Pöytälaatikosta kirjahyllyyn

0 kommenttia

16.07.2009 09:00

Jari Nissinen perustelee päähenkilöidensä rajua kielenkäyttöä kriittisille kollegoilleen Maarit Turtiaiselle (vas.) ja Heidi Jaatiselle.

Porvoolaisen Stor Kroksnäsin kartanon pihalla kukat helottavat keskikesän terässä. Ympyräksi asetelluilla terassituoleilla istuu yhdeksän kirjoittajaa. Vuosi sitten he eivät olleet kuulletkaan toisistaan, nyt he jakavat rehellisimmät ajatuksensa.

Jari Nissinen lukee aamulla kirjoittamaansa pätkää. Vierustoverit istuvat katse ruohikossa, mieli tarinan saunassa. Onko kielenkäyttö luontevaa, vyöryykö tekstissä liikaa henkilöitä, he miettivät, sillä hetken päästä Jari kaipaa kritiikkiä.

Meneillään on Suomen ensimmäinen kustantajan tarjoama kirjailijakoulu. Hakijoita oli lähes 700, joista Gummerus valitsi yhdeksän. Kaikilla valituilla oli melkein valmis romaanikäsikirjoitus, joiden muokkaamista idean isä, kustannuspäällikkö Tero Liukkonen on ohjannut talvesta asti. Ilmainen koulutus huipentuu kartanoviikkoon Porvoon saaristossa. Aamulla kirjoitetaan, iltapäivällä analysoidaan ja illalla saunotaan.

Minkälaisia ajatuksia kirjailijakoululaisilla on?

”Olen tehnyt toimittajan työtä Ruotsin suomenkielisissä tv-uutisissa parikymmentä vuotta. Haluaisin elämästäni vapaampaa. Olen valmis uhrauksiin, koska haluan kehittyä ihmisenä. Rahaa tällä ei tee. Jos tekstistäni tulee kirja, saan jotain 2000 euroa.

Olen hionut tekstiäni vuosikausia kesäkursseilla, mutta vasta Tero (Liukkonen) on onnistunut auttamaan. Olen lyhentänyt takaumia ja koettanut päästä eroon toimittajan raportoivasta tyylistä. Kirja kertoo Istanbulista, jossa suomalainen Satu rakastuu kurdimieheen. Haluan avartaa käsityksiä kulttuurien välisistä eroista, koska me kaikki olemme aika samanlaisia.”

Maarit Turtiainen, 52, toimittaja, Tukholma.

”Täällä on ihana olla, kun voi kerrankin keskittyä kirjoittamiseen. Tavallisesti pystyn kirjoittamaan vain viikonloppuaamuisin, kun lapset katsovat tv-ohjelmia. Syksyllä aloitan tokaluokan opettajana ja kotona hoidan 36 lehmän lypsytilaa.

Ensimmäinen kirjani julkaistaan keväällä. Perhepiirissä on pyydetty vaihtamaan aihetta, koska kirja kertoo pedofiliasta ja kuolemasta. Tero poistatti kirjasta viisi lukua, ja sain muilta tukea loppukohtaukseen. Nyt kirjoitan jo seuraavaa, Jonoa.”

Heidi Jaatinen, 41, opettaja ja emäntä, Kiuruvesi.

Puolesta ja vastaan

Kun Gummerus julkisti kirjailijakouluaikeensa syksyllä, syntyi kohu. Tuomas Kyrö piirsi Parnassoon pilakuvan tasapäistävästä koulusta: kaikista tuli Päätaloja.

Juha Seppälä toivoi Aamulehdessä, että koulutuksessa käsitellään myös ”epätoivon, juopottelun, sydämentykytyksen, öisen heräilyn, märkien lakanoiden, kateellisten kollegoiden, omien alhaisten tunteiden, idioottimaisten arvosteluiden, puutteellisen motivaation sekä väärämielisten apurahalautakuntien ja palkintoraatien kestämistä”.

Jos on valmis kestämään tätä vuosikymmenten ajan, voi Seppälän mukaan alkaa haaveilla kirjailijan urasta.

Kaikki eivät ole yhtä tulisia. Johanna Sinisalon mielestä kirjailijaksi voi tulla useita reittejä eikä hän usko synnynnäiseen nerouteen.

– Ammattimainen ohjaus auttaa aina luovaa ihmistä, olipa kyse kirjoittajasta tai vaikkapa muusikosta, Sinisalo toteaa.

Virpi Hämeen-Anttila pelkää, että herkkä kirjoittaja saattaa nujertua kritiikistä tai ruveta miellyttämään ohjaajaa, jolloin oma tyyli ei löydy.

– Tekniikkaa ja rakenteita voi opettaa, mutta työ vaatii ohjaajalta sensitiivisyyttä.