Maanantaina 21. Toukokuuta

Ajankohtaista:

Miehet pinkeissä uimapuvuissa

  • Teksti: Anna Lehto kirjoittaja

0 kommenttia

7.10.2011 12:32

Kymmenen herraa pukeutui pinkkiin ja sukelsi rintasyövän vastaiseen taisteluun.

Artikkelikuva

Katso artikkelin lopusta dokumentti ja osallistu äänestykseen!

Konduktööri, poliisi, kuvataiteilija, näyttelijä, diplomi-insinööri... Rivi vaaleanpunaisiin kokovartalouimapukuihin sonnustautuneita miehiä liikehtii levottomasti ja kuikuilee Helsingin Yrjönkadun uimahallin ikivanhan parven yli. Alhaalla odottaa turkoosina väikkyvä uima-allas ja sen ympärillä jännittynyt yleisö.

Miehet eivät ole kertoneet edes vaimoilleen, mitä ovat puuhailleet viimeiset kaksi viikkoa. Osa heistä on jopa kuivaharjoitellut salaa autotallissa. Aivan kohta he sukeltavat veteen ja yllättävät perheensä ja ystävänsä perinpohjaisesti.

Nämä kymmenen pinkkiä herraa ovat miehiä, joiden vaimoilla, äideillä tai ystävillä on rintasyöpä. Kun Suomen Syöpäsäätiö haastoi miehet taitouintitempaukseen, heidän ei tarvinnut kauan miettiä. Mitä tahansa naisten vuoksi! 

Taitouintiporukka Kellujat haluaa muistuttaa ihmisiä siitä, kuinka yleinen sairaus rintasyöpä on. Siksi pelkästään paikalla olevan yleisön huomio ei riitä heille. Miesten tempauksesta kuvattu dokumentti saa ensi-iltansa televisiossa lokakuussa.

– Tätä vuotta ei muisteta ilmaveivistä vaan Kellujista! miehet hehkuttavat.

Palataan kesäkuun alkuun. Kymmenen juuri toisensa tavannutta miestä tuijottaa epäuskoisena Yrjönkadun uima-altaaseen, jossa taitouinnin maajoukkuenaiset sätkivät cancan-potkuja pää alaspäin.

– Tuon on pakko olla helpompaa kuin miltä se näyttää, Tommi Knaapila, 42, puuskahtaa. Rikosylikonstaapelin hymy on ehtinyt cancanin aikana hyytyä.

Jotakin juuri nähdyn kaltaista miehet alkavat kuitenkin harjoitella. Haaste on melkoinen, sillä Kellujilla on vain viisi treenikertaa. Vertailun vuoksi: taitouinnin maajoukkue hioo ohjelmaansa vähintään puoli vuotta. 

– Nyt me miehet pääsemme ihan tosissaan hommiin, Pasi Koota, 40, sanoo. Metson talousjohtajaa on vähän harmittanut, että rintasyöpäkampanjat ovat olleet lähinnä naisten heiniä.

– Kannan rinnassani Roosa nauha -pinssiä ja olen käynyt Dubaissa saakka Roosa nauha -tapahtumissa, mutta tämä on paljon henkilökohtaisempi teko, Pasi miettii.

Pasin äiti kuoli rintasyöpään parikymmentä vuotta sitten. Silloin uusia rintasyöpiä löytyi alle kolmeltatuhannelta naiselta vuosittain. Toissa vuonna sairastuneita oli lähes 4 500. Joka kymmenes suomalaisnainen sairastuu rintasyöpään jossain vaiheessa elämäänsä. Samalla sairaus koskettaa yhä useampia aviomiehiä, ystäviä, isiä ja poikia.

Kuvataiteilija Vincent Bakkum, 40, on jäänyt maajoukkuenaisten esityksen jälkeen seisoskelemaan altaan reunalle. Hänellä on kaksi ystävää, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään. 

– Kun Suomessa asuva ystäväni sai diagnoosin, ensimmäinen ajatukseni oli, että tämä hoidetaan. Olin varma, että hän selviäisi.

Onneksi kasvain oli pieni eikä ehtinyt levitä pidemmälle. Vincentin suhtautuminen sairauteen ehti kuitenkin muuttua.

– Olen usein keskittynyt vain omiin projekteihini, mutta nyt näen ympärilleni paremmin: kuka tahansa ohikulkija saattaa olla menossa lääkäriin tai tulossa hoidoista.

Maajoukkuettakin valmentava Iris Lucenius hoputtaa miehiä treeneihin. 

– Tässä tulee kiire, hän toteaa puolittain itselleen ja johdattaa miehet yläkerran tanssisaliin.

