Ero tuli, rahaa meni

28.01.2010 09:01

17 kommenttia

Lapset ja talo olivat Leena Kiurulle erossa tärkeimpiä.

”Mies oli ennen toissajoulua työmatkalla eikä ikinä palannut kotiin. Ei saanut sanottua perheelle mitään ennen eikä jälkeen. Tammikuussa sitten kävimme kahvilla, ja mies totesi, että meidän pitäisi varmaan sopia tietyistä asioista. Se oli sitten sitä myöten selvä.

Selvitin, mitä pitää tehdä, että ero saadaan vireille. Hain käräjäoikeudesta erohakemuksen, jonka täyttämällä homma meni sutjakasti. Kun mies kävi tässä, sanoin, että pistä nimes tohon. Vein itse paperin käräjäoikeuteen. Se oli jotain 70 euroa, ei eroaminen paljon maksa. Lasku lähetetään muuten sille, jonka nimi on hakemuksessa ekana.

Eromme laitettiin alulle maaliskuussa 2009, ja viralliseksi se tuli syyskuussa.

Sitkeyttä ja kuitteja

Päätin olla fiksu, vaikka olin vihainen. En halunnut harmitella jälkeenpäin.

Miehelläni oli intressi päästä elämään uutta kuviota, joten hän oli aika sopuisa, emme riidelleet oikeastaan mistään. Lähtijällä on myös helposti vähän huono omatunto.

Suomessa järjestelmä on rakennettu niin, että apua saa, kun osaa pyytää. Kävin seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksessa. Siellä minulle vinkattiin oikeusaputoimistosta, josta sain pienituloisena oikeusavustajan. Suosittelen, jos haluaa erota nätisti ja siististi. Yksityiset juristit ovat törkeän hintaisia, mutta silti sellainenkin kannattaa. Jos ei osaa pitää puoliaan, voi mokata tosi pahasti.

Omaisuuden jaon eli osituksen voi tehdä jo ennen kuin ero on virallinen. Me teimme sen heinäkuussa. Ero etenee käräjäoikeudessa omana kuvionaan, ja lasten huolto ja elatus sekä jaettava omaisuus omanaan.

Meillä ei ollut avioehtoa, eli kaikki pantiin puoliksi. Vuonna 1993, kun menimme naimisiin, kukaan ei edes puhunut mistään avioehdosta.

Avio-oikeus on ihan laissa sillä nimellä. Onhan se reilua, että yhteinen paketti jaetaan.

Omaisuus jakoon

Mietin heti alkuun, mikä minulle on tärkeintä: lapset ja talo. Kaikki muu on toissijaista.

Minä olen ollut lasten kanssa aina, joten heistä ei tullut riitaa. Ja tämä talo on meidän koti, ei mikään sijoitus. Lasten ympäristö on tässä.

Sanoin, että jos saan talon, en halua muuta. Sain pitää myös vanhan Saabini ja vapaaehtoisen eläkevakuutukseni, joka kuuluu osituksen piiriin. Olimme maksaneet eläkevakuutusta kymmenen vuotta, mies enemmän kuin minä. Äitiyslomista ja hoitovapaista ei kertynyt 1990-luvulla eläkettä, toisin kuin nyt.

Kysymysmerkkejä

Heti eron jälkeen olin yltiöinnokas. Siivosin hulluna ja riuhdoin ladulla. Maaliskuussa pidin 40-vuotisjuhlat. Ne olivat naisten kekkerit, joihin ei miehiä, lapsia eikä lemmikkejä kutsuttu. Siivosin miehen kamat pois siihen mennessä.

En ole missään vaiheessa ehtinyt jäämään sängyn pohjalle, mutta kiukkuinen olen ollut ja siksi varmaan tosi ärsyttävä. Ne, jotka ottavat ja lähtevät, ovat miettineet kuviot valmiiksi. Niillä on suunnitelma. Se, joka jää yksin, ei voi etukäteen valmistautua.

Tulevaisuus oli yhtäkkiä ihan kysymysmerkki. Pelkäsin, miten selviän. Tiesin, että lasten kanssa pärjään mutta talouspuolesta en ollut yhtään varma. Olimme eläneet pääosin miehen tulojen varassa, kyllä se pisti miettimään. Asioita piti ruveta selvittämään pala palalta, ja se oli paljon työläämpää kuin kuvittelin.

