Pirjo Lonka tähyää lähelle ja kauas

0 kommenttia

17.12.2008 12:26

Jos Pirjo Lonka, 37, ei olisi näyttelijä, hän saattaisi hyvinkin olla liikunnanopettaja. Jääkiekkoilijan tytär pelasi nuorena ringetteä ja lentopalloa, ja edelleen hänen suurimpia energianlähteitään on se hyvä olo, joka seuraa fyysisestä rääkistä.

Pirjo on niitä näyttelijöitä, joiden nimeä ei välttämättä tunnista, mutta kasvot ja työn jälki ovat tuttuja. Hänet on nähty muun muassa tv-sarjoissa Ranuan kummit, Majakka, Harvoin tarjolla ja Ylikävely. Näyttelijäksi Pirjo päätyi osin sattumalta: teatterin lavalle hänet houkutteli yläasteelta löytynyt paras kaveri Elina Knihtilä.

Pirjo asuu kerrostalossa Helsingin Töölössä 12-vuotiaan poikansa ja 9- ja 5-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Virtaa arkeensa hän saa monenlaisista asioista, sekä kaukaa avaruudesta että sisältä itsestään.

Muistelu

”Minulla on kaksi vuotta nuorempi sisko Petra, jonka syntymästä alkavat omat muistoni. Meillä on tapana selailla valokuva-albumeita yhdessä ja käydä läpi menneisyyttämme. Uskon, että kaikki lähtee lapsuudesta: niin hyvät kuin huonotkin kokemukset muokkaavat sitä, minkälainen ihminen on.

Yhdessä löytää sellaisiakin vastauksia, joita ei yksin löytäisi. Joissain tilanteissa olemme Petran kanssa havainnoineet eri asioita, ja oivallus muodostuu toisen muistosta yhdistettynä omaan.

Minua kiinnostaa, mistä olen lähtöisin. Mummoilleni olen sanonut, että mitään muuta en halua, mutta älkää heittäkö valokuvia pois.”

Avaruus

”Teini-iässä elämä tuntui kauhean vaikealta. Asuimme Valkealassa, jossa minulla oli tapana kiivetä katolle kiikareiden ja taskulampun kanssa. Innostuin horoskoopeista ja tein karttojakin kavereille.

Minuun kolahti se, että tunsin asemani maailmankaikkeudessa. Omat murheet saavat suhteellisuutta, kun muistaa, että olemme täällä vain pienen hetken.

Horoskoopit jäivät teini-iän jälkeen, mutta myöhemmin liityin tähtitieteelliseen yhdistykseen Ursaan ja vuonna 2001 menin avoimeen yliopistoon lukemaan tähtitiedettä. Se oli valtava kehitysaskel ihmiselle, jolla oli lukiossa fysiikka kutonen.

Sain sukulaisilta ja ystäviltä 30-vuotislahjaksi kaukoputken. Hienointa oli, kun löysin ensimmäisen tähtisumuni Orionin vyöstä.”

Urheilu

”Pidän urheilussa siitä, mitä monet kavahtavat: että tuloksista voidaan puhua tuloksina. On helppo pyrkiä johonkin ja määritellä, kuinka hyvä on. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.

Ahdistavissa elämäntilanteissa olen joskus miettinyt, että vaihtoehtona on jäädä kotiin itkemään tai lähteä lenkille juoksemaan paha olo pois.

Ensimmäisen maratonini juoksin pari vuotta sitten. Salibandya olen pelannut monta vuotta, ja tänä syksynä aloin tanssia flamencoa.

Ennen olen harrastanut lajeja, jotka eivät ole sukupuoleen sidottuja. Siksi on ihanaa, että flamencossa saa olla naisellinen ja ylväs. ”

Yksin oleminen

”Olen aina ollut tosi sosiaalinen, enkä muista aikaa, jolloin olisin kaivannut yksin olemista. Lähdin suoraan vanhempien helmoista opiskelemaan, asuin kommuunissa, aloin seurustella ja sain lapsia.

Nykyään metelin ja virikkeiden määrä alkaa välillä ahdistaa ja hiljaisuus tuntuu ihanalta. Näin vanhaksi piti elää, että löysin yksin olemisen!

Nautin siitä, että minun ei tarvitse tehdä mitään ja voin vain olla ja ajatella – asia, jota ennen melkein pelkäsin. Suljen hetkeksi kaiken muun pois ja ajattelen, että nyt tässä olen vain minä. Silloin en vastaa yhteenkään puheluun, kukaan ei sano ”äiti”, eikä kukaan kysy minulta mitään.”