Rooma ja Pariisi – konkareiden matkavinkit

0 kommenttia

19.04.2011 09:00

Pariisi: Bistroissa ei tarvitse pönöttää

Nicolas "Niki" Thieulon, 35, viini- ja ruoka-ammattilainen:

Siinä se oli, tosi ankeassa ympäristössä, metrosillan, katujen ja kanaalin risteyksessä: rähjäinen kulmakuppila Pariisin 19. kaupunginosassa. Le Cadran Bleu, sen niminen se oli! (2 Avenue Jean Jaurès.) Paikka oli ruma kuin mikä, mutta nälkä kun oli, menimme sisään. Olimme etsimässä vanhanaikaista passikuvakoppia niiltä kulmilta, sillä tutut taiteilijat  halusivat minusta ja vaimostani sellaisen kuvastripin.

Ranskassa minulla on usein tapana tilata ravintolassa Salade Périgourdine, hanhenmaksasta ja savustetusta ankanrinnasta valmistettu salaatti. Siinä kuppilassa se oli täydellinen! Kaikki raaka-aineet olivat tuoreita ja kunnollisia, ei ollut fuskattu yhtään.

Sorbettia ja etanoita

Diggaan pienistä bistroista, joissa ei tarvitse pönöttää. 11. kaupunginosassa Oberkampfin metroaseman liepeiltä löytää todellista, rosoista Pariisin meininkiä. Seutua voisi sanoa Pariisin Punavuoreksi. 30 eurolla saa aika hyvän bistromenun, esimerkiksi suosikkipaikassani Le Villaret’ssa (13 Rue Ternaux). Ruuassa on mukavasti hienostelua sekä vanhan ajan juttuja kuten sisäelimiä, ja pöydissä on valkoiset liinat. Viinilista on mielettömän hyvä!

Bistron ovat perustaneet Chez Astierin vanhat työntekijät. Astier (44 rue Jean-Pierre Timbaud) on perinteisempi paikka punaruutuliinoineen, mutta todella hyvä. Paikat ovat lähellä taiteilijaystäviemme kämppää, jossa usein punkkaamme vaimoni kanssa.

Käymme aina moikkaamassa myös 106-vuotiasta äidinäidinäitiäni 12. kaupunginosassa.

Lähistön Raimo-jäätelöbaarista (59–61 Boulevard de Reuilly) sai parhaat sorbetit jo silloin kun olin lapsi. Tammen tuoksua pitää välillä päästä haistelemaan Vincennesin puistoon (293 avenue Dausmenil). Siellä ulkoilutimme koiraa mummon ja vaarin kanssa lapsuuden kesälomilla joka aamu.

Nykyään käyn Pariisissa epäsäännöllisemmin mutta kerran vuodessa kuitenkin.

Kun vein vaimoni ensimmäistä kertaa Pariisiin 2005, yövyimme vaatimattomassa Hotel de l’Empereurissa (2 Rue Chavert). Siinä oli todellista vanhanajan meininkiä: parketit narisivat ja
ikkunasta näkyi Invalidikirkko. Kulman takaa löytyi ravintola, jonka lämmitetyllä terassilla sai vielä puolen yön aikaan etanoita, ostereita ja roseeviiniä.

Tykkäänkin lähinnä fiilistellä ja kävellä Pariisissa. Pont Saint Louis’n silta on mieletön paikka tyynellä säällä, pimeän aikaan (Ile Saint-Louis’in ja Ile de la Cité -saarten välissä). Keskustassa täytyy ehdottomasti maleksia pitkin Seinen rantaa eväänä patonki ja punaviinipullo.”

Niki viinitilojen keittiössä -ohjelma alkaa 31.3. Livillä.

Pariisi

• Ranskan pääkaupunki ja maailman suosituin turistikaupunki, Suur-Pariisin alueella vierailee vuosittain noin 45 miljoonaa turistia.
• Jakautuu 20 kaupunginosaan, joista jokaisella sanotaan olevan oma luonteensa.
• Suoria lentoja Helsingistä Finnairilla, Easy Jetillä ja Blue1:lla. Lentoaika noin 3 tuntia.

Rooma: Halpaa hupia elokuvan ystäville

Eppu Nuotio, 49, kirjailija ja näyttelijä:

"Roomassa voi melkein aina nähdä elokuvien kuvauksia. Kun olin vuosi sitten tammikuussa kirjoittamassa uutta kirjaani Suomen Rooman-instituutissa, Villa Lantessa (Passeggiata del Gianicolo 10), bongasin ainakin kolmen eri elokuvan filmaukset.

Trasteveren kaupunginosassa pääsee päivittäin seuraamaan myös mielenkiintoisia kohtauksia ihmisten arkielämästä.

Esimerkiksi Gianicolo-kukkulan laella, Vatikaanin puolella, voi katsella, kuinka omaiset viestivät kukkulan juurella sijaitsevan tutkintavankilan vangeille.

Siellä heilutetaan kalsareita ja näytetään valomerkkejä. Lapsia nostellaan esille: ’Isä, katso kuinka poikasi on kasvanut!’ Lakanoihin on kirjoitettu viestejä. Joskus huudetaan yksinkertaisia keskusteluja esimerkiksi säästä. Voi vain miettiä, mitä ne viestit oikeasti tarkoittavat: ryöstösaalis turvassa?

Jos pitää elokuvista, tämä on halpaa hupia. Ja aivan absurdia! Kulman takana lähikaupassa voi nähdä nelikymppisen mammanpojan saavan avokämmenestä iäkkäältä äidiltään!

Trasteveressä riittää kiivettävää. Villa Doria Pamphilin puiston (Via di S. Pancrazio) perälle asti jaksavat löytävät mielettömän pensaslabyrintin. Olen aina pitänyt Carol Shieldsin kirjasta Larryn juhlat, jossa päähenkilöllä on pakkomielle pensaslabyrintteihin. Roomassa tajusin, että nyt ympyrä sulkeutui, täällä se labyrintti on odottanut minua koko ajan!

Rakkausromaani alulle

Trasteveren juurella oleva Santa Cecilian kirkko (Piazza Santa Cecilia 2) pysäytti. Vaikka Roomassa on paljon kirkkoja ja valtavasti historiaa, missään muualla en ole nähnyt, että alttaria hallitsee tapetun naisen patsas, Pyhä Cecilia, joka kuoli kidutettuna 100-luvulla.

Roomaan matkustan, koska olen aina rakastanut Italian kulttuuria ja ruokaa. Italiaakin olen opiskellut kansalaisopistossa muinoin nelisen vuotta. Enkä näe itseäni hälyisen perheeni kanssa esimerkiksi Ranskassa – sovimme Italiaan paremmin.

Ennen kuukauden mittaisista visiittiämme Villa Lanteen olen käynyt Roomassa vain tavallisena hotellituristina. Jännitin, miten saamme tehtyä töitä mieheni kanssa samassa huoneessa, mutta hyvinhän se meni. Rakkausromaanini ilmestyy ehkä joskus puolentoista vuoden kuluttua.”

Eppu Nuotioni uusi dekkari Loppu ilmestyi maaliskuussa.

Rooma

• Italian pääkaupunki ja Euroopan kolmanneksi suosituin turistikaupunki Pariisin ja Lontoon jälkeen. 7–10 miljoonaa turistia vuosittain.
• Lähes 3 000 vuotta vanha ”ikuinen kaupunki”.
• Suoria lentoja Helsingistä Finnairilla ja toukokuun alusta myös Tampereelta Ryanairilla. Lentoaika noin 3,5 tuntia.