Aitajuoksu on lajina sellainen, että ei ihan ensimmäisenä tuu haaveiltua, että mie haluisin kyllä olla aitajuoksija. Sitä kun ei ainakaan omina kouluaikoina tullut liikuntatunneilla vastaan, vaan sitä pitäisi just vartavasten lähteä kokeilemaan. Nyt kun kehaisen, että suvussa on kuitenkin ollut SM-tason pika-aitureita, niin voin myös kertoa, etteivät geenit eivät ole siirtyneet minulle. Aitajuoksua on tosi kiva kattoa, sillä siinä jos missä sattuu ja tapahtuu tosi paljon. Tykkään myös tosi paljon tehdä aitakävelyitä ja aitahyppyjä muiden treenien osana, mutta tähän asti on ollut täysi mysteeri miten aidat tulisi juostessa ylittää. JKU:n yleisurheilukoulussa päästiin nyt tutustumaan tähänkin taitoon!

Koska kyseessä kuitenkin on myös juoksulaji, tehtiin lajiharjoituksen pohjalle samanlaisia dynaamisen liikkuvuuden harjoituksia ja koordinaatiotrillejä kuin pikajuoksussakin. Mua näiden tekeminen auttaa oikeesti tosi paljon siihen, että on valmiimpi juoksemaan kovaa ilman, että joka paikkaa pahasti kiristää. Niiden jälkeen päästiin sitten aitojen kimppuun ja aitakävelyiden pariin. Aitureiden käyttämät kävelyt, juoksut ja hypyt ovat monessa muussakin lajissa käytössä keskivartalon ja jalkojen aktivoinnin ja liikkuvuuden avaajina. Mulla itella ainakin on haastetta saada lonkat liikkumaan edes sen verran, että matalan aidan ylittäminen juoksussa olisi mahdollista.

Vaikka kävelyitä on tarkoitus tehdä rauhallisesti, on ne mulle todella raskaita liikkeitä. Kun yrität nostaa toista jalkaa kippaamatta kylkeä ihan totaalisesti ruttuun ja päästämättä lantiota notkolle, niin jo muutaman aidan jälkeen palauttelee mielellään. Yksi juttu, mistä tykkään tosi paljon yleisurheilussa on, että suoritustekniikat pyritään pitämään mahdollisimman puhtaina. Mielummin siis vähemmän ja puhtaita toistoja, kuin enemmän paskalla tekniikalla. Monesti joukkueurheilussa on vaan tottunut tekemään yhtä paljon kuin muutkin tekee, vaikka toteutus olisi ollut mitä sattuu. Nyt taas tehdään rauhallisesti, pyrkien löytämään ne oikeat kohdat jonne aktivaatio ottaa. Näitä tehdessä on muuten tosi kiva huomata, miten pikkuhiljaa sieltä ne liikelaajuudet alkaa kasvamaan!

Kävelyiden jälkeen uskallettiin tehdä jo erilaisia aitahyppyjä ja ruveta hakemaan sitä oikeaa suoritustekniikkaa. Aitajuoksussahan se etujalka menee aidan yli suorana ja toinen jalka tulee taas sivukautta yli. Oikeasti-oikeasti sen aidan yli pyritään juoksemaan (eikä hyppäämään) mahdollisimman sulavasti, mutta ne aidat tuntuu olevan ihan järkyttävän korkeita. Kun vielä päiviteltiin sitä aidan kauheaa korkeutta, joka naisilla on n.84cm ja miehillä n.106cm (ota mittanauha ja kokeile huvikses miten korkeita ne aidat on), niin selvisi et se vielä suurempi haaste naisilla varsinkin on se aitojen väli. Kun 100m matkalla aidat tulee 8,5m päähän toisistaan, se väli pitää päästä kolmella askeleella. Eli kun tuut aidalta vaikka oikeella alas, niin vasen, oikea, vasen ja uusi loikka. Siinä ois pitänyt mennä sit 8,5 metriä. Juu....

Miehillä aitojen väli taas on n. 9,5 metriä, joka myös mennään kolmella askeleella. Niillä se aitakin on suurinpiirtein yhtä korkea kuin mun korkeushyppy ennätys. Sit kun sekään ei vielä haasteeksi riitä, niin kisoissa niissä aidoissa on painot, jotka tekevät aidasta noin 10kg painoisen. Se ei ihan pikku hipaisusta siis kaadu, eli oikeasti varmasti sattuu jos niihin pää edellä tulet. Pika-aidoissa sun on oikeasti oltava myös todella -todella- nopea. Ei voi siis sanoa, että hitaista 100m juoksijoista tulisi hyviä 100m aitureita. Videolta voi kurkata ajasta 1.45 eteenpäin naisten aitajuoksua, samalla kun mietit sitä korkeeta ja painavaa aitaa, 8,5m väliä sekä oikeaa aitomistekniikkaa...

