5.66 m/s
Potra vai suloinen?
- Valokuvat: Karoliina Paatos Valokuvaaja
Teksti:
8.04.2009 14:28
Lapsiperheiden kuuma puheenaihe on sukupuolisensitiivinen kasvatus. Radikaaleimmat eivät kerro edes vauvan sukupuolta, mutta maltillisemminkin voi tiedostaa.
Tanja Auvinen suosii lastenvaatteissa perusvärejä, mutta lapsilla on omatkin mielipiteet. Venni Uotila (vas.) tykkää välillä tälläytyä, Louna Uotila ei ole vaatteistaan tarkka, kunhan ei ole vaaleanpunaista.
Seitsemän- ja yhdeksänvuotiaiden tyttöjen äidin Tanja Auvisen mielestä sukupuoli on vain murto-osaltaan biologiaa ja enimmäkseen opittuja käyttäytymismalleja, joihin lapsia kasvatetaan vauvasta lähtien.
– Koetan varoa, etten itse toistaisi kasvatuksessa stereotypioita. Kehun tyttöjä ennemmin rohkeudesta ja mielipiteistä kuin kiltteydestä. Mietin muutenkin sanavalintoja: en puhu tuntemattomista lapsista vaatetuksen perusteella poikina tai tyttöinä, vaan sanon heitä tietoisesti lapsiksi, Tanja kertoo.
– Kun luen ääneen, saatan sensuroida kaikkein 50-lukulaisimpia isä- ja äitijuttuja pois. Vähän samoin kuin Peppiä lukiessani en sano Pepin isää neekerikuninkaaksi, vaan pelkästään kuninkaaksi.
Tanja ei aina jaksa puuttua epäkohtiin, vaikka taistelun paikkoja olisi.
– Seurakuntaan otin yhteyttä, kun koulussa tiedotettiin seurakunnan kerhoista, ja kaikki liikuntakerhot oli suunnattu pojille. Kun kysyin syytä, sanottiin että tytöille ei ole ohjaajaa. Miksei poikien sählykerhon vetäjä osaisi ohjata tyttöjä?
Miksi sitten on tärkeää taistella stereotypioita vastaan?
– Maailma olisi parempi paikka, jos naiset ja miehet tekisivät yhdessä kaikkea. Mitä tarkoitusta kahtiajako oikein palvelee? Kun naisille jätetään tunne- ja hoivavastuu, he suuntautuvat tiettyihin tehtäviin yhteiskunnassa. Pojissakin pitää rohkaista hoivaajaa eikä väkivaltaisuutta, niin heistä kasvaa hyviä miehiä.
- KOMMENTOI
- LÄHETÄ KAVERILLE
- TULOSTA
En voi välttyä ajattelemasta, että tyttölasten äidin puhetta on se, että poikia pitäisi rohkaista hoivaamaan eikä väkivaltaisuuteen. En tunne ketään poikalasten vanhempia (itseni mukaan lukien), jotka kannustaisivat poikiaan väkivaltaisuuteen, päinvastoin. Uskon, että muissakin perheissä kuin meillä huonosti käyttäytyvät lapset istuvat jäähyllä sukupuoleen katsomatta.
Minusta on melkein ihmisen biologisiin ominaisuuksiin puuttumista väittää ettei tytön ja pojan välillä ole eroa luontojaan ja yrittää muokata heitä samaan muottiin. Vaatteiden värit ja mallit ovat sivuseikkoja tässä asiassa, mutta lasta ja hänen ominaisuuksiaan tulisi kunnioittaa.
Mikäli he siis ajavat yksilöiden välistä tasa-arvoa... tämä jää mielestäni toisinaan hieman hämäräksi. On nimittäin niin, että mikäli järjestö (henkilö) todella ajaa YKSILÖIDEN välistä tasa-arvoa ei sukupuolettomuudesta tarvitse tekemällä tehdä eri kysymystä. Miksi näin? Miksi sukupuolettomasta kasvatuksesta on tehty itsetarkoituksellista? Todellinen sukupuoleton kasvatus ei mielestäni artikkelissa esitetyllä tavalla puutu lapsen sukupuoleen - rohkaise tyttöjä pojiksi ja poikia tytöiksi.
Lopuksi vielä avoimuuden nimissä todettakoon, että olen luonnontieteilijä ja myönnän, että maailmankatsomukseni pohjautuu biologisiin faktoihin enemmän kuin humanistiseen teorisointiin. Siten en myöskään, Tipsun tavoin, kiellä biologian osuutta sukupuoli- ym. sosiaalisten roolien muodostumisessa. Ihmisen, kuten eläimenkin, on hyvä olla siinä, missä hän/se tuntee paikkansa luontevaksi. Keinotekoinen/pakotettu muutos aiheuttaa eliölle (bakteerista nisäkkääseen) stressiä.
