Torstaina 9. Helmikuuta

Ajankohtaista:

Se kiusaa mua

1 kommenttia

4.03.2010 09:00

Kiusaaminen alkaa jo päiväkodissa ja jatkuu työelämässä. Mitä sille voisi tehdä?

Artikkelikuva

Kiusaaminen ei ole vain päiväkotien ongelma. Kuva: Colourbox

Älä hauku

Tarhassa: Lapsi sanoo toiselle: ”Mä en tajuu sun jutuista mitään.”
Töissä: Työkaverit selän takana: ”Se on takuulla pannut pomoa, eihän se edes osaa mitään.”

Ota mukaan

Tarhassa: Aada saa leikissä aina kissan roolin. Kissa ei osaa puhua eikä voi siksi osallistua leikin kulkuun. Aikuisesta leikki näyttää ihan normaalilta.
Töissä: Työporukka lähtee yhdessä iloisesti lounaalle. Irmaa ei huomata taaskaan pyytää mukaan.

Älä kiristä

Tarhassa: ”Jos leikit mun kans, saat kattoo mun synttäreillä ykkösenä, kun mä pelaan pleikkaria.”
Töissä: ”Pääset ehkä seuraavaan projektiin mukaan, jos kirjoitat tästä 50-sivuisen raportin aamuksi.”

Ratkaise

Tarhassa: Aikuisten pitäisi osallistua enemmän lasten leikkeihin ja varmistaa, että kaikki pääsevät mukaan. Päiväkoteihin tarvitaan lisää päteviä lastentarhanopettajia. Kiusaaminen ei toki ole vain päiväkotien ongelma.
Jos lapsi oppii kotona, että kiukuttelemalla ja lyömällä saa tahtonsa läpi, hän käyttää keinoja helposti myös päivä­kodissa.
Töissä: Kiusaaminen johtuu usein siitä, että työn tekemisessä on ongelmia, työntekijä ei tiedä rooliaan, työt on jaettu epätasaisesti tai ilmassa on uhkaa. Siitä se lähtee henkilöitymään. Esimies on tässä avainasemassa.
Kiusatun tai hänen kollegansa kannattaa sanoa kiusaajalle, että tuo oli kuule asiatonta. Esimiehen kuuluu selvittää tilanne.

Saa riidellä

Tarhassa: Eetu ja Veeti huutavat ja tönivät toisiaan. Tämä ei ole kiusaamista, jos kumpaakaan ei alisteta. Tässä harjoitellaan ristiriidan ratkomista.
Töissä: Mara ja Pera kiistelevät siitä, kolataanko koulun piha tänään vai huomenna. Kumpikin ilmoittaa kärkkäästi oman kantansa mutta ei mollaa toista säälittäväksi hylkeeksi.

Menetetäänkö peli jo lapsena?

Mannerheimin Lastensuojeluliiton suunnittelijan Laura Kirveen mukaan lapsena kiusattua kiusataan helposti myös koulussa ja työelämässä.
– Lapsi alkaa nähdä itsensä niin, että tämä on minun osani elämässä. Siihen on muiden helppo tarttua.

Työterveyslaitoksen psykologi Anna Tienhaara on toista mieltä. Hänen mukaansa uhrina oleminen ei automaattisesti periydy, vaan monelle työpaikkakiusaaminen tulee täytenä yllätyksenä.
– Kiusaamiseen voi ja pitää puuttua joka tasolla.

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 9/2010.
Tallenna ja jaa:
KOMMENTIT 1-1 (1)
1
Anonyymi 05.03.2010 16.51
Minä olen niitä jotka jätettiin lapsena "pois porukoista",olen osannut elää ilman ystäviä.En ollut aivan tavallinen erikoisten harrastuksieni vuoksi ja siitä sai kuulla,olen ollut kasityöläinen jo lapsesta.Vielä aikuisenakin tuntuu että olen se kummallinen erikoisuus jota kaikki vihaavat ja en olikein uskalla ystävystyä.Jos joku esim. kaupassa katsoo pitkään tulee heti olo että mitä nyt tein ja inhoaako tuokin minua.Ulospäin olen iloinen ja puhelias mutta en kuitenkaan tunnu luottavan ihmisiin kovinkaan helposti ja en usko aitoon rakkauteen pahassa maailmassa.On sitä pärjätty yksin jo näin pitkällekkin,niin kai sitä loppuun astikkin.Porukat sanoo että koita pärjätä,minun sanamuotoni:Se on pärjättävä!
KOMMENTIT 1-1 (1)
1
X