Laitesukellus on sukeltamista, jossa käytetään apuvälineinä hengityslaitetta – tyypillisesti paineilmapulloa ja siihen yhdistettyjä hengitysilman annostimia.

 

Kuvat veden alta: Pentti Jutila

Minä, jonka uimataito on luokkaa hukkuva kissa ja jonka sukeltaessa täytyy pitää sormilla nenästä kiinni  (ettei vaan mene vettä nenään)  houkuteltiin kokeilemaan laitesukellusta . Ala-Keiteleen Urheilusukeltajat ry uskoi mun hengissä pysymiseen sen verran, että  järjesti laitesukelluskokeilun Äänekosken uimahallissa. Ohjeeski annettiin ottaa mukaan uimapuku, kaiken muun sain lainaksi mun huippu opettajalta Maijalta ja hänen perheeltä. Heillä on perheessä neljä sukeltajaa ja täysiä sukellussettejä kuudelle!

 

Hirvitys iski siinä vaiheessa, kun kannettiin laitteita altaan reunalle. En todellakaan tiennyt, että paineilmapullo selässä painaa lähes 20kg ja putkia ja letkuja on laitteissa niin monta! Jos oisin saanu itse tehtäväksi ilman ohjeita laittaa laitteet käyttökuntoon ja pukee oikein päälle, niin ei ois lähtenyt! Ihan sen märkäpuvun päälle pukeminen oli tarpeeksi haastavaa mulle.

 


 

Opettajani Maija laittoi mulle kaikki laitteet valmiiksi ja mun piti vaan päästä altaaseen seisoskelemaan maski päässä ja räpylät jalassa. Paineilmapullo tuli kiinni liiviin, joka täyttyy ja tyhjenee ilmalla napin painalluksen mukaan ja sillä sitten säädellään omaa syvyyttä sukeltaessa. Liivi laitetaan selkään vasta altaassa, eikä se siellä tunnukaan enää painavalta kun vesi kannattelee painoa. Paineilmapullosta tulee suuhun ilmaa antava regulaattori ja sen käyttöä opettelin ensin ihan pinnalla. Automaattisesti sieltä ei ilmaa suhahda jos pakkosyöttöä ei paineta, vaan jokaista henkäystä varten on tehtävä aktiivisesti töitä. Vastus mulla säädettiin mahdollisimman pienelle, mutta silti sain oikeasti keskittyä hengittämään sisään ennen kuin sain ilmaa keuhkoihin.


 

Seuraava vaihe oli yrittää muistaa hengittää vedessä. Helpoin oli upottaa kasvoja pikkuhiljaa veteen niin, että koko ajan keskittyi hengittämiseen. Ihan hullu tunne se kun pää on veden pinnan alla, mut voit silti hengittää! Seuraavaksi kokeiltiin jalkojen irroittamista ja oikeasti veden alle pääsemistä. Liivissä on niin paljon ilmaa, että sen kanssa kelluu automaattisesti ja itse tarvitsin hiukan lisäpainoja ja tekniikan opettelua, että pääsin kunnolla veden alle. Aika nopeesti hommaan kuitenkin harjaantui ja uskalsi pyöriä vähän paikallaan altaan matalassa päässä. Pelottavinta oli ylivoimaisesti hengittäminen. Aina välillä unohtui, että happea saa kun vain hengittää sisään. Mulla ois pitäny olla sellanen perusblondin nauhuri muistuttamassa et "hengitä sisään, hengitä ulos".

Sukeltaessa tärkein opittava asia on pysyä kaikissa tilanteissa rauhallisena, sillä liian nopeasti syvältä noustessa paineen vaihtelu on hengenvaarallista. Paniikista sain kokemuksen altaan syvässä päässä, kun jostain syystä maski hörppäsi vettä ja tapahtui mun perinteinen inhokki : nenään meni vettä. Ei mitään muuta mielessä kuin hillitön halu päästä vajaasta kolmesta metristä pintaa ja äkkiä! Pinnalla taas meni aikaa tajuta, että liiviin pitää laittaa ilmaan, että ei tarvii potkia pysyäkseen pinnalla. Maija oli onneksi siinä vaiheessa jo vierellä auttamassa. Huonosti saattais käydä, jos noin nopeesti nousis jostain syvältä, eikä pari ehdi estää. 

 

Sukellus on aina parityötä, sillä pari huolehtii aina sun turvallisuudesta ja sinä huolehdit hänen. Ilman paria sukeltaminen on aina tietoisesti otettu riski, sillä syvyydessä todella haluat, että joku on siellä sun kanssa. Sukelluskurssilla harjoitellaankin paljon erilaisia tilanteita, mitä veden alla voi tulla ja miten niissä toimitaan. Varsinkin yli 15m sukeltaessa pitää tehdä tarkat suunnitelmat esimerkiksi sukellusajoista ja siitä miten nopeasti saa nousta pintaan, ja lisäksi pitää muistaa seurailla omaa ilmatilannetta tankissa. Sukeltaminen on siis oikeasti hurjaa hommaa ja hyvä, et siihen on pitkä koulutus ennen kun saa sukelluskortin. Aika montaa hommaa pitää osata hallita! Mie sukelsin maksimissaan siihen vajaaseen 3 metriin ja silti sukeltamisen jälkeen oli sellanen olo, et jes oon elossa!