Uikkareiden sijaan miehet vetävät jalkaansa verkkarit, sillä esitys kuivaharjoitellaan ensin. Musiikki kumisee viidakkorytmejä, kun raavaat miehet ojentelevat nilkkojaan. Ympyrässä uintia simuloidaan kävellen. Vasen käsi vispaa vauhtia, oikea kauhoo eteenpäin. Koreografian huipuksi miehet muodostavat Roosa nauha -kuvion, rintasyöpäkampanjoiden tutun symbolin.

Kuivaharjoituksen jälkeen miehet viskaavat verkkarit nurkkaan ja vaihtavat kilvan simmareihin. Molskis! Määrä­tietoinen katse silmissään he sukeltavat altaaseen testaamaan opittua.

Suomi kylpee vuosikymmenten ennätyshelteissä, mutta sisällä uimahallissa lämpöaallosta kielivät vain miesten rusketusrajat. Yrjönkadun uimahalli on suljettu kesäksi, ja miesten harjoittelu on pysynyt salassa, vaikka kolme heistä livahtaa treeneihin Kouvolasta, Raumalta ja Porista asti.

– Tänne päin! huutaa ensimmäinen altaaseen ehtinyt muille ja pärskii vettä suustaan.

Kymmenen miestä ui ympyrää, joka tahtoo muuttua muodottomaksi. Tuttu viidakkomusiikki pauhaa taustalla. Tänään ohjelmassa on päästy jo vähän eteenpäin. Osteriliikkeessä kellujat  napauttavat sormensa varpaisiin, taipuvat kaksinkerroin ja vajoavat veteen. Vatsalihakset huutavat hoosiannaa.

Pientä pintaremonttia -ohjelmasta tuttu näyttelijä-juontaja Aleksi Sariola, 31, nousee huilaamaan altaan reunalle. Edellisissä treeneissä meinasi tulla paniikki. Tanssijanakin tunnettu Aleksi suuttui, kun liikkeet eivät sujuneet vedessä. Esimerkiksi tynnyriliike on helppo lattialla: sen kun pyörii istualtaan ympäri. Vedessä tynnyrin pyörittäminen meni rävellykseksi.

– Sitten tuli sisuuntuminen, että tämähän vielä onnistuu, Aleksi sanoo.

Opiskelija Altti Rautalahden, 24, sisua on koeteltu sivustakatsojana monta kertaa. Äidin syöpä on uusiutunut neljä tai viisi kertaa, Altti ei ole ihan varma. Syöpä ei ole niitä asioita, joista pidetään kirjaa.

– En ymmärrä sitä, että samaa ihmistä kiusataan kerrasta toiseen. Muistan, kun tulin lapsena partioleiriltä, ja isä ja äiti kertoivat syövästä. He sanoivat, että äiti paranee, mutta nuorta poikaa se pelotti.

Tommi Knaapila on tyytyväinen päästessään tekemään jotakin konkreettista rintasyöpäpotilaiden puolesta.

– Ystävältäni on poistettu toinen rinta. En edes osaa kuvitella, miltä se tuntuu. Mulla on välillä avuton olo sairauden kanssa. 

Pasi Koota tietää tunteen.

– Sitä saattoi vain katsoa vierestä ja yrittää tukea äitiä.

Pasin äidin sairastuessa 80-luvulla syöpä pidettiin salassa ja siitä puhuttiin vain sairaalassa tai kotona. Edes perheen läheiset eivät tienneet asiasta ennen kuin äiti kuoli.

– Nykyään ihmiset kertovat rohkeammin sairastumisestaan, Pasi kiittelee.

Vincent toivoo, etteivät terveetkään kaihtaisi aihetta.

– Ihmiset välttelevät syövästä puhumista. Itse puhun sairastuneiden ystävieni kanssa kaikesta. Aina juttujen ei tarvitse olla vakavia. Kun ystäväni joutui turvautumaan peruukkiin, ostin 

itsellenikin peruukin ja menin tapaamaan häntä se päässä. Hän nauroi vedet silmissä, Vincent kertoo.

Naurua riittää myös Yrjönkadun uima-altaassa. Päivän treeneissä Iris päättää, että esityksen huipentavaa Roosa nauha -kuviokelluntaa on helpotettava. Kanssakellujia ei enää yritetäkään pitää nilkoista kiinni, koska se on miehille liian vaikeaa. Konduktööri Jukka Kuosa, 34, kiteyttää tunnelman päivän harjoitusten päätteeksi:

- Meitä on aika monta vasenta jalkaa tuossa karjalaumassa. Mutta hauskaa on!

Hämmennys, into ja pelonsekaiset hymyt lentelevät suihkuhuoneessa. Kellujat ovat koossa neljättä kertaa, ja hallille on ilmestynyt suuri pahvilaatikko. 

Lootassa on jokaiselle miehelle uima-asu, sellainen, joita näkee 1920-luvun valokuvissa. Väri vain on vaaleanpunainen.

