Leffatähdet Samuli Edelmann ja Michael Nyqvist rakastavat rymistelyä

0 kommenttia

5.02.2012 17:15

Onnea hemmot, uusi Mission Impossible -elokuvanne on teattereissa. Mikä suuren luokan Tom Cruise -projektissa oli parasta ja mikä haastavinta?
Michael: Haastavinta oli pysyä roolihahmossa eikä vain rymistellä toimintakohtauksissa. Piti onnistua tekemään pahiksesta todentuntuinen ihminen.
Samuli: Nautin siitä, että pikkupojan haaveeni seikkailufilmistä toteutui vihdoin. Kasvoin ihaillen actionleffoja ja Tom Cruisea ja nyt sain paiskata kättä hänen kanssaan.
M: Samulihan kulki ympäriinsä kuvauspaikalla ja huusi 'Rakastan actionia!'
S: Parasta oli myös se, miten kunnianhimoisesti elokuvaa tehtiin. Yhtä taistelukohtausta tehtiin pari kolme viikkoa. Suomalaisleffaan sama olisi tehty kahdessa päivässä ja tv-sarjaan puolessa tunnissa.

Onko leffalla muuta viestiä, kuin että räjäyttely ja nujakointi on siistiä?
M: Kiihkomielisyys on leimallista tälle ajalle, ja pelon ilmapiirin voi tunnistaa kaikkialla. Pommeja räjähtää niin Tukholmassa kuin Pariisissakin, eikä meillä ole elokuvan Mission groupia pelastamassa.
S: Öö… Samoin.

Tällä kertaa pääsankari Ethan Hunt pelasti maailman ydintuholta. Mitä haluaisitte hänen tekevän seuraavaksi?
M: Hunt voisi pelastaa maailman ilmastonlämpenemiseltä, se olisi mielenkiintoinen tehtävä. Se on myös valtava ja
todellinen ongelma.
S: No, samoin.

Mitä ajattelette erilaisesta tavastanne suhtautua julkisuuteen? Michael on julkaissut elämäkerrankin biologisten vanhempiensa löytämisestä, kun taas Samuli on pitänyt matalaa profiilia ja muuttanut perheineen Maltalle.
M: Millennium-elokuvien jälkeen minusta alettiin kirjoittaa kuin jostakin urheilusankarista, elokuvien suosio oli kuin aikuisten Harry Potter -ilmiö. En tunnistanut jutuista itseäni, joten kirjoitin kirjan kertoakseni oikean version minusta.
S: Minä taas olin urani alussa liiankin avoin, ja se oli ahdistavaa, kadotin yksityisyyteni. Nautin työni luovasta puolesta, mutta samaan aikaan esillä olo ei ole tervettä työprosessille. Ehkä minunkin pitäisi kirjoittaa kirja…
M: Henkilökohtaisen ja yksityisen välillä on ohut raja. Asioista voi puhua hyvinkin henkilökohtaisella tasolla, silti revittelemättä yksityiselämäänsä. Siten kai tulee parhaiten ymmärretyksi.