Vuoden aikana olen lukenut juridisia avio-oikeuskirjoja ja netissä kaikenmaailman vertaistukisivuja. Yhden jätetyn äidin blogia seuraan säännöllisesti. Sain heti sellaisen neuvon, että kannattaa miettiä, kenen kanssa erosta puhuu. Tietyt kaverini ovat joutuneet kuulemaan vuodatustani, lähisukulaisia en ole halunnut tällä rasittaa.

Lapset

Olisi ollut vaikeampi jäädä täysin yksin kuin lasten kanssa yksin. Meillä on yhteishuoltajuus, ja 10-, 13- ja 15-vuotiaat lapsemme ovat joka toisen viikonlopun isällään.

Ruokasysteemi, pyykkisysteemi, kokeet, poissaolot, vanhempainillat, harrastuksiin menemiset, hammaslääkärikäynnit, millaisia kuvia lapsilla on IRC-galleriassa. Nämä kaikki ovat nyt yksin minun vastuullani, tosin pitkälti ne olivat ennenkin.

Se on hyvä, että saan joka toisen viikonlopun vapaata. En tee silloin mitään ihmeellistä. Menen vaikka mökille tai teatteriin kavereitten kanssa, joskus olen lukenut tenttiin. Se on parasta, ettei tarvitse kokata.

Lapsille eromme on ollut kai aika luontevaa, eivät he ole poikkeustapauksia kaveripiirissään.

Työ

Olen koulutukseltani biologi, filosofian maisteri, mutta oma ura on jäänyt toistaiseksi luomatta. Kun lapset olivat pieniä, se oli oma valinta. Mies teki töitä kahden edestä ja matkusteli paljon. Minun ei ollut pakko eikä aina mahdollistakaan mennä töihin.

1990-luvun lopulla asuimme pari vuotta ulkomailla miehen työn takia. Vuonna 1999 muutimme takaisin Suomeen miehen työn takia, ja minunkin teki mieli töihin. Olin ollut yli viisi vuotta kotona. Liian pitkään. Työkokemusta on sen verran vähän, että olen saanut vain pätkiä ja projektihommia.

Erotessamme olin työtön, vaikka olen kyllä hakenut töitä koko 2000-luvun. Viime syksynä aloin opiskella yliopistossa toista tutkintoa, hallintotieteiden maisteriksi. Enää puuttuvat syventävät opinnot ja gradu, sillä olin opiskellut avoimessa jo aiemmin pikkuhiljaa.

Talous

Vaikka yksi on pois, omakotitalon sähkö- ja vesilaskut ovat ihan yhtä isot. Sähkölämmitys, sähkösauna, pakastin ja tietokoneet, kuukaudessa menee reilut parisataa pelkkään sähköön. Kannatti hakea Kelalta asumistukea, sillä maksan melkein sähkölaskut. Vaihdoin myös sähköyhtiötä ja säästän näin kolmekymmentä euroa kuukaudessa.

Yksin minun vastuullani ovat nyt myös kiinteistövero, tontin vuokra, jätemaksut, vakuutukset, nettiyhteys ja tv-lupa. Aloin juuri koota mappia, johon laitan laskut, jotta pystyn hallitsemaan ne ja ennakoimaan. Kalenteriin kirjoitan, milloin mikäkin lasku tulee.

Saan opintotukea 298 euroa kuukaudessa, miinus verot. Opintotuessa ei ole lapsikorotusta, toisin kuin muutenkin korkeammassa ansiosidonnaisessa päivärahassa. Lisäksi saan elatusavut ja lapsilisät yh-korotuksella. Lapsilisillä maksan ruuat suunnilleen. Asumismenoista puolet lasketaan lasten elatuskuluiksi.

Pelkään, että kodinkoneet hajoavat just, koska kaikki on ostettu kymmenen vuotta sitten. Se on kamala kierre, jos joutuu ottamaan lainaa tai luottokortteja.

Vakuutuksia vähän kevensin ja toivon, että se ei osu omaan nilkkaan. Olen lopettanut sellaisia lehtiä, jotka ovat tulleet vuosikausia. Plan-kummius sai jäädä. Teatterissa käyn nykyään vain opiskelijahinnalla tai ostamalla lipun puoleen hintaan tuntia ennen esitystä.

Ennen vain maksoimme laskut, ja se oli siinä. On varmaan hyväkin joutua vähän laskemaan rahojaan.

Eron myötä elintasomme vähän tippui ja kaikenlainen hienostelu on karsiutunut, mutta haittaako se? Viime lauantaina yllätin lapset tuomalla kiinalaisesta jokaisen lempiruokaa.

Voiko eroon varautua?

Miten sinulle kävi? Kommentoi!