"Sairastuin rintasyöpään 26-vuotiaana"

0 kommenttia

1.11.2011 10:45

Colourbox

"Sinä naistenpäivän aamuna en olisi voinut olla onnellisempi. Vaikka minusta oli otettu rintojen pienennysleikkauksessa pois vain 800 grammaa, olo oli monta kiloa kevyempi. Tuntui mahtavalta herätä ilman päänsärkyä ja piinaavia hartiakipuja. Olin toipunut leikkauksesta nopeasti ja tykkäsin uusista rinnoistani, jotka olivat nyt kaksi kuppikokoa pienemmät kuin ennen. Jälkitarkastukseen lähtiessäni laskeskelin, että seuraavalla viikolla pääsisin jo takaisin töihin.

Sairaalassa minua odotti vakava plastiikkakirurgi. Hän kertoi, että pienennysleikkauksen yhteydessä otetusta koepalasta oli löytynyt kaksi syöpä­kasvainta. En voinut uskoa kuulemaani. Molemmat rintanihan oli juuri ennen leikkausta kuvattu sekä mammografialla että ultraäänellä. Miksi niissä ei ollut näkynyt mitään? Miten on ylipäätään mahdollista sairastua rintasyöpään näin nuorena!

Lääkäri oli itsekin ensin epäillyt koepalan tuloksia mutta varmistanut asian moneen kertaan ja useammalta kollegaltaan. Kasvaimia löytyi vain toisesta rinnasta, ja ne olivat niin pieniä, että olisivat saattaneet näkyä mammografiassa vasta kymmenen vuoden päästä.

Plastiikkakirurgi ohjasi minut rintasyöpähoitajalle, joka kertoi, mitä olisi luvassa. Kun vielä hetki sitten olin iloinnut uusista rinnoistani, nyt halusin niistä kokonaan eroon. Lääkäri totesikin, että ainakin kasvainrinta olisi viisainta poistaa, sillä riski syövän leviämiseen oli liian suuri.

Leikkausaika varattiin jo neljän viikon päähän.

Terve sairas

Sairaalasta lähtiessä oli epätodellinen olo. En tuntenut kipua, patteja tai kolotuksia, mutta olin diagnoosin mukaan sairas. Soitin poikaystävälleni Jannelle, mutta en uskaltanut vielä silloin kertoa totuutta, koska en halunnut järkyttää häntä kesken työmatkan. Sen sijaan menin ystäväni Saaran luokse ja soitin myös kaverilleni Lauralle. Olemme tunteneet toisemme kouluajoista saakka ja jakaneet aina ilot ja surut. Laura tiesi
heti, miltä minusta tuntuu, sillä hänen äitinsä on myös sairastanut rintasyövän.

Janne otti tiedon vastaan yllättävän rauhallisesti. Hän on sellainen perusinsinööri, joka laskee todennäköisyyksiä ja perustaa mielipiteensä mieluummin faktaan kuin epämääräisiin huhuihin. Oli ihana huomata, että Janne oli heti täysillä mukana ja tukenani, vaikka olimme ehtineet olla yhdessä vasta viisi kuukautta. Hän ymmärsi heti, että toisen rinnan poistaminen on välttämätöntä.

Kun tieto syövästäni levisi lähipiiriin, puhelin alkoi soida tauotta. Vaikka itse olin päättänyt, että tähän tautiin en kuole, sen uskotteleminen läheisille oli raskasta. Välillä tuntui, ettemme puhuneet enää äidin ja isänkään kanssa mistään muusta kuin minun voinnistani. Toisaalta ymmärrän sen. En olisi ikinä halunnut tuottaa heille tällaista murhetta.

Netistä maltoin pysyä poissa kaksi päivää. Sitten tuli hirmuinen tarve haalia tietoa rintasyövästä. Voisi kuvitella, että tiedän ammattini puolesta jo kaiken mahdollisen, mutta ei se ihan niin mene.

Syöpäklinikan odotushuoneessa minusta tuntui aina siltä, että ihmiset tuijottivat ja miettivät, mitä noin nuori ihminen tekee täällä.

Rintojen menetys pienin murhe

Rinnanpoistoleikkaus kesti yhdeksän tuntia, ja sen aikana minulle myös rakennettiin uusi rinta vatsastani siirretystä ihosuikaleesta. Jos olisin valinnut implantit, olisin joutunut odottamaan leikkaushaavan parantumista ja elämään vähän aikaa ilman rintoja. En halunnut silikoneja senkään vuoksi,
että ne eivät yleensä mukaudu vartaloon yhtä hyvin kuin verenkiertoon liitettävä ihosiirrännäinen. Plastiikkakirurgi rakensi minulle uuden rinnan heti poistoleikkauksen yhteydessä.

Lääkäri oli jo alkuvaiheessa arvellut, että saattaisin selvitä ilman sytostaatti- ja hormonihoitoja. Leikkauksen jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, ja hän ilmoitti harkitsevansa sittenkin jatkohoitoa. Muserruin täysin. En olisi halunnut hormonikuuria, sillä olin kuullut, että se voi vaikeuttaa lastensaantia ja aiheuttaa ennenaikaisia vaihdevuosioireita. Minusta se on hieman aikaista kaksikymppiselle.

Kun sain viimein kuulla, että jatkotoimenpiteeksi riittää toisen rinnan poisto, olin äärettömän helpottunut. Seuraava leikkaus tehdään ensi vuoden tammikuussa. Vaikka uusi operaatio jännittääkin, valitsen sen tuhat kertaa mieluummin kuin hormonihoidon. Olen ollut tyytyväinen tähän ensimmäiseen rakennettuun rintaani, vaikka tunto ei ole siihen aivan täydellisesti palautunutkaan.

Muistan, miten kauan mietin ennen kuin uskalsin mennä rintojen pienennysleikkaukseen. Nyt olen todella onnellinen päätöksestäni, sillä ilman sitä rintasyöpää ei olisi ehkä löydetty tai diagnoosi olisi tehty liian myöhään.

Ulkonäkökeskeiselle ihmiselle omista rinnoista luopuminen olisi varmasti maailmanloppu, mutta minulle se on ollut pienin murhe tässä prosessissa. Olen halunnut keskittyä itsesäälissä kieriskelyn sijasta juttuihin, jotka tuovat elämääni iloa. Juuri nyt en malttaisi millään odottaa joulukuuta, jolloin pääsemme Jannen kanssa muuttamaan uuteen kotiimme Espooseen."