Onko adrenaliinin syöksy suonissa sun juttu? Entä ongelmanratkaisutehtävät? Jos vastasit kyllä, niin suosittelen kokeilemaan kiipeilyä, sillä se on vähän niinku tekisit sun kropalla palapeliä yli 4m korkeudessa roikkuen. Pääsin Jyväskylän Boulderpajalle kokeilemaan boulderointia ja seinäkiipeilyä, joista seinäkiipeilyä oon kerran yläasteella kokeillut. Odotukset lajista ei olleet korkealla koska a.) en tykkää korkeista paikoista b.) en tykkää korkeista paikoista c.) en todellakaan tykkää korkeista paikoista, mutta niin kävi, että tähän hommaan hurahdin heti.

Boulderointi tarkoittaa kiipeilyä matalilla kiipeilyseinillä, kallioilla tai siirtolohkareilla ilman varsinaisia varmistusvälineitä.

Seinäkiipeilyssä kiivetään korkeampia seiniä valjaisiin kiinnitettyinä. 

 

Jyväskylän Boulderpajalla seiniä ja ratoja on monelle tasolle. Jokainen reitti on suunniteltu ja merkattu erivärisillä palikoilla ja suurempi numero kertoo vaikeammasta radasta. Seinän kaltevuudella voidaan lisäksi vaikeuttaa reittiä huomattavasti. Seinien alla on boulderpajalla on puolimetriä paksi patja johon turvallista pudota korkeammaltakin, kunhan ei laita ranteita alle. Eipä silti, ei sieltä neljästä metristä varsinaisesti huvita pudota. 

Boulderointi alkoi ihan niin, että allekirjoitin lapun jossa vakuutan ymmärtäväni että boulderointi voi olla vaarallista ja voin loukkaantua ja kuolla. Aha, okei ja nimi alle. Lisäksi käytiin läpi yleisiä sääntöjä ja ohjeita oman ja muiden turvallisuuden takaamiseksi. Sitten jalkaan kiipeilykengät, joissa tärkeää on ottaa aina mahdollisimman tiukka koko. Sittenpä helpoimman mahdollisen reitin kimppuun, tässä vaiheessa kädet pelosta täristen.

Ensin mulle taidettiin suositella, että kiipeän vain hiukan ylöspäin ja pudottaudun patjalle, jotta totun siihen miten patja ottaa mut vastaan. Mulle paras tapa käydä kiipeilyn kimppuun oli vaan kiivetä ja olla katsomatta alaspäin. Kiipesin muutaman reitin alkuun juuri näin ja vasta kolmannella kerralla kurkkasin ylhäällä miten korkealla olen ja aika paljon hirvitti tulla alas sieltä. Boulderpajan Elias vinkkasi kuitenkin, että jalat ovat sen 165cm alempana, eikä siitä matka maahan ole kovin korkea, joten korkeuden tunne on pahempi päässä kuin mitä se oikeasti on. Silti tarvitsin vielä ainakin kuusi erilaista kiipeilykertaa ylös, että aloin taas hengittämään ilman pahempaa pelkoa. 

 

 

Pelko ei ainakaan mulla iske kun vasta ylhäällä, kiivetessä mietin pelkästään sitä mistä seuraavaksi ottaisin kiinni ja miten saisin hilattua itseäni ylemmäs. Muutama reitti pajalla oli myös sellaisia, että kivien päälle sai kiivetä ja tulla tikapuita pitkin alas. Kun reitin vaikeus kasvaa, kiinni otettavien palikoiden etäisyys voi olla pidempi ja vähempien kiinnikohtien avulla joutuu ponnistamaan ylöspäin. Alussa se oli aivan säälittävän näköistä itsellä, koska rohkeus ei riittänyt ponnistaa voimalla ylöspäin putoamisen pelossa, mutta kerran kun sain otteesta kiinni uskalsin myös seuraavalla kerralla yrittää samaa. Aika huomattavasti haastetta tuli lisää myös seinän kaltevuuden kasvaessa, koska painovoima vetää paljon enemmän keskivartaloa kohti maata. Mahtavaa keskikropan hallintatreeniä siis. Samaan aikaan Pajalla oli harjoittelemassa boulderoinnin nuorten Suomen Mestari Veikka Volotinen, jonka toiminta seinällä oli kyllä aika vakuuttavaa. 

