0 m/s
Karppaustrendi porskuttaa yhä – miksi ja kuinka pitkään?
Teksti:
4.12.2011 13:00
Karppaus on varma tapa pudottaa painoa, mutta mitkä ovat sen vaikutukset? Asiantuntijatkaan eivät oikein osaa kertoa.
Tosi helppoo. Mä vaan vähensin hiilareita!
No niinpä tietysti. Jos kysyy lähes keneltä tahansa hoikistuneelta, miten painonpudotus onnistui, vastaus on karppaus. Karppaaja vähentää ruokavaliostaan hiilihydraatteja ja lisää proteiineja ja rasvoja. Muutoksen seurauksena hän hehkuu hyvää oloa ja hoikistuu. Sehän on kiva juttu. Saako muulla tavalla enää edes laihduttaa? Tai syödä?
Mikä ihmeen kultti?
"Miksi karppaajat ovat niin kireää väkeä", kysyy nimetön henkilö netin keskustelupalstalla. Kirjoittaja valittaa, että jos karppausfoorumeilla kysyy jotain, sekopäisiltä vaikuttavat karppaajat alkavat heti raivota ja hakata kysyjää ravintoarvoilla päähän.
Kiristääkö hiilihydraattien vähentäminen ihmisten pinnaa? Tosin kyllä vastapuolikin osaa: "KARPPAUS ON LAISKOJEN YLIPAINOISTEN EPÄTOIVOINEN YRITYS SAADA KILOJA POIS." "Meidän keho tarvitsee toimiakseen kaikenlaista ravinnetta, olette kai karpit biologian tunneilla olleet?"
Käynnissä on aseeton sota Hiilarinmussuttajien ja Rasvansyöjien välillä. Se roihahtaa aina kirkkaaseen liekkiin, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen pääjohtaja Pekka Puska lausuu jossain sanasen perunoiden puolesta. Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on kertonut julkisuudessa saaneensa syytöksiä lasten myrkyttämisestä, koska oli puolustanut täysjyväviljaa. Leipätiedotukseen on kuulemma tullut tappouhkauksiakin?
– No ei sentään! Henkilökohtaisuuksia on kyllä tullut, 'onks sun lääkitys kunnossa' -tyyppisiä nimettömiä kysymyksiä, mutta ei vielä mitään vakavampaa, toiminnanjohtaja Kaisa Mensonen kertoo.
Milläköhän karppaajat uhkailisivat? Diabeteksellä Hillopäällysteisellä vehnäpaahtoleivällä? Sydänliiton puheenjohtaja puolestaan uhkasi karppaajia sydän- ja verisuonitaudeilla. On niin vaikeaa päättää, kumpi on vaarallisempaa, karppaus vai karppaamattomuus.
Miten niin helppoa?
Karppaajat aina kehuvat vähähiilihydraattisen ruokavalion helppoutta. Hiilarinmussuttaja ei usko. Kuinka helppoa on jättää pulla pois, häh? Mitä ne sallitut ristikukkaiset vihannekset edes ovat? Jotain kaaliako? Miltä jauhelihakastike maistuu pelkän vihersalaatin kanssa? Missä on se kioski, jossa myydään keitettyjä kananmunia välipalaksi?
Helppous riippuu kai siitä, mitä kukin tarkoittaa karppauksella. Tiukimman linjan Ketokarppaajat vähentävät hiilihydraatit niin minimiin, että tomaattiakaan ei saa syödä. Rennomman sorttinen Hyväkarppaaja syö ruisleipää, todella rento myös Suffelin silloin tällöin.
Onko karppaus sitten voitolla ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan kannatus vähentymässä?
Esimerkiksi lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen, jota on pidetty virallisen linjan puolustajana, suosittelee nykyään sallivaa karppausta: vähemmän tärkkelystä, vehnäjauhoja ja sokeria. Mites nyt näin?
