Samae Koskinen: "Yritin olla vegaani, mutta tuli juustoja ikävä"

6 kommenttia

27.07.2011 09:00

Kuva Pia Inberg

Lapsuusmaut

Ensimmäisen ruokaelämykseni koin Rodoksella viisivuotiaana. Sain mahtavia pitkulaisia lihapullia.
Rakastin äidin maksapihvejä ja hernekeittoa. Pidän edelleen kotitekoisesta hernekeitosta. Laitan siihen soijarouhetta.

Liha pois

Ryhdyin 17-vuotiaana kasvissyöjäksi vedonlyönnin seurauksena. Vegaanikaverini hävisi biliksessä ja joutui kokkaamaan minulle. Hänen makaroni-papu-soijamössönsä oli niin hyvää, että päätin jättää lihan.
Monet kasvissyöjät eivät ymmärrä lihaa imitoivia tuotteita, mutta minä rakastan soijanakkeja ja -makkaroita.
Kasvissyöjäksi siirryttyäni olen hairahtunut vain kerran. Söin humalassa äidin meksikonpataa.
Hetken aikaa yritin olla vegaani, mutta minulle tuli ikävä juustoja.
Vaikka en itse syö lihaa, voin kokata sitä. Koirallemme teen Yrjölän puuroa.

Terveydeksi

Kärsin lapsuudessa ja nuoruudessa jatkuvista tulehduksista. Kun jätin lihan, sairastelu loppui.
Olen taipuvainen ylipainoon, joten en voi syödä paljon makeaa enkä juoda olutta mielin määrin.

Yök

Kokolihasta en ole koskaan pitänyt, valitsin lapsenakin jauhelihan.
Haluaisin syödä kalaa, mutta luontoni ei ole antanut vielä periksi.
Roseepippuria en voi sietää.

Matkoilla

Nautin ulkomailla tavallisissa ruokakaupoissa kiertelystä.
Halvat kansanpaikat tarjoavat parhaat elämykset, mutta pidän myös fiineistä ravintoloista. Olen käynyt maailman ainoassa Michelin-tähden kasvisravintolassa.
Olen tehnyt pari ruokamatkaa Intiaan. Häämatkalla vaimo kypsähti pöperöihin ja halusi pitsalle. Ruotsista tuon aina perunasalaattia.

Paluu juureksiin

Olen palannut perinteisiin kotiruokiin. Teen soijanakkikeittoa ja ylistän selleriä, lanttua ja palsternakkaa.
Matalassa uuninlämmössä kypsennetty juurespata on herkkua. Punajuuri on mahtava keksintö!

Samassa pöydässä

Syömme vaimon kanssa yhdessä joka päivä. Jos saamme lapsia, haluan että meillä kokoonnutaan ruuan ääreen käymään päivän asiat läpi.
Otan paineita ruokavieraista. Kerran tein juhliin ruokaa kolme päivää kellon ympäri. Bileissä olin uupunut.

Lautasella

Päiväni alkavat rahka-marja-banaanismoothiella. Iltapalaksi syön raejuustoa.
Teen paljon sosekeittoja. Saisinpa vielä hienon Bamix-sekoittimen.
Leivon vuokaleipää, johon laitan hirveästi siemeniä. Se on jo melkein betonia.
Gluteiinijauhoista valmistan seitania, joka muistuttaa lihaa.

Keltainen kukkakaalikeitto

4–6 annosta
Valmistusaika: 35 minuuttia

1–2 salottisipulia
6 pientä perunaa
1 pieni kukkakaali
1 prk (380/230 g) kikherneitä
1 chilipalko
2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
1 rkl öljyä paistamiseen
1 tl kurkumaa
2 tl kokonaista juustokuminaa
1 rkl jauhettua korianteria
1 l vettä
3–4 dl kookosmaitoa
3 rkl limetinmehua
1–2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
1 ruukku tuoretta korianteria

Hienonna sipuli, kuutioi perunat ja irrota kukkakaalista kukinnot. Huuhtele kikherneet ja hienonna chili. Hauduta sipulia, chiliä ja inkivääriä öljyssä pari minuuttia. Lisää kurkuma, juustokuminat ja korianteri. Hauduta muutama minuutti ja lisää perunat, kikherneet ja vesi.

Anna kiehua hiljaa kunnes perunat ovat pehmeitä. Lisää kookosmaito ja kukkakaali, keitä viisi minuuttia. Lisää mehu, suola ja pippuri. Koristele korianterilla.

 

Sami  ”Samae”  Koskinen

• Riihimäellä 16.10.1978 syntynyt laulaja-lauluntekijä, joka asuu Helsingin Herttoniemessä vaimonsa ja Helmi-koiransa kanssa.
• Ylioppilas Hyvinkään yhteiskoulun lukiosta.
• Tehnyt kolme sooloalbumia, tuoreimpana tänä vuonna julkaistu Kuuluuko, kuuntelen. Työskennellyt mm. Kauko Röyhkän ja Jori Hulkkosen kanssa.