Tiistaina 22. Toukokuuta

Ajankohtaista:

Miehen palkka, meidän rahat

  • Teksti: Johanna Lätti kirjoittaja

13 kommenttia

21.10.2010 09:00

Veera Alanärä-Bortolotti elelee miehensä rahoilla.

Artikkelikuva

”Mieheni Corrado on italialainen. Täällä ei lasketa, että mun rahat ja sun rahat, joten meillä on yksi yhteinen tili. En pystyisikään pyytämään mieheltäni joka kerta erikseen rahaa. Jos minun pitäisi tehdä niin, menisin ennemmin töihin.

Mieheni työskentelee lentokapteenina. Olemme onnekkaita, sillä lentokapteeni saa palkkaa melkein kahden ihmisen edestä. Eniten rahaa kuluu asumiseen.

Corrado on talousasioissa minua tarkempi, muttei missään tapauksessa kitsas. Hän ei vahdi rahankäyttöäni. Meillä riidellään enemmän politiikasta kuin rahasta. Kierrätysroskista meille ei ostettu, koska Corradon mielestä olisi älytöntä maksaa 50 euroa roskalaatikosta.

Tosin kun toin kolme kenkä paria kotiin, Corrado huokaili, että voi teitä naisia. Hän ei käsittänyt, että kaikki parit olivat erilaisia. Kun taannoin ostin kaksi Guessin laukkua, mietin pitäisikö ainakin toinen piilottaa, ettei tule kalabaliikkia.

Vaikka käytänkin rahaa enemmän kuin moni muu, ostan laatua. Mielestäni sekin on sijoitus, että ostan 100 euron paidan, jota käytän viisi vuotta, kuin että ostaisin viisi 20 euron paitaa, jotka menevät yhden pesun jälkeen pilalle.

Ei koskaan velaksi

Ruokakaupassa en katso hintaa, ruokaan menee viikossa 150–200 euroa. Ostan lihan tuoreena, kasvikset vihanneskauppiaalta ja leivän leipomosta.

Shoppailu ei ole minulle harrastus, vaan ostan esimerkiksi vaatteet isoina ryppäinä alennusmyynneistä.

Italialaisten silmin suomalaiset elävät leveästi – on hienoja autoja ja isoja asuntoja. Todellisuudessa moni suomalainen on korviaan myöten veloissa. Me emme koskaan osta velaksi. Kun teemme isompia hankintoja, vertailemme hintoja ja ostamme kestäviä tuotteita. Corradokin on ajanut Bemarillaan jo kymmenen vuotta.

Kotitöistä meillä ei riidellä, koska on selvää, että minä teen ne. Italiassa melkein siisti ei riitä: siivoan keittiön jokaisen aterian jälkeen, imuroin ja pesen kylppärin ammeineen joka päivä. Huoneissamme on lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat sekä parvekkeet. Niiden pesemiseen aikani ei riitä, joten siivooja käy kerran viikossa. Hän puhdistaa myös kattolamput, kaappien yläosat ja peilit.

Lentoemännän työ oli raskasta, ja myös Corrado oli sitä mieltä, ettei se sovi naiselle. Kun tulin raskaaksi, oli selvää, että jään kotiin. Sitä ennen tein joitain käännöstöitä, ja vieläkin käännän Aku Ankkaa. Se taskuraha menee opintolainaan, jota otin aikoinaan 15 000 euroa.”

Veera Alanärä-Bortolotti, 33
* Asuu perheineen miehensä työn takia Italian Ciriéssä, 20 kilometriä Torinosta. Kakkosasunto Roomassa.
* Tällä hetkellä kotiäiti, tekee joitain käännöstöitä. Työskennellyt lentoemäntänä.
* Tutkinnot kesken: italialainen filologia Helsingin yliopistossa sekä englannin kieli ja kirjallisuus Rooman Sapienza-yliopistossa.
* Aviomies Corrado, 43, lentokapteeni. Lapsi Greta on 1,5-vuotias.

Voisitko kuvitella eläväsi toisen rahoilla? Kommentoi!

Julkaistu lehdessä MN 42/2010
Tallenna ja jaa:
KOMMENTIT 1-10 (13)
1
2
Seuraava sivu
Anonyymi 21.10.2010 21.47
Asiaton viesti?
Järkyttävää epätasa-arvoa ja loisimista. Kuka haluaa 2010-luvulla luopua omasta elämästään ja jäädä kotiorjaksi ja lastenhoitajaksi? En voi ymmärtää. Luulisi, että söisi omanarvontuntoa, kun ei itse tee perheen talouden eteen mitään. Eniten ihmettelen näiden kotiäitinaisten halua jäädä kotiin: miten lastenleikit voivat riittää aikuiselle ihmiselle virikkeeksi? Pidemmän päälle parisuhteeseen tulee varmasti rasitteita noin jyrkästä työnjaosta tyyliin "minä teen kaikki kotityöt ja mies elää kuin hotellissa."
Anonyymi 21.10.2010 22.11
Asiaton viesti?
Just joo, kotiäidit ovat loisia eivätkä "tee mitään perheen talouden eteen...". Istuvat vain telkun edessä ja pyörittelevät peukaloitaan... Kukin taaplaa

Ihmettelen kyllä hiukan tätä nettijuttua, koska siihen oli poimittu aika kärjistäen kohtia varsinaisesta artikkelista, joka oli sen sijaan oli oikein kiva ja kertoi erilaisista kotiäitien arjesta.
Anonyymi 22.10.2010 23.50
Asiaton viesti?
Lehden jutun perusteella jäi vähän ikävä kuva siitä yhdestä äidistä, joka arvosteli miehensä rahankäyttöä sanoen, että hänen mielestään miehen reissut ulkona kavereiden kanssa on ihan turhaa rahan menoa. Sen sijaan viiden lapsen äiti sanoi ihanasti, että hän on kiitollinen miehelleen kun tämä on toteuttanut hänen unelmansa suurperheestä, ja hänkin haluaisi nyt, että mies saisi toteuttaa omia unelmiaan! :)
Anonyymi 24.10.2010 10.49
Asiaton viesti?
Ei esim. 5 lapsen talouden pyörittäminen ole mitään loisimista. Mutta tälle 5 lapsen äidille suosittelisin kyllä esim. osa-aikatöihin menemistä. Lähihoitajalle saattaisi olla tarjolla sijaisuuksia, joita voisit tehdä miehesi vapaapäivinä, jolloin ei tulisi lastenhoito-ongelmaa. Miehesi saisi näin paremmin tuntumaa lastenhoitoonkin, kun et ole kokoajan vahtimassa hänen tekemisiään. Lisäksi silloin tienaisit osan perheen tuloista, jolloin miehesi ei ehkä kokisi niitä tunteita, ettei hänelle jää käyttörahaa tienaamastaan palkasta. Tulojen määrään ei varmaankaan osa-aikatyöllä olisi vaikutusta, enemmänkin periaatteeseen. Jotenkin tuli sellainen vaikutelma, että jotain parisuhdeongelmia on jo ollut, jos miettii, että mitä sitten jos ero tulee. Kovasti ovat nuorena aloittaneet perhe-elämän, on tainnut jäädä vähän nuoruuden eläminen kesken. Joillekin käy niin, että sitten ne nuoruuden jutut halutaan kokea myöhemmin. Eikä ole varmaan yksi eikä kaksi liittoa, jotka ne myöhemmän iän nuoruuden kokeilut on hajottanut. Itse en kestäisi noin epä-tasa-arvoista liittoa. En halua elää toisen tuloilla enkä halua että minun tuloillani kukaan elelisi.
Anonyymi 25.10.2010 10.54
Asiaton viesti?
Kukin tyylillään. Surullista on, että näissä artikkeleissa aina halutaan tukea antiikinaikaisia stereotypioita. Olen asunut Italiassa nyt kuutisen vuotta. Mieheni on italialainen ja meillä on kohta kaksivuotias lapsi. Lapsen syntymään saakka molemmat kävivät töissä. Sitten olin muutaman kuukauden äitiyslomalla. Kun palasin töihin, mieheni jäi vuodeksi kotiin lapsen kanssa. Yksinkertaisesti siitä syystä, että mikään ei ole hänelle tärkeämpää kuin lapsen kanssa vietetty aika. Mieheni myös tekee nyt kotona ollessaan suurimman osan kotitöistä. Kohta on toisin, kun hän palaa töihin. Sitten kaikki pannaan tasan. Niin kotityöt kuin menotkin. Tämä sopii meille. Italiassa tai missä hyvänsä :)
Anonyymi 25.10.2010 11.54
Asiaton viesti?
Tämän perheen lapsi on jutun mukaan vasta 1,5 vuotias. Eikö ole aika normaalia, niin italiassa kuin suomessakin, että en ikäinen hoidetaan kotona?
Anonyymi 25.10.2010 16.56
Asiaton viesti?
75% alle 3-vuotiaista suomalaislapsista on kotihoidossa ja suurinta osaa hoitaa äiti. Joka elää miehensä tuloilla... niin että mitäs ihmeellistä tässä jutussa oikein oli?
Anonyymi 27.10.2010 09.23
Asiaton viesti?
Olen raskaana ja on selvää, että elämme mieheni tuloilla silloin kun hoidan yhteistä lastamme kotona. Yhdessä olemme lapsen tehneet ja yhdessä sen elätämme. En usko että miestäni harmittaa "elättää" minua kotiin pari vuotta, hänkin on perhettä toivonut ja jos saamme lisää lapsia, tulen olemaan kotona monta vuotta "elätettävänä". Perheen perustaminen on ollut yhteinen unelmamme ja perheen tarpeiden mukaan menemme. Tämä on luonnollista. Minulla on hyvä koulutus ja paljon työvuosia takana, nyt olen mielelläni poissa oravanpyörästä. Ei varmasti harmita eläkepäivillä, että olen hoitanut muutaman vuoden lapsiani kotona.
Anonyymi 28.10.2010 06.50
Asiaton viesti?
On aivan oikein, että pienten lasten vanhemmat hoitavat lapset kotona, taloudellisten kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Toinen juttu on, kun yli 30 vuotta itsensä elättäneenä ja entiseen työhön kykenemättömänä pakotetaan elämään miehen tuloilla. 50 en saa töitä edes uudelleen kouluttatumisen jälkeenkään. Mies tienaa sen verran, ettei pso saa rahaa mistään.
Anonyymi 29.10.2010 00.17
Asiaton viesti?
Tärkeintä on suvaitsevaisuus. Se EI tarkoita sitä, että olen samaa mieltä. OLen monesta asiasta eri mieltä, mutta sallin sen sinullekin. Sallitko minulle? Odota, kun kerron: Menetin vapaaehtoisesti avioerossa kaiken omaisuuteni. Halusin lasten kasvupaikan säästyvän heille. Yksinhuoltajuuden aikaa en halua mustella, niin raskasta se oli. Seurauksena noista vuosista sairastuin itse neurologiseen rappaeuttavaan sairauteen. Olen katkera, koska ajattelin toisia, en itseäni, ja nyt kysyn: kannattiko, jos tämän sain palkakseni? Löytyi kuitenkin elämääni ilo, mies, joka otti ja vei mukanaan. Elän nyt täysin hänen tulojensa varassa. Ilman oikeutta hänen omaisuuteensa, koska teimme tiukan avioehdon. Minulla on siis vain tämä päivä, yltäkylläisyydessä. Huomenna voi olla toisin. Täällä en saa työtä, koska muutin paikkakuntaa, mieheni vaimona en (kuulin näin) tarvitse tuloja eikä sairauteni ole plussaa cv:ssä, eläkevakuutusyhtiö ei myönnä täyttä työkyvyttömyyselkettä ym. Miksi kerron tämän? Siksi, että ymmärtäisimme, siskot hyvät, että elämä voi yllättää. Ja että avun, tässä tapauksessa elatuksen , vastaanottaminen voi olla pakollista, niin vaikeaa ja nöyryyttävää kuin se voikin olla - vaikka mies ei sitä sellaiseksi tee. Siispä, annetaan kaikkien järjestää elämänsä niin kuin parhaaksi näkevät. Usein neuvomisen ja loukkaavan mielipiteen takana on yksinkertaisesti kateus. Me emme tunne toisen elämää niin, että voisimme sitä arvioida tai arvostella. VOIMME olla eri mieltä, omista lähtökohdistamme, ilman, että loukkaamme toista. Jos voisi sanoa: olen omalla kohdallani ratkaissut tämän asian ... jne. Olisiko meille haittaa siitä, jos emme käännyttäisi koko ajan toisiamme oman "uskomme" kannattajiksi?
KOMMENTIT 1-10 (13)
1
2
Seuraava sivu

Uusimmat artikkelit

Uusimmat keskustelut

Uusimmat blogikirjoitukset

X