Mut miten ihanaa ja hiljaista tuolla veden alla on! Ei vaivaa normaalisti päässä pyörivät asiat, kun keskityt omaan hengitykseen ja siihen, että koittaa liikkua johonkin suuntaan. Vaikka uimahallissa ei näekään kuin kaakeleita ja muita uimareita ja sukeltajia pohjassa, ei aloittelijalla silti tule tylsää. Huippua olisi päästä joskus ulkomaille kirkkaaseen lämpimään veteen sukeltamaan. En usko, että syvälle sukeltaminen tulee koskaan olemaan mun juttu, mut matalemmassa vedessä turistina pyöriminen on varmasti todella ihanaa!

 

  • Mitä ominaisuuksia vaatii: Rauhallisuutta, rohkeutta ja uteliaisuutta.
  • Hinta: Laitesukellusta pääsee kokeilemaan monessakin paikkaa ilman sukelluskorttia, mutta seuroihin kannatta vaan ottaa yhteyttä. Muutaman kuukauden kestävä virallinen sukelluskurssi maksaa n.500€ ja sukellusvälineet käytettyinä löytää hyvillä tuurilla suurinpiirtein kanssa 500€. Alakeiteleen Urheilusukeltajissa seuran vuosimaksu 20€ sisältää myös paineilmapullojen täytöt ja kokeilemaan pääsee lainakamoilla. 
  • Parasta: Ihana hiljaisuus ja painottomuuden tunne. Lisäksi ajantaju häviää ihan täysin. Pääsylippu täysin erilaiseen maailmaan, jossa normaalisti päässä pyörivät ajatukset ei sua tavoita.
  • Pahinta: Pelko, paniikki ja paniikin vaarallisuus. Jossain vaiheessa tulee myös ihan törkeen kylmä ja paineilmalla hengittely väsyttää myös aika paljon.
  • Kenelle: Jos vedenalainen maailma kiehtoo ja fyysiikan lakien uhmaaminen tuntuu mukavalta niin ihan ehdotonta. Ihanaa rauhallisuuden ja painottomuuden tunnetta suosittelen kyllä kokeiltavaksi kaikille. Extreme-lajien fanittajille.
  • Ranking: En tiedä millä pyhällä hengellä selvisin testipäivän, mutta varsinkin jälkeepäin on tuntunut hurjalta koko homma! Silti menisin kokeilemaan uudestaan ja varsinkin ulkomailla jossakin lämpimässä vedessä ja koralleilla sukeltelu houkuttaisi tosi paljon. Suomen kylmissä vesissä sukeltaminen ei niinkään… Pistetään loman rankinglistan puoleen väliin. Ei se sukelluskortin hankkiminen niin kurjalta kuulosta!

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Silja, Jyväskylässä asuva 27-vuotias urheiluhullu opettajaopiskelija, sairaanhoitaja ja entinen salibandynpelaaja. 

 

"Bloggaan sadan erilaisen urheilulajin kokeilusta vuoden 2017 aikana ja esittelen sen tiimoilta muutaman uuden lajin viikossa.  Omana tavoitteena on oppia uutta ja löytää liikuntaharrastus, joka sytyttää eikä riko enää polvea. Lajiesittelyitä, fiiliksiä ja suosituksia lajeista mottona: tosissaan, mutta ei totisesti. "

 

Liikunta on mulle erityisen tärkeä juttu ja sen tuottamaa iloa jaan mielelläni. Jos saan sut osallistumaan haasteeseen tai kokeilemaan jotain uutta lajia, niin oon onnistunut! 

 

"Pidän blogissani lajirankingiä, joka kertoo mitkä lajit koen itselleni sopivimmiksi, ei sitä mikä olisi sinulle paras. Sinä olet erilainen, joten kannustan kokeilemaan kaikkia. Toivottavasti löydät blogistani uusiin lajeihin vinkkejä!"

 

 

LAJIRANKING 

  1. Pikajuoksu
  2. Judo
  3. Keihäänheitto
  4. Tennis
  5. Brasilialainen jiu-jitsu
  6. Kuulantyöntö
  7. Maastopyöräily
  8. Rullaluistelu
  9. Melonta
  10. SUP-lautailu
  11. Kiipeily
  12. Retkeily / Vaellus
  13. Ratsastus
  14. Frisbeegolf
  15. Ultimate
  16. Kiekonheitto
  17. Cheerleading
  18. Aitajuoksu
  19. Telinevoimistelu
  20. CrossFit
  21. Triathlon
  22. Polkujuoksu
  23. Maantiepyöräily
  24. Jousiammunta
  25. Jooga
  26. Kehonpainoharjoittelu
  27. Kirkkovenesoutu
  28. Vapaaottelu
  29. Tanssillinen ryhmäliikunta 
  30. Keilaus
  31. Painonnosto
  32. Enduro
  33. Golf
  34. Umpihankihiihto
  35. Laitesukellus
  36. Laskettelu
  37. Wakeboarding
  38. Agility
  39. Parkour
  40. Sirkus
  41. Spinning
  42. Pyöräily
  43. Paini
  44. Uinti
  45. Paritanssit
  46. Vesijuoksu
  47. Kuntosali
  48. Retkiluistelu
  49. Ampumahiihto
  50. Hiihto
  51. Nyrkkeily
  52. Historiallinen miekkailu
  53. Taiji
  54. Lenkkeily
  55. Kehonhuoltotunnit
  56. Ilma-aseammunta
  57. Kävely
  58. Lumikenkäily
  59. Pilkkiminen
  60. Step-aerobic
  61. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  62. Geokätköily
 
Follow

 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram