ja haluaa kerrata taitoja ja omaa varmuttaa. Lauran mukaan ratsastaminen on kuitenkin kuin pyöräilyä, kerran opittuaan sitä taitoa ei unohda. No mun pyörällä ajo oli vielä vähän haparoivaa, mut rohkeus alkoi hiljakseen rakentua. 

Nyt mentiin puolikkaalla kentällä rinkiä, jonka toinen puoli oli tarkoitus mennä ravilla, toinen puoli käynnillä. Tää onnistui taas tosi hienosti, kunnes Laura sanoi että mut voi jättää nyt yksin ratsastamaan. Nyt huomasin, että Vappu oli siis täysin seurannut tyttöjä eikä mua ja olikin lähdössä vaan kävelemään suoraan Tean ja Sandran luo ja sit kun yritin ohjata kääntymään sitä, niin se pysähty. Luin Vapun ajatuksista, että "meinaatteko oikeasti, että hän osaa ohjata?". Nopeasti me molemmat kyllä sitten hoksattiin homma ja oikea yhteistyö alkoi rakentua. Nyt Vappu oli todellakin mun ohjattavissa ja oli ihan älyttömän siistiä tehdä sen kaa yhteistyötä. Se oli kyllä vähän liian viisas hevonen, sillä se tajus homman nimen (puolet käynti + puolet ravia) niin nopeasti, että yhdessä vaiheessa en ees ehtinyt painaa pohkeilla ravia alkamaan, kun se jo tiesi, et mitä pitää mennä ja kuinka pitkään. 

Laura ohjasi molempia porukoita yhtä aikaa ja kävi antamassa henkilökohtaisia vinkkejä aina kun niitä tarvitsi. Yhdessä vaiheessa se kysyi, et miten mulla menee kun näytin niin vakavalta. Mun fiilistely ei siis välillä näkynyt ulospäin, mutta nautin aivan älyttömästi ratsastamisesta! Aina käynnin aikana oli itsekin vähän rentoutuneempi ja uskalsin katsella ympärille, mut ravin aikana yritin keskittyä siihen rytmiin ja vaan fiilistelin sitä tekemistä. Hevosen selästä on kyllä huippua kuikuilla ympärille. Se on myös rankkaa, sillä automaattisesti koitat pitää ryhdin vähän parempana ja et arvaakkaan miten paljon jaloilla puristat. Ei oo tolkkua miten kipeet mun jalat oli seuraavat 4 päivää ratsastuksen jälkeen! Ei sitä siellä ylhäällä tajua, mutta alas kun tuut niin meinas pakarat krampata :D 

Lopuksi kierrettiin vielä porukalla koko kenttää ympäri välillä joko käyntiä tai sitten pidempi pätkä ravia. Vapun käyntivauhti oli niin rapsakan nopea, että jouduttiin aina välillä tekee vähän ylimääräisiä kentän ylityksiä, ettei olla ihan seuraavan hevosen hännässä kiinni. Sit takaisin vielä lähtöpaikkoihin kentällä ja sieltä hevoset talutettiin talliin ja varusteet huollettiin, sekä hevonen harjattiin. Sandralta ja Tealta kyselin harrastamisesta samalla kun hoidettiin Vappu iltaheiniä varten kuosiin. Kuulema parasta on kisaaminen ja molemmathan siis hyppää esteitä hevosilla. Alkeiskurssien jälkeen onkin mahdollista edetä jatkokurssien kautta opettelemaan esteitä, mutta ihan vaan kenttäratsastus tai maastoratsastuskin on mahdollisia. Tyttöjen mielestä hauskaa on ratsastaa ilman satulaa, eikä tippuminenkaan haittaa jos ei satu. Yleensä kuulema ei satu. Tytöille kiitos myös niistä tuhannesta (994 kuvaa tais olla yhteensä) kuvasta mun puhelimessa, sekä puolen kymmenestä selfiestä! Nyt oli ainakin kuvamateriaali tältä kerralta taattu :D

 