– Minua ei kiinnosta asettua kiistassa kenenkään puolelle fanaattisesti, innostun enemmän tutkimuksista ja totuuden etsimisestä. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että hiilihydraattien vähentämisellä on etuja.
Ei voi olla terveellistä
– On kiistatonta, että karppaamalla laihtuu, Pietiläinen toteaa.
Hän on huomannut omista potilaistaan, että hiilihydraattien vähentäminen toimii painon pudottamisessa paremmin kuin vähärasvainen dieetti. Eikä siinä vielä kaikki: Pietiläisen karppaajapotilaat nukkuvat paremmin ja tuntevat olonsa virkeiksi ja terveiksi.
Innokkaimpien karppausihmisten mukaan hiilihydraattien vähentämisellä saattaisi ratketa paitsi ylipaino myös diabetes, epilepsia, skitsofrenia, silmänpainetauti, syöpä... Pietiläinen ei ole pitkäaikaisista terveyshyödyistä varma.
– Veriarvot kyllä näyttävät paranevan. Toisaalta kaikki seurantatutkimukset loppuvat parin vuoden päähän, joten pitkäaikaisvaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi. Näppituntumalta pelkään, että hyvin vähähiilihydraattinen, eläinvalkuaiseen ja rasvaan perustuva ruokavalio muuttaa suoliston bakteerikantaa. Se lisää paksusuolen syövän riskiä.
Kenenkään terveyttä ei sen sijaan haittaa, vaikka söisi reippaasti vähemmän perunaa, pastaa tai riisiä. Hedelmiä tai ruisleipää lihavuustutkija ei jättäisi pois.
– Rukiin terveellisyydestä on niin paljon näyttöä, että ei sen hiilihydraateissa ole mitään pahaa.
Miten käy planeetan?
Ennen vanhaan syötiin puuroa, perunaa, leipää ja sunnuntaisin vähän läskiä lisäksi. Nykyään liha kuuluu varsinkin karppaajan jokaiselle aterialle, eikä se ole ongelmatonta. Oma ruokavalio ei ole pelkkä yksityisasia, vaan valintani rosmariinibroilerin ja purjo-perunasosekeiton välillä on suhmuraisen vyyhden toinen pää. Vyyhden toisessa päässä ovat nälänhädät ja ilmastonmuutos, ja matkan varrella muita tylsyyksiä kuten lannoitteiden pilaamat vesistöt ja hormonikasvatetut broilerit.
Ei sillä, etteikö kasvissyöjäkin voisi kiinnittää huomiota hiilihydraatteihin. Mutta jos yrittää karpata ilman kananmunia ja maitotuotteita, tulee käytännön ongelmia (mitä mä sitten syön?) ja terveysongelmia (kasvirasvoihin perustuvaa dieettiä ei suositella). Käytännössä karppaus tarkoittaa yleensä lisää lihaa, ja sitten pitäisi vielä kuunnella syöpäjärjestöjäkin. Ne ovat laskeneet, että lihaa kannattaisi syödä korkeintaan kolmesataa grammaa viikossa, muuten uhkaa suolistosyöpä. Suomalaiselta kuluu nykyään lihaa 200 grammaa päivässä, ja käyrä nousee.
Koska tämä kohkaus loppuu?
Karppauksesta on vouhotettu jo aika kauan. Tai ehkä se vain tuntuu siltä – aika alkaa tunnetusti kulkea hitaammin samalla hetkellä, kun joku loihe avautumaan uuden elämäntapansa hyvää tekevästä voimasta. Miten on, tuleeko kohta jokin uusi, mahtava dieetti, joka ratkaisee ylipainon, ilmastokriisiin ja suolistoterveyden?
– Karppauksesta on puhuttu meillä enemmän vasta muutama vuosi. Ei sen aika ole vielä pitkään aikaan ohi, Pietiläinen ennustaa.
