Sunnuntaina 5. Helmikuuta

Ajankohtaista:

Anna Abreu: ”Kiihdyn ja lepyn viidessä minuutissa”

  • Teksti: Tuija Sane kirjoittaja
  • Valokuvat: Henna Aaltonen Valokuvaaja

0 kommenttia

22.10.2009 08:41

Laulaja rentoutuu mökillä lökärivaatteissa ja on heikkona hyvään ruokaan. Ystäviä Annalla on vain vähän, mutta he ovat sitäkin tärkeämpiä.

Artikkelikuva

"Olen kiitollinen, että olen saanut kasvaa vapaasti", Anna sanoo.

Vielä viime talvena Anna Abreu, 19, viiletti keikoilta Sibelius-lukioon ja koulusta keikoille. Välillä oli yritettävä käydä myös kotona Vantaan Rajakylässä, jossa kiireistä laulajaa odottivat avomies Panu Larnos, 27, sekä koirat Hani ja Urkki. Nyt lukio on jäänyt kesken ja Panukin vaihtunut kämppikseen.

– Muutama viikko sitten tajusin, etten pysty enää hoitamaan sekä opiskeluja että töitä. Jostain oli pakko luopua, joten päätin lykätä kirjoituksia. Totta kai haluan jonain päivänä päästä ylioppilaaksi, mutta nyt koulun käyminen olisi liian rankkaa. Ehkä jatkan opintoja myöhemmin aikuislukiossa, Anna kertoo.

Helsingissä syntyneen mutta isänsä kotimaassa Portugalissa lapsuutensa viettäneen Annan haaveissa oli pienenä eläinlääkärin tai ihan vain kaunottaren ura. Ensimmäisellä luokalla mieli kuitenkin muuttui: Anna päätti ryhtyä isona laulajaksi. Vuoden 2007 Idolsissa haave toteutui, kun Anna nappasi toisen sijan ja solmi levytyssopimuksen.

Annan hyvän olon eväät

Koirat

”Otin ensimmäisen koirani 17-vuotiaana. Saksanpaimenkoira Hannibal Lecter eli Hani oli jo pentuna fiksu ja tottelevainen, eikä sitä tarvinnut juuri kouluttaa. Ajattelin tyhmänä, että kaikki saksanpaimenkoirat ovat yhtä kilttejä, ja otin toisen. Vuotta nuorempi Urho Kekkonen eli Urkki on kuitenkin Hanin vastakohta. Se vetää ja kiskoo, eikä puhettakaan, että voisin viedä molemmat yhtä aikaa ulos.

Vaikka hoitaminen vaatii työtä, koirissa on jotain hellyttävän vilpitöntä. On kiva mennä kotiin, kun kuulee jo ovelle, miten kaverit innostuvat.

Hyvä ruoka

Hyvä ruoka on heikkouteni, ja käyn ravintolassa syömässä melkein joka päivä. Itse en ole ruuanlaittaja. Osaan seurata reseptiä mutta mieluummin syön valmiissa pöydässä tai kutsun kavereita kylään kokkaamaan yhdessä.

Lempiruokaani on spagetti kermaisella jauhelihakastikkeella. Syön paljon myös sushia: voisin elää sillä viikkoja. Ruuassa pitää olla mausteita, mutta ei liikaa, ettei ruuan oma maku peity. Muuten en ole nirso: en muista, milloin olisin jättänyt jotain maistamatta.

Tanssi ja musiikki

Mikään ei voita fiilistä, kun saa vaikean liikkeen viimein menemään musiikin tahdissa. Aloitin tanssin vasta muutama vuosi sitten, joten opeteltavaa riittää.
Tällä hetkellä taustalla soi etenkin hiphop ja dancehall reggae.

Inhoan juoksua ja uimista mutta viihdyn tanssi- ja aerobic-salilla tai kävelylenkillä kaverin kanssa. Tanssissa saa liikuntaa kuin huomaamatta. Käyn yksityistunneilla, sillä en kestä ryhmätuntien kilpailuhenkisyyttä.

Mökkeily

Rentoudun parhaiten mökillä. Meillä on Jämsässä kesämökki, jossa olen viettänyt aikaa pienestä asti. Tönö on korvessa keskellä metsää, jossa ei koskaan liiku ketään, mutta sehän on mökkeilyn ideakin. Ei mökki olisi mökki, jos se olisi päätien varressa lähellä kotia.

Ehdin Jämsään harvoin, mutta kun pääsen sinne, heittäydyn veteläksi. Syön, makaan, luen sarjakuvia ja tuijotan takkatulta. Mökillä saan olla oma itseni: vetää päälle kaameimmat lökärivaatteeni ja kulkea kerrankin ilman meikkiä.

Ystävät

Minulla on satoja kavereita mutta vain muutama ystävä. Ystävyys on vahva sana. Olen valmis tekemään uhrauksia, antamaan vaikka käteni ystävieni puolesta, ja samaa odotan myös heiltä.

Tärkeintä on luotettavuus: se, että saan purkaa sydäntäni pelkäämättä, että kuulen samat jutut myöhemmin muualta. Olen lyhytvihainen ja annan isojakin loukkauksia helposti anteeksi, sillä kiihdyn ja lepyn suunnilleen viidessä minuutissa.

Äiti

Äiti on pitänyt minusta lähes yksin huolta. Olemme hyvin läheisiä ja näemme edelleen vähintään joka toinen päivä, sillä asumme naapureina. Äidissä parasta on rehellisyys ja suojelevuus, joka välillä menee vähän liiankin pitkälle. Äiti on ihminen, joka ei osaa peitellä tunteitaan. Jos äiti ei pidä jostain, hän näyttää sen. Toisaalta hän osoittaa myös rakkautensa suoraan.

Olen kiitollinen äidilleni etenkin siitä, miten vapaasti olen saanut kasvaa. Olen saanut mennä ja tulla, tehdä itse omat virheeni ja oppia niistä.”

Lue lisää Anna Abreusta Me Naisten numerosta 43/2009.
Tallenna ja jaa:
X