Hyvä ohje kiipeilyyn oli nostaa jalkoja aina mahdollisimman ylös otteita pitkin ja sitten nostaa käsiä. Kädet kuitenkin väsyvät paljon nopeammin kuin jalat ja niitä pitää myös muistaa välissä lepuuttaa. Kyynärvarret on nimittäin ihan totaalisen jumissa ja tulessa jo muutaman reitin jälkeen. Mua helpotti tosi paljon ohjeet alhaalta siitä mihin voin vielä laittaa jalkoja tai kannattaako käsillä pitää samasta palikasta kiinni. Pajalla vaikutti olevan tosi mukava yhteishenki ja hyviä vinkkejä ja kannustusta sai muilta boulderoijilta tosi paljon. 

Vielä viimeiseksi sain kokeilla seinäkiipeilyä valjailla automaattisella varmistulaitteella, sekä parin varmistaessa alhalla. Näistä automaattinen varmistulaite oli hurjempi kokemus kuin mikään huvipuistolaite missä ikinä oon ollu, sillä vajaaseen kymmeneen metriin kiivettyä käsky oli päästä kädet irti ja nojata taaksepäin. Kurkkasin alaspäin ja mietin sitä ohutta köyttä mikä pitää mut kiinni jossain epämääräisessä laitteessa ja eka reaktio oli "en varmasti päästä irti". Sitä irtipäästämistä oli toki harjoiteltu jo muutaman metrin korkeudessa, mutta automaattisen varmistulaitteen hurjaksi tekee se, että ensimmäisen puolimetriä putoat vapaasti ennen kun laite ymmärtää hidastaa sun menosi hiljaiseksi. Siitäpä sitten, 1,2,3 ja irti. Melkoiset tärinät ja adrenaliinivirrat kehossa kun pääsin alas. Toisella kerralla ei helpottanut yhtään, kysyin vielä matkalla ylös että onko nää koskaan menny rikki. Ei kuulema :D

Monelle harrastajalle sisäkiipeily ja boulderointi on vaan harjoittelua kesälle ja luonnonkalliolle, joista myös Keski-Suomesta löytyy monen tasoisia reittejä. Suomessa varsinkin boulderointi on suosittua korkeampien kivien ja kallioiden puuttuessa. Kiipeily on aina porukassa tehtävää, sillä esimerkiksi boulderoinnissa parin täytyy siirrellä (minun mielestä säälittävän ohuen näköistä) patjaa kiipeävän parin alapuolella, jos ote sattuu lipeämään. Köysikiipeilyssä toinen parista on yleensä varmistajana. 

Kiipeily on haastetta mielelle ja kropalle samassa paketissa. Siinä on mun mielestä kiipeilyn viehätys. Tietynlainen vaarantunne saa sut varmasti yrittämään parhaansa, koska tippuminen vaan ei tunnu oikein mukavalta vaihtoehdolta. Reitit haastaa sua aina ihan eritavalla ja pääkopalle riittää haastetta kun yrittää miettiä miten radan voisi seuraavalla kerralla päästä läpi. Koukuttava laji, tykkään tosi paljon!

 