 

Varsinainen juoksutreeni tehtiin ensin tosi matalilla aidoilla ja sit vähän korkeammilla heiluriaidoilla. Sen jälkeen vasta kokeiltiin "oikeita" aitoja, mut nekin taisi olla vielä reilusti matalempia kuin naisten aidat. Matalilla aidoilla en meinannut muistaa tuoda takajalkaa sivukautta, koska hyppäsin niin reilusti niiden aitojen yli. Korkeammilla se oli jo vähän helpompaa, mutta kyllä se aikamoista loikkimista oli edelleen. Aidat laitettiin noin 8,5m päähän toisistaan ja käytin varmaan ainakin 5-6 askelta siellä aitavälissä ja sipsuttelin askelta huolella ennen uutta aitaa. Vaikka yritin välillä vauhtiakin nostaa, ei ne askeleet siellä välissä vähentyneet juuri ollenkaan, koska se loikka on tosi vaativa ottaa takasin juoksuun alas. Siltikin hauska lentämisen tunne siellä välissä on! Koska aidat eivät olleet vielä pelottavan korkealla ei tarvinnut kertaakaan "kieltäytyä esteestä", mutta eihän se sulavan näköistä varmaa ollut. Mie kun haaveilen joskus osallistuvani 7-otteluun, niin voi olla aika tuskien taival siinä toi 100m aitajuoksun opettelu. Lonkkaan tarvittais ainakin ihan hulluna liikkuvuutta lisää ja käsillä vois huitoo vähän vähemmän!

  • Mitä kehittää: Monipuolinen juoksulaji, joka kehittää nopeutta, kimmoisuutta ja keskivartalon hallintaa. 
  • Parasta: Lentämisen tunne ja se jos saa matkaa jouhevasti loikan jälkeen jatkettua.
  • Pahinta: Vaatii keholta tosi paljon! Lisäksi on pelko aitaan törmäämisestä. Varsinkin täysillä juostessa siinä ei paljon mitään tehdä kaatumisen estämiseksi, kun jalka tarraa aitaan kiinni.
  • Hinta: JKU:n aikuisten yleisurheilukoulu kokonaisuutena maksaa 150€ (12 harjoituskertaa). Siitä voi ostaa esimerkiksi vaan myös yhden osan, vaikkapa ton juoksukoulun 60€ (4 harjoituskertaa). Lisäksi aikuisyleisurheiluun on myös lajivalmennusta esimerkiksi juoksulajeihin 60€/kk. 
  • Kenelle: Haastava laji, jota on kuitenkin mahdollista alkaa kenen vaan opetella. Raskasta siinä on ottaa ne loikat kovasta vauhdista alas, mutta siihenkin ajan myötä harjaantuu. Jos tykkää vauhtilajista, jossa pitää vielä vähän enemmän itseä haastaa niin todellakin!
  • Oma ranking: Hauska laji, joka on kuitekin aika vaativa. Kyllä mie enemmän tykkään pikajuoksusta, koska helpompi juosta ihan vaan sitä sileää pitkin, mutta mielenkiintoista tätä aitajuoksuakin olisi treenata lisää. Aitakävelyt ja -hypyt jää varmasti mun treenirutiineihin!

 

Kommentit (0)

Seuraa 

Blogia kirjoittaa Silja, Jyväskylässä asuva 27-vuotias urheiluhullu opettajaopiskelija, sairaanhoitaja ja entinen salibandynpelaaja. 

 

"Bloggaan sadan erilaisen urheilulajin kokeilusta vuoden 2017 aikana ja esittelen sen tiimoilta muutaman uuden lajin viikossa.  Omana tavoitteena on oppia uutta ja löytää liikuntaharrastus, joka sytyttää eikä riko enää polvea. Lajiesittelyitä, fiiliksiä ja suosituksia lajeista mottona: tosissaan, mutta ei totisesti. "

 

Liikunta on mulle erityisen tärkeä juttu ja sen tuottamaa iloa jaan mielelläni. Jos saan sut osallistumaan haasteeseen tai kokeilemaan jotain uutta lajia, niin oon onnistunut! 

 

"Pidän blogissani lajirankingiä, joka kertoo mitkä lajit koen itselleni sopivimmiksi, ei sitä mikä olisi sinulle paras. Sinä olet erilainen, joten kannustan kokeilemaan kaikkia. Toivottavasti löydät blogistani uusiin lajeihin vinkkejä!"

 

 

LAJIRANKING 

  1. Pikajuoksu
  2. Judo
  3. Keihäänheitto
  4. Tennis
  5. Brasilialainen jiu-jitsu
  6. Kuulantyöntö
  7. Maastopyöräily
  8. Melonta
  9. SUP-lautailu
  10. Kiipeily
  11. Retkeily / Vaellus
  12. Ratsastus
  13. Frisbeegolf
  14. Ultimate
  15. Kiekonheitto
  16. Cheerleading
  17. Aitajuoksu
  18. Telinevoimistelu
  19. CrossFit
  20. Triathlon
  21. Polkujuoksu
  22. Maantiepyöräily
  23. Jousiammunta
  24. Jooga
  25. Kehonpainoharjoittelu
  26. Kirkkovenesoutu
  27. Vapaaottelu
  28. Tanssillinen ryhmäliikunta 
  29. Keilaus
  30. Painonnosto
  31. Enduro
  32. Golf
  33. Umpihankihiihto
  34. Laitesukellus
  35. Laskettelu
  36. Wakeboarding
  37. Agility
  38. Parkour
  39. Sirkus
  40. Spinning
  41. Pyöräily
  42. Paini
  43. Uinti
  44. Paritanssit
  45. Vesijuoksu
  46. Kuntosali
  47. Retkiluistelu
  48. Ampumahiihto
  49. Hiihto
  50. Nyrkkeily
  51. Historiallinen miekkailu
  52. Taiji
  53. Lenkkeily
  54. Kehonhuoltotunnit
  55. Ilma-aseammunta
  56. Kävely
  57. Lumikenkäily
  58. Pilkkiminen
  59. Step-aerobic
  60. Lihaskuntotunnit lisäpainoilla
  61. Geokätköily
 
Follow

 

Teemat

Blogiarkisto

2017

Kategoriat

Instagram