Vitamiiniviidakko hämmentää

0 kommenttia

5.11.2009 09:00

Oikeiden vitamiinien valinta ei aina ole aivan helppoa. Kuvitus Ulla Bergström

Olo on nuutunut, nenä tukossa ja ajatus tökkii, mutta vitamiinipurkkien rivistö ei anna vastausta. Vanhasta muistista puskee, että C-vitamiini piristää ja tepsii flunssaan. Vai pitäisikö nieleskellä ajankohtaista D-vitamiinia, joka kuulemma parantaa vastustuskykyä ja vähän kaikkia vaivoja masennuksesta lähtien?

Syysvaivojen lisäksi purkkiravinteita pitäisi syödä kai siksikin, että ruokavaliossani on aukkoja. Syön harvoin lihaa ja laktoosi-intoleranssin vuoksi niukasti maitotuotteita. Siis liian vähän B-vitamiinia, rautaa ja kalsiumia – vai?

– Monipuolisesta ruokavaliosta saa yleensä tarvittavat vitamiinit. Flunssakaudella kannattaisi syödä purkista ceetä ja deetä. Monivitamiinitablettikin on ok, mutta siinä C-vitamiinipitoisuus on aika pieni. Aika moni kasvissyöjä ostaa tuota Beroccaa, jossa on B- ja C-vitamiini samassa. Maitohappobakteerit parantavat vastustuskykyä, valkotakkinen farmaseutti luettelee.

Justiinsa. Marssin apteekista ulos lähes kolmekymppiä köyhempänä, mutta en edelleenkään tiedä, onko näistä vitamiinipurkeista minulle apua.

Ensisijaisesti ruuasta

Osaisikohan elintarviketieteen lisensiaatti Eeva Voutilainen neuvoa? Hän opettaa Helsingin avoimessa yliopistossa ravitsemustiedettä ja on kirjoittanut vitamiineista useita kirjoja.

– Pääsääntö on se, että tarpeelliset vitamiinit pitäisi ottaa ensisijaisesti ruuasta, ei purkista, Eeva kertaa puhelimessa.

– Hyvä ohje omien tarpeiden selvittämiseen on verrata ruokavaliotaan ruokaympyrään. Jos syöt sen mukaisesti, saat kyllä tarvittavat vitamiinit. Mutta jos joku ruokaympyrän osa-alue jää niukaksi, voit täydentää sitä vitamiini- ja kivennäisainepillereillä. Esimerkiksi laihduttajat tarvitsevat mahdollisesti vitamiinilisiä silloin, kun energiansaanti on niukkaa, Eeva toteaa.

Ruokapäiväkirja kertoo

Haluan konkretiaa. Sitä voi hakea ravitsemuksen ammattilaisen vastaanotolta.

Istun Terveystalon ravitsemusterapeutin Anette Palssan työhuoneen sohvalle ja vastailen hänen esittämiinsä kysymyksiin.

– Mitä söit eilen ja miten paljon?

– Aamupuuron, lounaaksi linssi-kaalilaatikkoa, päivällä pullan, myöhemmin munkin, leipää iltapalaksi, noin suunnilleen.

– Kun et syö lihaa, syötkö palkokasveja päivittäin?

– Yritän, mutta aina ei onnistu.

– Jos et käytä maitotuotteita, käytätkö soijatuotteita tai kalkkivalmistetta?

– Jos maistuu tai jaksan.

– Syötkö tuoreita kasviksia joka päivä, entä kuinka paljon käytät margariinia tai rypsiöljyä?

– Kasviksia syön jonkin verran ja leivät voitelen.

– Kiinnitätkö huomiota täysjyväviljojen saantiin?

– Enimmäkseen kyllä, mutta valkoinen riisi on niin hyvää...

– Onko hemoglobiinisi mitattu?

– Ei.

Ja nyt mittaamaan...

Tenttauksen jälkeen Anette vetää huomioitaan yhteen. Kuten monella muullakin suomalaisella, folaatin saantini näyttää olevan alakantissa, sillä en syö lounas-salaatin lisäksi päivittäin tarpeeksi tuoreita kasviksia. Lisäksi näyttää, että saan liian vähän kalsiumia.

Anette suosittelee mittauttamaan hemoglobiinin, sillä nuutumisen syy voi olla myös matala hemoglobiini eikä vitamiininpuutos. Se on monen muunkin naisen ongelma.

Anette suosittelee ensi alkuun lisää tuoreita kasviksia, kasviöljyjä ja täysjyväviljoja – ja optimaalisten vitamiinitasojen varmistamiseksi monivitamiini- ja kalsiumtabletteja sekä mahdollisesti kala- tai pellavaöljykapseleita. Hän muistuttaa, että jos syön vitamiineja purkista, en tarvitse erikseen vitaminoituja mehuja tai elintarvikkeita.

Erilaiset oireet harvoin kertovat vain yhden ainoan vitamiinin tai kivennäisaineen puutteesta. Lisäksi niiden toiminta ja imeytyminen vaativat myös muita vitamiineja, hivenaineita ja esimerkiksi rasvahappoja.

Jos ravitsemuksen ammattilaisia kuuntelee, vitamiinien ja kivennäisaineiden laskemista tärkeämpää on syödä mahdollisimman monipuolisesti ja luonnonmukaisesti.