  • Mitä kehittää: tasapainoa, kehonhallintaa, rytmiikkaa, lihaskuntoa, voimaa. Monipuolinen laji!
  • Parasta: Ilosta pakahtuminen! Vauhti, keskittyminen, rentous ja tekeminen yhdessä eläimen kanssa. 
  • Pahinta: Tietynlainen jännittäminen varmaan alussa on sitä pahinta. Toki tippuminen voi tuntua inhottavalta, mutta tarkoitus ei tietenkään ole, eikä itsellä ainakaan ollut rauhallisella vauhdilla tehdessä mitään pelkoa tippumisesta. Mitä ehkä välillä aina säikyin oli hevosen yllättävät liikket (esim. kun Vappu yskähti, säikähin ihan kunnolla...) Nekin on vaan tottumista olemaan eläimen seurassa ja sitä, että oppii tuntemaan sen kaverin kenen kanssa on liikkeellä. 
  • Missä: Kortepohjan Ratsutallilla voi harrastaa juniorista aikuiseksi tai aloittaa vasta aikuisena! Sieltä löytyy mahdollisuutta tehdä alkeiskursseja (aikuisten alkeiskurssi 100€/5 kertaa), jatkokursseja tai ottaa pienryhmissä, pareittain tai itsekseen tunteja ratsastukseen. Ilman alkeitakin voi kuka vaan käydä maastoratsastamassa (alk. 20€/45min) tai vaikkapa porukalla poneilla ratsastamassa (70€/45min)! Tallin verkkokaupasta voit käydä kurkkaamassa millaisia paketteja on tarjolla ja lisäksi tallin sivuilla on lisätietoa monesta muusta mahdollisuudesta kuten kausikorteista ja yksityistunneista. 
  • Kenelle: Kenelle ei? Vahva suositus ihan kaikille! Hassua, että vielä omien vanhempien lapsuudessa on hevonen ollut melkein välttämätön talossa, mutta nykyisin ollaan vieraannuttu niistäkin aika paljon. Hevoset on ihan mielettömän hienoja eläimiä!
  • Oma ranking: Ihan huippu laji! Siskon kanssa täytyy kyllä jutella, josko se lähtisi mun kaa uudestaankin ratsastamaan. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Silja, Jyväskylässä asuva 27-vuotias urheiluhullu opettajaopiskelija, sairaanhoitaja ja entinen salibandynpelaaja. 

 

"Bloggaan sadan erilaisen urheilulajin kokeilusta vuoden 2017 aikana ja esittelen sen tiimoilta muutaman uuden lajin viikossa.  Omana tavoitteena on oppia uutta ja löytää liikuntaharrastus, joka sytyttää eikä riko enää polvea. Lajiesittelyitä, fiiliksiä ja suosituksia lajeista mottona: tosissaan, mutta ei totisesti. "

 

Liikunta on mulle erityisen tärkeä juttu ja sen tuottamaa iloa jaan mielelläni. Jos saan sut osallistumaan haasteeseen tai kokeilemaan jotain uutta lajia, niin oon onnistunut! 

 

"Pidän blogissani lajirankingiä, joka kertoo mitkä lajit koen itselleni sopivimmiksi, ei sitä mikä olisi sinulle paras. Sinä olet erilainen, joten kannustan kokeilemaan kaikkia. Toivottavasti löydät blogistani uusiin lajeihin vinkkejä!"

 

 

LAJIRANKING 

  1. Pikajuoksu
  2. Judo
  3. Keihäänheitto
  4. Tennis
  5. Brasilialainen jiu-jitsu
  6. Kuulantyöntö
  7. Maastopyöräily
  8. Rullaluistelu
  9. Melonta
  10. SUP-lautailu
  11. Kiipeily
  12. Retkeily / Vaellus
  13. Ratsastus
  14. Frisbeegolf
  15. Ultimate
  16. Kiekonheitto
  17. Cheerleading
  18. Aitajuoksu
  19. Telinevoimistelu
  20. CrossFit
  21. Triathlon
  22. Polkujuoksu
  23. Maantiepyöräily
  24. Jousiammunta
  25. Jooga
  26. Kehonpainoharjoittelu
  27. Kirkkovenesoutu
  28. Vapaaottelu
  29. Tanssillinen ryhmäliikunta 
  30. Keilaus
  31. Painonnosto
  32. Enduro
  33. Golf
  34. Umpihankihiihto
  35. Laitesukellus
  36. Laskettelu
  37. Wakeboarding
  38. Agility
  39. Parkour
  40. Sirkus
  41. Spinning
  42. Pyöräily
  43. Paini
  44. Uinti
  45. Paritanssit
  46. Vesijuoksu
  47. Kuntosali
  48. Retkiluistelu
  49. Ampumahiihto
  50. Hiihto
  51. Nyrkkeily
  52. Historiallinen miekkailu
  53. Taiji
  54. Lenkkeily
  55. Kehonhuoltotunnit
  56. Ilma-aseammunta
  57. Kävely
  58. Lumikenkäily
  59. Pilkkiminen
  60. Step-aerobic
  61. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  62. Geokätköily
 
Follow

 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram