Aikuisuus saa odottaa

1 kommenttia

3.12.2009 09:00

Ilona Pukkila haluaa säilyttää lapsen leikkimielisyyden.

Pikkutyttönä Ilona Pukkila kysyi isältään, millaista on olla aikuinen. Isä vastasi, että ei hän tiedä.

Saman vastauksen voisi Ilona antaa nyt. Hän on 26-vuotias vastavalmistunut näyttelijä ensimmäisessä työpaikassaan Lappeenrannan kaupunginteatterissa. Kommuuni on vaihtunut vuokrayksiöksi, ja tilille kilahtaa säännöllinen kuukausipalkka. Silti hän ei tunne itseään aikuiseksi.

– En ole aikuinen, jos aikuisuudella tarkoitetaan peruskauraa: valmistu opinnoista, perusta perhe, hanki ura, talo, koira ja kesämökki. En minä sellaista elämää tahdo. Se on tylsää normiaikuisuutta.

Liian monta nippua

Ilonalle on tärkeää pysyä luovana ja liikkuvana. Siksi hänestä tuli näyttelijä: hän haluaa säilyttää lapsen leikkimielisyyden.

– Näyttelijän on oltava avoin ja lapsenmielinen. On osattava nauraa itselleen, hassutella ja pöljäillä, hypätä tuntemattomaan. Eihän sellainen ole kovin aikuismaista, eikä onnistuisi lääkärin tai asianajajan ammatissa.

Ilonan mielestä yhteiskunta niputtaa ihmisiä liikaa nuori-, aikuinen- ja vanhuslokeroihin. Ajatellaan, että on olemassa asioita, joita kuuluu tehdä tietyn ikäisenä ja asioita, joita ei kuulu tehdä. Ilona lauleskelee edelleen ääneen työnnellessään ostoskärryä ruokakaupassa ja syöksyy pulkkamäkeen heti, kun se on mahdollista.

Aikuisuus ei riipu iästä

Koska aikuinen-sana kalskahtaa Ilonasta ikävältä, hän haluaisi keksiä kokonaan uuden sanan kuvaamaan sellaista aikuisuutta, joka ei pakota ihmistä muottiin. ”Vapaan aikuisuuden” ja normiaikuisuuden lisäksi hän löytää vielä kolmannenkin tyypin: aikuiset, jotka ovat keskenkasvuisia ilman vastuuntuntoa.

– Ehkä aikuisuus ja se, miten sen ymmärtää, on kiinni luonteesta. Iästä se ei ainakaan riipu. Minulla on paljon ikäisiäni ystäviä, jotka ovat ja haluavat olla aikuisia, ja toisaalta viisikymppisiä työkavereita, jotka ovat edelleen lapsekkaita.

Välillä Ilona tuntee itsensä pikkulapseksi, välillä taas hyvinkin aikuiseksi – kuten kuutisen vuotta sitten, kun hän työskenteli päiväkodissa erityisavustajana. Silloin hän oli aikuisen roolissa, vastuussa pikkuisista ja vastaamassa viisaasti eri kysymyksiin.

Viime aikoina hän on kauhukseen huomannut itsessään yhden hyvin tätimäisen piirteen. Teinejä katselleessaan hän on välillä miettinyt, että ai, noinko ne nykynuoret pukeutuvat.

– Pian minusta tuleekin täti, kun siskoni saa vauvan. On kiinnostavaa nähdä, mitä se minussa muuttaa.

Ilonan ei-lista:

- Ei ole pakko opiskella ja valmistua.

- Älä hanki vain hankkimisen vuoksi uraa, perhettä, omakotitaloa, kesämökkiä ja koiraa.

- Ei pöljäily ole kielletty.

Ilonan kyllä-lista:

- Ole vastuuntuntoinen.

- Kanna vastuu itsestäsi ja huolehdi tarpeistasi.

- Opettele ottamaan vastaan kritiikkiä.

- Jousta, mutta ole ehdoton itsellesi tärkeissä asioissa.

Oletko aikuinen? Mitä aikuisuus on? Kommentoi artikkelia!