  • Keskisyke: 108 (1,5h) kiivetessä syke nousi about 140-150 bpm, osittain myös koska unohdin hengittää...
  • Mitä kehittää: Keskivartalon voimaa ja hallintaa, mielen hallintaa, tasapainoa ja voimaa. Myös voimakestävyyttä pidemmillä reiteillä.
  • Hinta: Kertakäynti esim. tuolla boulderpajalla maksaa 13/10€ sis. kenkävuokran. Valjaiden vuokra kiipeilyseinälle on 2€. Omat kengät kannatta hankkia jos yhtään enempää kiipeilee, sillä ne parantaa otetta merkittävästi (hinta about 100€:sta ylöspäin). Kuukausikortti pajalle on 60/55€. 
  • Parasta: Kiipeilun huuma, omien pelkojen voittaminen, haastavan reitin pääseminen monen yrityksen jälkeen. 
  • Pahinta: Tietysti pahasti tippuminen on pahinta mitä lajissa voi sattua, mutta turvatoimet suojaa (jos niitä noudatetaan) pahemmilta kyllä hyvin. Ärsyttävää on myös se kun ei vaan pääse jotain reittiä. Tässä tilanteessa toki parempien kiipeilijöiden seurassa harjoittelu kehittää, koska uusia tapoja kiivetä sama reitti voi olla yhtä monta kuin kiipeilijöitä on. 
  • Kenelle: Tasoja ja haastetta on riittävästi kaiken ikäisille, mutta ainoa mitä itse mietin boulderoinnissa toi mahdollinen putoaminen. Kehonhallintaa pitää kuitenkin riittävästi olla, että ei pahasti niveliään pudotessa taita. Kokeilemisen arvoinen juttu kyllä kaikille, myös sellaisille jotka korkeista paikoista ei niin välitä. Omia pelkoja saa tehokkaasti vähennettyä, kun luotto omaan toimintaa kasvaa. 
  • Oma ranking: AIVAN HUIPPUA! Kaikille vastaantulijoille oon kyllä nyt käynyt lajia kehumassa ja tuun todellakin tekemään tätä lisää. Parhaimmillaan tähän voisi yhdistää ton retkeilyn ja sit kiipeilyn, joten heitän ihan kärkeen. 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Silja, Jyväskylässä asuva 27-vuotias urheiluhullu opettajaopiskelija, sairaanhoitaja ja entinen salibandynpelaaja. 

 

"Bloggaan sadan erilaisen urheilulajin kokeilusta vuoden 2017 aikana ja esittelen sen tiimoilta muutaman uuden lajin viikossa.  Omana tavoitteena on oppia uutta ja löytää liikuntaharrastus, joka sytyttää eikä riko enää polvea. Lajiesittelyitä, fiiliksiä ja suosituksia lajeista mottona: tosissaan, mutta ei totisesti. "

 

Liikunta on mulle erityisen tärkeä juttu ja sen tuottamaa iloa jaan mielelläni. Jos saan sut osallistumaan haasteeseen tai kokeilemaan jotain uutta lajia, niin oon onnistunut! 

 

"Pidän blogissani lajirankingiä, joka kertoo mitkä lajit koen itselleni sopivimmiksi, ei sitä mikä olisi sinulle paras. Sinä olet erilainen, joten kannustan kokeilemaan kaikkia. Toivottavasti löydät blogistani uusiin lajeihin vinkkejä!"

 

 

LAJIRANKING 

  1. Pikajuoksu
  2. Judo
  3. Keihäänheitto
  4. Tennis
  5. Brasilialainen jiu-jitsu
  6. Kuulantyöntö
  7. Maastopyöräily
  8. Rullaluistelu
  9. Melonta
  10. SUP-lautailu
  11. Kiipeily
  12. Retkeily / Vaellus
  13. Ratsastus
  14. Frisbeegolf
  15. Ultimate
  16. Kiekonheitto
  17. Cheerleading
  18. Aitajuoksu
  19. Telinevoimistelu
  20. CrossFit
  21. Triathlon
  22. Polkujuoksu
  23. Maantiepyöräily
  24. Jousiammunta
  25. Jooga
  26. Kehonpainoharjoittelu
  27. Kirkkovenesoutu
  28. Vapaaottelu
  29. Tanssillinen ryhmäliikunta 
  30. Keilaus
  31. Painonnosto
  32. Enduro
  33. Golf
  34. Umpihankihiihto
  35. Laitesukellus
  36. Laskettelu
  37. Wakeboarding
  38. Agility
  39. Parkour
  40. Sirkus
  41. Spinning
  42. Pyöräily
  43. Paini
  44. Uinti
  45. Paritanssit
  46. Vesijuoksu
  47. Kuntosali
  48. Retkiluistelu
  49. Ampumahiihto
  50. Hiihto
  51. Nyrkkeily
  52. Historiallinen miekkailu
  53. Taiji
  54. Lenkkeily
  55. Kehonhuoltotunnit
  56. Ilma-aseammunta
  57. Kävely
  58. Lumikenkäily
  59. Pilkkiminen
  60. Step-aerobic
  61. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  62. Geokätköily
 
Follow

 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram