Näyttelijä-kirjailijapariskunta: "Ei avioliiton tarvitsekaan olla helppoa"

0 kommenttia

9.02.2012 09:00

Kuvat Karoliina Paatos

Kirjailija Niina Revon, 40, ja näyttelijä-ohjaaja Mikko Koukin, 44, alkuvuosi on ollut kiireinen. Niinan ja Mikon yhdessä Aku Louhimiehen kanssa käsikirjoittama elokuva Vuosaari on juuri saanut ensi-iltansa. Mikko on painanut pitkää päivää Kakola-musikaalin parissa, jonka hän ohjaa Turun kaupunginteatteriin.

Luovaa kirjoittamista Turun yliopistossa opettava Niina on aloitellut väitöskirjan tekoa päivätyönsä ohessa. Lisäksi Mikko on valmistellut muuttoa Ouluun kaupunginteatterin taiteelliseksi johtajaksi. Mikko vaihtaa maisemaa heti, kun Kakola helmikuun puolivälissä saa ensi-iltansa.

Niina ja lapset jäävät Turkuun. Ajatus osa-aikaisesta kaukosuhteesta ei kuitenkaan hermostuta pariskuntaa, sillä he ovat selvinneet vuosien varrella paljon tiukemmistakin paikoista, esimerkiksi viisi vuotta sitten, kun Niina sairastui rintasyöpään.

Sairaus pani pariskunnan miettimään, mikä on oikeasti tärkeää ja mistä täytyy pitää huolta. Vastaus oli helppo: perhe.

– Sairastuminen kasvatti luottamusta, koska oli käytävä sekin keskustelu, että toisen on otettava vastuu sitten, jos toinen on poissa. Parasta tukea oli se, että Mikko vakuutti arjen hoituvan, Niina sanoo.

Niina voi nyt hyvin, mutta hän käy edelleen säännöllisesti seurannoissa. Pelko uudelleen sairastumisesta ei ole enää päivittäin kummankaan mielessä.

Niinaa lohduttaa ajatus, että vastoinkäymiset kuuluvat elämään. Niitä tulee kaikille, siihen ei voi itse vaikuttaa.

– On vain otettava ne vastaan ja yritettävä parhaansa. Ei elämän, tai avioliiton, tarvitsekaan olla helppoa, Niina sanoo.

Uusi koetinkivi

Kun Mikko aloittaa työt Oulussa, hän aikoo viettää viikosta neljä päivää pohjoisessa ja kolme kotona. Erillään eläminen on tuttua  jo suhteen alusta, kun mies freelancerina suhasi ympäri Suomea. 

– Kun nyt katson kalenteria, niin eipä Mikko paljon sen enempää ole tähänkään asti ollut kotona, Niina tuumaa.

Yhdeksän vuotta Turun Linnateatteria johtanut Mikko oli etsinyt uutta ammatillista haastetta jo jonkin aikaa. Kun sellaista tarjottiin Oulusta, olisi tuntunut hullulta jättää tilaisuus käyttämättä.

Vaikka muutos vähän jännittää, Niina uskoo selviänsä perheen arjen pyörittämisestä yksinkin. Pojat ovat jo mukavan ikäisiä ja hyväluontoisia kavereita. Kun vanhempi vielä syksyllä saa mopoauton, kuljetusrumba harrastuksiin helpottuu.

– Tiedämme, että riidat voivat lisääntyä, kun toinen on keikkatöissä, mutta luulen, että jos tiedostamme sen, voimme ehkä välttää niitä. Eihän siinä ole järjen hiventäkään, että vähä yhteinen aika käytetään torailuun, Niina sanoo.