Ruokavaliotrendit näyttäisivät kestävän parikymmentä vuotta. Pohjois-Karjala-projekti nosti vähärasvaisuuden 70-luvulla ainoaksi terveelliseksi elämäntavaksi, ja sama laulu jatkui 90 luvulle asti. Sitten, pienen välivaiheen jälkeen, alettiin puhua karppaamisesta. Tulokset näkyvät jo. Suomalaiset söivät viime vuonna leipää neljä prosenttia vähemmän kuin edellisvuonna, ja Vaasan Oy aloittaa yt-neuvottelut. Salaattien kulutus kasvaa ruokaloissa perunoiden, riisin ja pastan kustannuksella.
Vastatrendikin näkyy jo, jos oikein osaa katsoa. Kaveri viestittää Tukholmasta: "Ei näy karppaustrendi. Taas oli lounassalaatissa kauhee kasa jotain vehnäpalleroita."
Seuraavaksi, joskus vuosien päästä, karppauskohu laantuu ja tilalle tulee jotain muuta, ehkäpä henkilökohtaiset ruokavaliot. Nyt jo tiedetään, että toisille sopivat hiilihydraatit paremmin kuin toisille, joku ei siedä maitoa, joku toinen leipää. Pietiläinen näkisi mielellään räätälöityjen ruokavalioiden maihinnousun.
– 10 vuoden päästä on varmaan liian pian. Mutta ehkäpä parinkymmenen vuoden päästä ajatellaan jo, että on vanhanaikaista uskoa yhteen totuuteen ruokavalioasioissa, oli se karppaus tai mikä muu tahansa.
- KOMMENTOI
- LÄHETÄ KAVERILLE
- TULOSTA
http://www.adressit.com/puolueeton_tutkimus
Ihmiset kaipaavat asiallista, virallista ja puolueetonta tutkimusta ”karppauksesta”.
Kannattaa käydä allekirjoittamassa vetoomus yllä olevasta linkistä .
Valtion ravitsemusneuvpttelukunnalla ei ole käytössään näyttöä sen suositteleman ruokavalion pitkäaikaiskäytön terveellisyydestä. Mielestäni näyttö alkaa olla kiistaton sen epäterveellisyydestä. Mieti miksi suomalaiset on ennätysairaita?
Ei varmaankaan hiilihydraateissa normaalipainoiselle, mutta proteiineissa on. Ikävä kyllä. Ruis ja muut viljat olisivat erinomaisia ravinnon lähteitä ei-ylipainoisille, mikäli ihmisen elimistö olisi evoluutionsa aikana ehtinyt adaptoitua viljojen käyttöön. Mutta kun ei ole. Lähes kaikilla on vähintään vatsaongelmia viljojen kanssa, ja ruis on yksi pahimmista. Monet ihottumat ja allergiat ovat myös peräisin viljoista. Mikään uskon asia tämä ei ole, jokainen voi itse kokeilla olla muutama viikko ilman mitään viljaa ja todeta millaisia vaikutuksia viljoilla omaan oloon on. Jos viljojen poisjätöllä muutamaksi viikoksi ei ole mitään positiivista vaikutusta omaan oloon, niin sitten voi huolettomin mielin jatkaa niiden syömistä.
Ainoan hyväksytyn terveysväitteen mukaan ruislesekuitu edistää vatsan toimintaa. Hylättyjen terveysväitteiden joukossa oli mm. se, että ruisleipä vaikuttaisi edullisesti sokeriaineenvaihduntaan tai veren kolesterolitasoon. Moni Efsan hylkäämä terveysväite löytyy myös suomalaisista ravitsemussuosituksista.
Sokerihan on pahin, mutta kun viljat muuttuvat sokeriksi elimistössä.
Mistä saa lisää tietoa?
Itse ryhdyin käyttämään tätä ruokavaliota pari vuotta sitten, kun verensokerini oli koholla. Verenpainelääkitys minulla oli ollut jo pitkään. Terveydenhoitaja alkoi jo ensimmäisellä käynnilläni puhua diabeteslääkityksestä, kuulemma se aloitetaan mielellään mahdollisimman heti. Minä säikähdin valtavasti ja ajattelin jo silloin, etten varmasti suostu ensimmäisenä siihen. Tätä en tietenkään uskaltanut sanoa ääneen terveyskeskuksessa, jossa minulle tuputettiin kassillinen oppaita ja seurantavihkoja mukaan kotiin. Työnsin ne kaapin perälle ja aloitin hiilihydraatittoman elämän.
Kun oli kulunut pari kuukautta, oloni alkoi kohentua niin että tuntui. Olo oli kevyt, unentarve väheni ja vetämätön olo oli tipotiessään. Ihmiset kyselivät, mitä minulle on tapahtunut, kun olen nyt niin energinen ja iloisen näköinen. No, lähtihän siinä painoakin pois 15 kiloa ja joku totesi minun nuortuneen huimasti... Verensokeria en sen kummemmin hoidellut enkä edes mitannut, yritin pikemminkin unohtaa koko asian. Kun vuosi oli kulunut, mittasin ensimmäisen kerran verensokerini ja se oli täysin normaali. Iloani ei voi sanoin kuvata!
En ymmärrä mitä pahaa joku voi nähdä siinä, jos ihminen voi hyvin. Pitäisikö siis syödä sellaista ruokaa, joka tekee huonon olon ja johtaa sairauksiin? Eikö ihminen itse ole olonsa paras asiantuntija? Omalla kohdallani uskon, että jos olisin kuunnellut yleisiä terveyskäsityksiä, olisin tällä hetkellä
lääkityksellä ja voisin silti huonosti. Jo ensimmäisellä käynnillä terveydenhoitajan luona minulle tyrkytettiin leivän ja pastan syöntiä. Nyt kun olen tarkkaillut itseäni, juuri ne ovat ruokia, jotka aiheuttavat verensokerin nousua ja pahaa oloa. Ruokavaliostani en tietenkään ole sanonut lääkärissä mitään, koska siitä seuraisi mitä todennäköisemmin saarna. Tosin en siellä ole juuri joutunut käymäänkään. En ymmärrä mikä tässä elämäntavassa on se, että tätä yritetään kaikin tavoin mustamaalata. Olettaa tosin voi, että pelätään myynnin romahtavan tiettyjen elintarvikkeiden kohdalla. Pelätään myös, että ihmiset alkavat vaatia puhdasta, luonnollista ruokaa lisäaineiden ja kevyttuotteiden sijaan.
Itsekään en aloittanut karppausta laihtumismielessä koska en mitenkään ylipainoinen edes ollut. Syynä aloittamiseen olivat vuosia kestäneet mahakivut, joihin ei mitään selvyyttä koskaan saatu. Jo parin viikon karppaamisen jälkeen huomasin, että mahaa ei turvota, ei ollut ilmavaivoja ja mikä parasta suoli toimi säännöllisesti, taakse olivat jääneet viikkojen ummetukset. Veren sokeri ei heilahtele. Ei sitä aivan heti todeksi uskonut.
Edellä mainittujen muutosten lisäksi paino on pudonnut reilut kymmenen kiloa, iho kiinteytynyt ja kirkastunut. Hiukset ja kynnet ovat hyvässä kunnossa. Uni maistuu, eikä mieliala vaihtele. Tämän lisäksi olen alkanut sietämään maitotuotteita (laktoosi-intoleranssi oli todettu kokeissa vuosia aikaisemmin).
Ainoa haittapuoli on ollut se, että vaatekaappi on pitänyt pistää uusiksi kun vaatekoko on pienentynyt 3 numeroa.
Olen kiitollinen, että tulin aloittaneeksi VHH:n ja se myös jää pysyväksi ainakin minun kohdallani. Toivoisin, että VHH:n vaikutuksia ryhdyttäisiin vakavasti tutkimaan, eikä yks kantaan todettaisi, että se ei voi pitkällä aikavälillä olla terveellistä.
