0 m/s
Piitu Uski: ”Olen rakentanut itseni uudelleen”
-
Teksti:
kirjoittaja
- Valokuvat: Andreas Janett Valokuvaaja
25.02.2010 09:01
Työuupumus ja avioero pysäyttivät näyttelijä Piitu Uskin.
Näyttelijä Piitu Uski ei halua enää olla mukana oravanpyörässä.
Näyttelijä Piitu Uski, 42, viestittää olevansa pari minuuttia myöhässä. Syy selviää kahvilassa: Piitun seitsenvuotiaalla tyttärellä Tertulla oli toppahousukriisi.
– Se vei äidiltä kallista meikkausaikaa, Piitu naurahtaa.
Näyttelijän vanhempi tytär Aino on 18. Hänen kanssaan Piitu shoppailee meikkejä ja katselee Quentin Tarantinon elokuvia.
– Äitiys opettaa läsnäoloa ja vuorovaikutusta. Myös ajallinen perspektiivi laajenee. Seitsemänvuotiaan kanssa tehdään aivan eri asioita kuin 18-vuotiaan kanssa.
Päivittäistä stressiä
Piitu on hyvillään siitä, että nykyään hänellä on enemmän aikaa olla lastensa kanssa. Parin vuoden takainen työuupumus pakotti näyttelijän marssittamaan arvot uuteen järjestykseen. Työtahti silloisessa työpaikassa Salatuissa elämissä oli tiukka, mieli värjäytyi mustaksi ja elämä supistui suorittamiseksi. Päivittäissarja aiheutti päivittäistä stressiä.
– Olin koko ajan kipeä, kärttyinen ja turta. Kaikki tuntui samanarvoiselta. Jos vastaan tuli jokin uusi asia tai muutos, suhtauduin siihen pelolla. Lakkasin näkemästä mahdollisuuksia.
Työuupumus oli Piitulle entuudestaan tuttu käsite. Hänen silloinen aviomiehensä oli jo aiemmin kokenut burnoutin, minkä vuoksi näyttelijä oli tarkoin perehtynyt uupumukseen ja masennukseen. Piitun uupumuksen aikoihin kolmetoista vuotta kestänyt liitto ajautui umpikujaan. Näyttelijän energiavarasto oli tyhjentynyt huushollin hoitamiseen.
– Koti ei voi olla vain tankkaamis- ja lastenhuoltoyksikkö. Aloin miettiä, mitä varten tässä uhraudun ja pyöritän kotia, miksi vain annan ja annan enkä saa mitään.
Rakentava vuosi
Kun Piitu jäi vuoden mittaiselle sairauslomalle, hän jätti samalla Salatut elämät taakseen. Oli hyvästeltävä jäätävä juristi Laura Kiviranta, jonka jakkupukuun Piitu oli pukeutunut yhdeksän vuoden ajan.
– Minulla ei ollut vaihtoehtoja. Akku oli loppunut, olin ihan tyhjä.
Sapattivuotenaan Piitulla oli aikaa käsitellä sekä eroa että työuupumusta. Työn vastapainona hän nautti käytännöllisistä puuhista. Hän teki kävelylenkkejä, kaivoi maata mökillä, muurasi ulkotakan ja rakensi mökkiin uuden keittiön.
– Samalla rakensin itseni uudelleen. Tuntuu, että vuoden ajan hakkasin jotakin naulaa, hän naurahtaa
Ei enää oravanpyörää
Sairauslomallaan Piitu piti huolen siitä, että hän nukkui tarpeeksi. Vähitellen alitajuntakin sopeutui työ- ja rakkauselämän remontteihin. Alitajunnan aherrukset tallentuivat unipäiväkirjaan, jota näyttelijä on pitänyt jo parikymmentä vuotta.
– Unet antavat minulle informaatiota itsestäni. Nukkuessa ihminen pystyy käsittelemään pelkoja ja asioita, joista päivätajunta järkkyisi.
Enää Piitu ei suostu juoksemaan aikataulujen oravanpyörässä. Hänen mielestään stressi on asennekysymys ja kiire vain huonosti suunniteltua ajankäyttöä. Kalenterin täyttyminen on ihmisen omassa vallassa.
– On mietittävä, mitkä asiat ovat etusijalla elämässä. Sen jälkeen ne on hyvin helppo pistää paikoilleen.
KOMMENTOI: Oletko sairastanut työuupumuksen? Miten selvisit?
- KOMMENTOI
- LÄHETÄ KAVERILLE
- TULOSTA
Sen olen oppinut, että osaan aika hyvin sanoa 'ei' ja tiedän myös, mitä työkavereiden käytöksessä tarvii sietää. Ja voisi kai sanoa, että olen näyttänyt paikkani myös kiusaajalleni.
Ja kiitos myös pomolleni, jonka kanssa sain käydä 'tilannekeskusteluja' sairaslomani aikana! Hänen tukensa oli minulle äärettömän tärkeää myös työhön palattuani.
Ja täytyy sanoa, että onhan se ihana, kun ajatuksissa ei ole sen jälkeen ollut työmatkoillakaan, että 'ajaisipa tuo autoilija minun päälleni'. Enää en odota elämäni ongelmiin ratkaisua 'ulkopuoliselta autoilijalta', vaan uskallan päättää omasta elämästäni ja tekemisistäni terveen itsekkäällä tavalla. Tämä taito pitäisi kaikkien meidän kilttien naisten oppia.
Jaksamista kaikille uupumukseen sairastuneille ja heitä tukeville kanssasisarille! Ystävyytenne on kullan arvoista sairastuneelle, muistakaa se, vaikkei sairastunut sitä osaa sanoa eikä näyttää sitä.
