4.63 m/s
Työpaikan vaiettu pukukoodi
Teksti:
12.05.2011 08:55
Tyylistä on tullut osa työelämää ja työntekijän ammattitaitoa.
Asianajaja Hanna-Mari Manninen ja matematiikan yliopettaja Hanna-Leena Merenti-Välimäki kertovat jutussa Vaiettu pukukoodi (lehdessä MN 19/2011), kuinka he valitsevat työvaatteensa. Kuva Teemu Kuusimurto
Me suomalaiset vaalimme itsestämme käsitystä huonosti pukeutuvana kansana. Emme hallitse pukeutumisetiketin nyansseja, emmekä oikeastaan haluakaan. Olemme juurevaa metsäläiskansaa, jolle kravatin asento ei ole niin nökönuukaa.
Ihan näinhän se ei ole.
Tyylikysymyksistä on tullut olennainen osa suomalaista työelämää. Tutkijakielellä se sanotaan näin: työruumis on estetisoitunut.
– Ennen ihannetyöntekijä oli se, joka jaksoi hakata eniten halkoja. Nyt valtaosa työntekijöistä on palvelu- ja asiantuntijatehtävissä, joissa pukeutuminen ja kehonkieli ovat tärkeitä, sanoo kulttuuriantropologi Taina Kinnunen, joka tutkii työelämän ruumiillisuutta.
– Yhä useamman työminä on eräänlaista ideaalipersoonan esittämistä, Kinnunen sanoo.
Jokin aika sitten Suomessakin kohuttiin sveitsiläispankin työntekijöilleen laatimista ohjeista, joissa kiellettiin muun muassa valkosipulin syöminen ja musta kynsilakka. Taina Kinnusen mielestä monissa suomalaisfirmoissa noudatetaan vastaavia ohjeita, vaikkei niitä olisikaan kirjoitettu listaksi.
– On työntekijän ammattitaitoa tulkita ympäristön vihjeitä, miten juuri tässä työpaikassa kuuluu käyttäytyä, Taina Kinnunen sanoo.
Entä ne ihmiset, joille itsensä puunaaminen on vastenmielistä tai joilla on persoonallinen tyyli, joka ei ole työnantajan mieleen? Miten heidän käy ulkomuotoa korostavilla työmarkkinoilla?
– Se onkin hyvä kysymys. Ehkäpä sellaista henkilöä ei alun perinkään palkata asiakaspalvelutehtäviin, tai hänet siirretään talon sisällä toisentyyppisiin töihin, Kinnunen pohtii.
Ammattiliitot hoi, pitäisikö ulkomuotovaatimuksistakin neuvotella kunnon pelisäännöt? Jos kerran on kovin tärkeää näyttää töissä silmäpussittomalta ja pehmeäkätiseltä, saako sitten käydä kauneushoidossa työajalla ja työnantajan piikkiin?
Kurkkaa Jälkikirjoitus-blogista, miten Me Naisten toimitus oli pukeutunut keskiviikkona. Tästä blogiin.
Kuinka sinä pukeudut töihin? Voitko mennä omana itsenäsi vai muututko vaatekaapilla eri ihmiseksi? Klikkaa allaolevaa kommentoi-nappia ja osallistu keskusteluun!
- KOMMENTOI
- LÄHETÄ KAVERILLE
- TULOSTA
Työpaikallani on ihan rento pukeutuminen, voin mennä ja olla ihan oma itseni. Mutta, itse olen jo varttuneempi...eikä mieleeni tulisi pukeutua niin että rintojenvako vilahteleisi, ja se ei näy näitä nuorempia työntekijöitä haittaavan...eikä varsinkaan miespuolisia työkavereita. En tiedä onko se tahallista vai tahatonta pukeutumista, mutta en ole, eikä sitä oikein voikaan kysyä, olen vaan etten muka huomaa mitään...No, onneksi ei tarvitse olla näitten kanssa paljon tekemisissä joten sen puolesta en vaivaa itseäni. Työskenneltyäni monenlaisissa työympäristöissä on tullut vastaan jos jonkinlaista, jossain ei saa meikata, ei saa olla kynsilakkaa tai mitään hajusteita, jossain vaaditaan ehostusta, mutta siistiä olemusta, firman työvaatteita yms. Kaikki vaatimukset ovat olleet ihan ok. ja paikallaan, tietynlainen pukeutuminen täytyykin olla ja mielestäni työpaikan kuuluukin tavallaan suositella tiettyä tyyliä varsinkin jos työntekijä ei sitä itse hoksaa. Eräässä työpaikassa kärsin kun työkaverini näytti aivan pelleltä, hiuksen rasvassa, likaiset vaatteet yms. ja melkein joka päivä. Oltiin sentään palvelualalla ja aikuisia ihmisiä, mutta en rohjennut hienovaraisestikaan kysyä että oletkos katsonut milloin viimeksi peiliin. Tällä hetkellä on ihan mukavaa kun saa meikkailla, käyttää pirtsakkaa kynsilakkaa, laitella vähän itseään... olisi vaan mukavampaa kun olisi vaatekaapissa enemmän vaihtoehtoja...