Yksi pukee uikkarin vahingossa väärin päin päälle, toisella menee kaksi jalkaa samaan lahkeeseen. Kolmannen ponnari pilkistää jo pinkin uimalakin alta. Miehet vilkuilevat epäuskoisina toisiaan. Kymmenen miestä pinkeissä! 

Parin päivän päästä pitäisi esiintyä sukulaisille ja ystäville. On viimeiset hetket vetää esitys kokonaan läpi.

Kellujat kävelevät laitoja pitkin aloitusasemiin altaan molemmin puolin. Vedenpinta on rikkumaton, miehet eivät sano sanaakaan. Sitten ilmoille tärähtävät viidakkorumpujen iskut.

Tuntuu kuin kaikki uimahallin ilma olisi varastoitunut miesten keuhkoihin, kun he aloittavat. He muuntuvat ostereiksi, tynnyriliike pyörii hienosti. 

Lopulta miehet kelluvat hetken Roosa nauha -kuviossa.

– Äsken meni hyvin. Varmistetaan, ettei se ollut sattumaa. Mennään homma uudestaan läpi, Iris sanoo.

Niin tapahtuu, mutta nyt koreografia ontuu hieman.

– Meillä on hienot liikkeet, mutta me ei ehditä tehdä niitä, Tommi puuskahtaa.

Hankaluuksia aiheuttavat myös puvut, jotka uhkaavat valahtaa vedessä päältä. Niitä on pienennettävä puoleen.

Miehet nousevat altaasta, ja matkalla saunaan vilahtaa monta tatuointia. Altilla on ruusu käsivarressa, Juhana Jasmavaaralla, 35, latinankielinen lausahdus Tempus fugit – aika lentää. Molemmat on omistettu syöpään sairastuneelle äidille.

Uima-altaan ympärillä kuhisee. Parvella miehet oikovat toistensa uikkareiden olkaimia. Vincent yrittää antaa viime hetken ohjeita joukkuekavereilleen mutta sekoaa sanoissaan ja vaikenee puremaan peukalonkynttä. 

– Pahin, mitä tässä voi käydä, on onnistuminen, Jukka heittää.

– Pahin, mitä tässä voi käydä, on encore, Juhana panee paremmaksi.

Iriksen mielestä pahin mitä voi käydä on, että joku hukkuu, ja se on hyvin epätodennäköistä.

H-hetken koittaessa Anu Kytölä Suomen Syöpäsäätiöstä toivottaa tulijat tervetulleiksi. Videokamera zoomaa altaaseen. Katsomossa istuu Vincentin syöpään sairastunut ystävä, Pasin vaimo ja lapset, Juhanan tuore tyttöystävä ja kymmeniä muita.

Musiikki jyrähtää käyntiin. Rytmi sinkoilee hallin kaakeleista. Kellujat seisovat altaan molemmin puolin pinkeissä uima-asuissaan. Yleisöstä kuuluu naurun tyrskähtelyä, mutta esiintyjillä ilmekään ei värähdä.

Miehet hyppäävät pareittain pää edellä altaaseen. Pian he pulpahtavat pintaan muodostaen täydellisen ympyrän. Kellujat muuntautuvat eteenpäin uivaksi auraksi ja sukeltavat sitten kohti pohjaa kuin delfiinit. Pohjasta ponnistaen he nousevat pinnalle, ja tynnyrit pyörivät. Osterit napsahtelevat kiinni rytmissä: ta-ta-tam, ta-ta-tam, naps, naps, naps. Ja huipennukseksi: Roosa nauha -kuvio.

Kaikki menee nappiin. Pinkit uimapuvutkin pysyivät päällä.

Musiikki vaihtuu yleisön vihellyksiin ja aplodeihin. Miehet irtautuvat loppukuviosta ja vilkuttavat yleisölle.

Altaasta noustuaan Jukka jää pomppimaan hetkeksi yhdellä jalalla.

– Mulla on ollut vettä korvassa ekoista treeneistä saakka.

Tommista tuntuu haikealta. Hän haluaisi jonkin uuden projektin saman tiimin kanssa.

– Tänään olisi taitouinnin SM-kisat, Iris heittää miehille.

Altti tunnustaa, että projektin mukana tuleva julkisuus mietitytti. Nyt hän on kuitenkin iloinen, että sai olla mukana.

– Tämä on äidille omistettu juttu.

Äiti ei nyt päässyt tänne katsomaan. Hän on taas sairaalassa hoidoissa.

 

MTV3 esitti 1.10. 2011 dokumentin "Rakkaudesta se mieskin kelluu". Katso dokumentti alta.

 

Osallistu äänestykseen: Kuka on vetävin Roosa nauha -mies?

Äänestä suosikkiasi kymmenestä pinkkiin uima-asuun pukeutuneesta miehestä ja voita Roosa nauha -tuotteita. Kilpailuun voit osallistua 17.10. asti.

Julkaistu lehdessä MN 35/2011
Tallenna ja jaa:
X