Juha Veijonen: ”Olen vähän yksinäinen susi”

4 kommenttia

30.07.2009 09:00

”Kotona yläkerran ja alakerran telkkarit ovat aina päällä. Minulla on outo olo, jos kodissa ei ole ääniä”, Juha sanoo.

Näyttelijä Juha Veijonen, 49, on kesämies. Ruskettunut kundi, joka tykkää sekä istua terassilla Helsingin humussa että kuunnella käen kukuntaa Pohjois-Karjalassa.

– Heinäkuun kauniit päivät ovat piristäneet mieltä kummasti. Talvella sitä on hetkittäin pikkuisen jähmeä. Tykkään lämmöstä ja auringosta, Juha sanoo.

Hyvä olo syntyy myös perheen tapaamisesta. Vauhtia arkeen antavat viisi- ja seitsemänvuotiaat pojanpojat.

– Niissä on virtaa, ja se on kivaa!

Juha on ihan aito poikamies, takana ei ole yhtään avioliittoa. Muutama pidempi suhde kylläkin, ja kaikkiin entisiin tyttöystäviin on hyvät välit.

– Olen oppinut elämään itsekseni, ei se ole sen kummempi juttu. Olen vähän yksinäinen susi ja tykkään siitä, että päätän itse tekemiseni.

Juhan hyvän olon eväät

Perhe

”Perhe on minulle laaja käsite. Olen sekä poika, veli, isä että isoisä. Faija täyttää pian 80 vuotta. Pidän häneen tiiviisti yhteyttä, käyn hänen luonaan usein ja vaikka kokkailen.

Pojallani Mikolla on kaksi alle kouluikäistä vesseliä. En ole mikään keinutuolivaari. Meillä on aivan liian vähän yhteistä aikaa, olen siitä vähän pahoillani. Ajattelen heitä kuitenkin päivittäin, ja meillä on aina hauskaa, kun tavataan.”

Valokuvat

”Plaraan mielelläni vanhoja valokuvia. Kotonani on jopa ”alttaritaulu”, jonka olen rakentanut vanhoista sukuvalokuvista.

Isäni oli ammattivalokuvaaja, joka käytti usein mallina minua ja mutsia. Äitini kuoli nuorena, joten valokuvat hänestä ovat minulle erityisen rakkaita.

Nuorempana minua ei kiinnostanut pätkääkään vanhojen asioiden kaiveleminen, mutta neljäkymmentä täytettyäni tajusin, miten tärkeää on tietää, mistä on kotoisin.”

Ystävät

”Yksineläjänä lähipiiri ja luottamus ovat minulle todella tärkeitä. Minulla on harvoja ystäviä, mutta he ovatkin sitten aitoja luottoihmisiä. Jotkut ovat olleet elämässäni aina hiekkalaatikolta asti. Heidän kanssaan istutaan iltaa, muistellaan menneitä ja heitetään löylyt.

Yksikään todellisista ystävistäni ei käännä selkäänsä, jos elämässäni tulee eteen tiukka paikka. He ovat aidosti kiinnostuneita minusta ja hyvinvoinnistani.”

Liikunta

”Olen mukana eräässä liikuntakampanjassa, jossa minulla on ollut viime aikoina henkilökohtainen treenarikin. On ollut hienoa huomata, kuinka keho kiinteytyy ja jaksaa enemmän.

Täytän pian viisikymmentä, aika uskomatonta. Toivon, että pysyisin terveenä ja hyvässä kunnossa. Poikavuosina treenasin aktiivisesti uintia, voitin jopa koulujen Pohjoismaiden mestaruuden.

Harjoittelen sekä voimaa että joustavuutta. Vietän aika kurinalaista elämää, mutta joskus sitä repsahtaa eikä jaksa hoitaa itseään.”

Luonto

”Haen luonnosta happea. Kaupunkiluonnossakin voi kuunnella varisten raakuntaa ja katsella, kun jänikset pomppivat karkuun.

Myös maaseutu on minulle tuttu. Olen asfaltista kasvanut stadilaispoika Kalliosta, ja siksi minut lähetettiin nassikkana maalle kesälapseksi eri maataloihin.

Merikin on tärkeä. Kävin aikoinaan äidinisän, vaarin, kanssa kalassa. Meillä oli tapana ajella merellä puupaatilla ja käydä Mäntysaaren-mökillä. On pelottava ajatus, että Itämeri ja yleensäkin luonto kärsii nykyään niin paljon.”

Musiikki

"Kuuntelen musiikkia ihan oikeasti, laitan luurit päähän ja rentoudun. Musa on todella harvoin taustamusiikkia.

Meikäläinen on kasvanut rockin tahtiin, mutta en kaihda muitakaan musiikin lajeja. Lapsuudessani isobroidi soitti poikkihuilua ja saksofonia. Hänelle voi antaa minkä tahansa soittimen, aina toimii.

Itse en soita, mutta olen aktiivinen kuuntelija”