2.57 m/s
Downshiftaaja valitsee toisin
Teksti:
2.09.2010 09:00
Pystyisitkö sinä hankkiutumaan tavarasta eroon rojun haalimisen sijaan?
Me Naisten numerossa 35/2010 Sampsa Kiianmaa kertoo elämänsä yksinkertaistamisesta. Hän on esimerkki downshiftaajasta.
Sampsa, 32, tutustui verkossa yhdysvaltalaiseen kansanliikkeeseen 100 Things Challenge ja tajusi kuluttavansa ihan liikaa. Liikkeen ideana on vähentää henkilökohtainen omaisuus sataan tavaraan.
Sampsa alkoi listata omaisuuttaan Excel-taulukkoon. Viikonlopussa hän ehti kirjata yhden huoneen esineet. Hän naputti sarakkeisiin talvihanskoja, kalastusvälineitä, ala-asteen koulukirjoja.
– Kerrostalokolmiossa voi muuten olla aivan käsittämätön määrä käyttämätöntä tavaraa! Sampsa sanoo.
Sampsa merkitsi vihreällä esineet, joista hän voisi helposti luopua: akvaario, tuoleja, vaatteita. Keltaisella ne, jotka hän pitäisi: tietokone, polkupyörä, teltta. Epävarmat esineet, kuten pilkkihaalari, saivat oranssin merkinnän.
Sampsan vaimo Melissa Kimiai-Fard-Kiianmaa, 33, seurasi touhua ihmeissään. Sampsa ei ollut mikään kirpputorihai, mutta nyt tämä mätti eteiseen kirppissäkkiä toisensa perään. Arvokkaimmat tavarat Sampsa klikkasi huuto.netiin.
Sohva ja sänky lähtivät myyntiin. Olohuoneeseen jäivät joustinpatjat, joilla vanhemmat nyt nukkuvat. Simsalabim, asuntoon ilmestyi tyhjä huone!
Kirjahyllyt alkoivat väljentyä, kun Sampsa löysi bookcrossing.comin ja alkoi jättää vanhoja kirjoja työmatkansa varrelle. Sivusto perustuu siihen, että lahjoittaja merkitsee nettiin kirjan nimen ja jättöpaikan.
– Oli jännä katsoa raitiovaunussa ilmeitä, kun asetin kirjan tyhjälle penkille. Sellainen on ihmisille niin outoa!
Omaisuudesta eroon hankkiutumisella oli myös ihan oikea tavoite: onnellisempi elämä.
Sampsan blogi osoitteessa vehmasassembly.com.
- KOMMENTOI
- LÄHETÄ KAVERILLE
- TULOSTA
Kyllä noita viherpipertäjiä on aina riittänyt, jotka luulevat voivansa elää muiden kustannuksella. Ja sitten ajatellaan, että hyvän asian puolesta.
oikeata downshiftaamista. He hankkivat elantonsa monista pienistä virroista eivätkä maanneet riippumatossa odottamassa että yhteiskunta elättää ja toiset tekevät työt heidänkin puolesta, että veroja riittäisi jaeltavaksi.
Mikäli normaalityöpäivällä tienaa tarpeeksi, että voi harrastaa ja tehdä erilaisia asioita, niin olisiko hienompaa istua kotona kynttilän valossa lukemassa kirjaston kirjaa tehden huonosti palkattua pätkätyötä?
