Rintasyövän arvesta tuli taidetta

0 kommenttia

1.10.2009 09:00

Helena Vuorinen ei halua peitellä sitä, että hän on sairastanut rintasyövän.

Sairaus

”Kaikki alkoi, kun huomasin patin keskellä vasenta rintaani alkuvuodesta 2002. Menin tutkimuksiin ja sain tietää, että se on pahalaatuinen, minulla on rintasyöpä. Laitoin heti tekstiviestin miehelleni, mutta en halunnut kertoa muille. Minulla on viisi lasta, heidän kanssaan asiaa puitiin perheterapiassa, jossa olimme koko perhe tyttäreni anoreksian vuoksi.

Olen aina pitänyt pahaa oloa sisälläni. Hieman mietin, että näinkö se sitten tulee ulos. Alusta asti oli tunne, että minä en tähän kuole, vaikka kuolemaa tulikin ajateltua. Ajattelin positiivisesti: syöpä ei leviä, tästä selvitään. Arki auttoi unohtamaan isot asiat, samoin keittiöremontti. Olen aina tykännyt sisustamisesta, rakentamisesta ja puuhaamisesta. Siitä sain voimaa.

Pääsin helmikuussa rintaa säästävään leikkaukseen, mutta se ei riittänyt. Koko rinta poistettiin kaksi kuukautta myöhemmin. Sain lisäksi sytostaatteja ja sädehoitoa. Hoidot väsyttivät. Kun hiukset alkoivat lähteä, oli veneilykausi. Ajattelin, että lentäkööt veteen. Huumorilla pääsee hyvin eteenpäin.

Naiseus

Minua auttoi valtavasti, että sain uuden rinnan saman tien. Sen materiaali otettiin vatsastani. Oma prosessini olisi varmasti ollut toisenlainen, jos minulla olisi proteesi. Elämme paljon rantaelämää, joka olisi vaikeampaa proteesin kanssa.

En surrut hiustenlähtöä, huivit olivat silloin muotia. Peruukin hankin, mutta en osannut olla sen kanssa.

Naisena olen halunnut kääntää omat kokemukseni syövän kanssa positiiviseksi. Naiseuteni ei ole kärsinyt rintasyövästä. Koen, että ikä ja raskaudet ovat muuttaneet kehoani enemmän. En taida edes olla yhtään hellempi itselleni, pienistä asioista voin ottaa murheita edelleenkin.

Tatuointi

Olen aina halunnut tatuoinnin. En vain aiemmin osannut päättää, mihin sen laitan. Sitten yhtenä yönä tuli idea: arpea kiertämään. Arpi tulee olemaan minulla aina, mutta nyt sitä ei huomaa, eikä sitä tarvitse piilotella. Voin pukeutua vapaammin. Se on helpottavaa.

Tatuointi on musta oksa, jossa on punaisia kukkia. Teetin sen Tampereella. Tatuoija Atte piirsi kuvan ensin rintaan arven ympärille.

Lopputulos on mielestäni siro, akvarellimainen, hyvin naisellinen ja onnistunut. Olin aina halunnut ottaa naisellisen tatuoinnin, se kuvastaa persoonallisuuttani. Siihen syöpä ei vaikuttanut. Mietin salamanteriakin, mutta on hyvä, etten muuttanut mieltäni.

Tunnen paljon naisia, jotka ovat sairastaneet rintasyövän, mutta eivät voi puhua siitä. Minä en halua peitellä asiaa. Haluan tatuointini ja siitä tehdyn kortin avulla inspiroida muita naisia: arven kanssa voi elää ja sen voi peittää, jos se häiritsee.

Reaktiot tatuointiin ovat olleet positiivisia. Joillekin kerroin sairastaneeni rintasyövän.

Tulevaisuus

Aina on mahdollista, että syöpä uusiutuu. Syöpäni oli ärhäkkää lajia, se olisi todennäköisesti viidessä vuodessa uusiutunut. Ajattelen, että asiat otetaan kun ne tulevat, ja sitten mennään eteenpäin. Olen vatvonut asiaa tarpeeksi. Haluan keskittyä elämään syövän jälkeen.

Olen joskus miettinyt, että olenko ottanut rintasyövän jopa liian rennosti. Suhtautumiseni stressiin on muuttunut sairauden jälkeen. Haluan välttää sitä, jos vain voin.”