Perjantaina 10. Helmikuuta

Ajankohtaista:

Potkukelkka on hieno värkki!

  • Teksti: Johanna Lätti kirjoittaja
  • Valokuvat: Juha Harju Valokuvaaja

3 kommenttia

18.02.2010 09:01

Himokelkoittelija ei muotikelkoista piittaa.

Artikkelikuva

Annikki Läntinen potkukelkkailee töihin ja takaisin.

Potku, potku, vaihto, potku, potku, liuku.

– On tää vaan hieno värkki, Annikki Läntinen, 60, kehuu.

Kymmenen pakkasastetta, aurinko ja puhdas lumi – päivä on täydellinen potkukelkkalenkille Kouran kylänraitilla Seinäjoella.

– Himokelkottelijalle oli taivaan onni, että mies toi aikoinaan tämmöiseen kelkkatehdaskylään.

Eikä se siihen jäänyt. Annikki meni töihin Esla-kelkkatehtaaseen, jossa on nikkaroitu potkukelkkoja jo yli 70 vuotta.

– Aamut olen keittäjänä, iltapäivät teen kelkkojen istuimia.

Ja päivän päätteeksi Annikki painelee potkien kotiin.

– Tarvittaisiin kyllä lakipykälä siihen, ettei jalkakäytävän toista puolta hiekoitettaisi.

Kun kelkan jalas töppää kevään tullen asvalttiin, Annikki vaihtaa potkulaudan alle.

– Sillä pääsee vielä kovempaa!

Puukelkka on Annikin suosikki, vaikka kotitallista löytyy myös mieheltä lahjaksi saatu alumiinirunkoinen kickspark.

– Se on moderni peli. Semmoinen kun olisi ollut nuorena tyttönä, Annikki haaveilee.

Annikin paras kelkkamuisto on lapsuuden pakkastalvilta, kun ei vielä ollut omaa kelkkaa, mutta pääsi poikien anturoille seisomaan ja sai kyydin koulusta kotiin.

KOMMENTOI! Kerro paras potkukelkkamuistosi!

Lue lisää Me Naisten numerosta 7/2010.
Tallenna ja jaa:
KOMMENTIT 1-3 (3)
1
Anonyymi 18.02.2010 11.06
Tokihan minullakin on muistoissa mummilan potkukelkkailut, mutta ikimuistoisin potkukelkkamuisto liittyy viime talveen.

Menimme salaa naimisiin maaliskuussa ja sittä kahden viikon päästä olimme lähdössä kaveriporukalla Himokselle. Kaverit olivat sitä mieltä, että on heidän vuoro yllättää ja he olivat salaa varanneet meille potkukelkkasafarin koko porukalle. Minun ja mieheni kelkan perään oltiin laitettu tyhjiä tölkkejä ja minun kelkassani on vielä teksti "Just married". Siinä oli turisteilla ihmettelemistä, kun luulivat, että oltiin tyyliin kirkosta just tuleet :)
Anonyymi 20.02.2010 13.57
Voi miten kivaa oli lapsena ajaa potkukelkkajunaa, eli laitettiin kolme tai neljä kelkkaa peräkkäin kiinni toisinnsa ja sitten mäkeä alas! Tosi ihanaa ja jännää! Minulla oli pappani tekemä kelkka, hän oli kylän seppä ja teki meille lapsenlapsille omankokoiset kelkat jokaiselle. Koulumatkatkin niillä kuljettiin, ne jätettiin tien varteen ja siinä odottivat iltapäivään asti, eikä kenellekään tullut mieleenkään, että joku voisi ne varastaa. Potkukelkkailu on parasta retroliikuntaa, synnytyskin käynnistyy helposti pienen potkuttelun jälkeen, kokemusta on. Kiitos ihanasta artikkelista mimmit!
Anonyymi 20.02.2010 20.38
Kirjoita tähän kommenttisi Olin sairaslomalla työuupumuksesta ja lähdin lomailemaan vanhempieni luokse. Äiti sai minut lähtemään ulos keväthangille ja hanki kantoi kelkan alle, kiiti lujaa ja tunsin ajattelevani, että kyllä elämäkin kantaa. Luonnon omaa terapiaa kelkkailun lomassa.
KOMMENTIT 1-3 (3)
1
X