Palvelutalo Rudolf kuvattuna vuonna 2014. Nuorten yksiöissä on oma keittiö, parveke, vessa ja suihku. Kuva: Sanoma-arkisto/Benjamin Koskela
Palvelutalo Rudolf kuvattuna vuonna 2014. Nuorten yksiöissä on oma keittiö, parveke, vessa ja suihku. Kuva: Sanoma-arkisto/Benjamin Koskela

Ainakin 150 nuorta haluaa yksiön vanhusten palvelutalosta. – Mielikuva siitä, että nuoret eivät haluaisi olla tekemisissä vanhusten kanssa, ei kokemukseni mukaan pidä paikkansa, asumiskokeilun projektipäällikkö Miki Mielonen sanoo.

Vuokra 250 euroa kuussa, ei takuuvuokraa, neliöitä 23, sijainti Helsingin Laajasalossa ja naapurina 150 ikäihmistä. 

Näillä asioilla Helsingin kaupungin nuorisoasiankeskus houkuttelee nuoria asumaan lähelle ikäihmisiä. (Ilmoituksen näet täältä.)

Yksiöt eivät siis sijaitse aivan perinteisellä asuinalueella, vaan palvelutalo Rudolfissa. Nuorisokeskuksen ainoina vaatimuksena uusille asukkaille on se, että he ovat alle 25-vuotiaita, sitoutuvat viettämään aikaa vanhusten kanssa 3–5 tuntia viikossa ja ovat valmiita tekemään vuoden vuokrasopimuksen.

Ilmoitus uudesta kokeilusta on tuottanut tulosta, sillä asuntohakemuksia oli maanantai-iltaan mennessä tullut jo noin 150. Idea huomattiin myös ulkomailla ja siitä uutisoi muun muassa BBC.  Hankkeen projektipäällikkö Miki Mielonen on tyytyväinen.

– Nyt päänvaivaa tuottaa enää valinta, sillä yksiöitä on tarjolla vain kolme. Kutsumme ensin parikymmentä nuorta ryhmähaastatteluihin ja sitten ehkä kuusi ihmistä yksilöhaastatteluihin. Yritämme valita asukkaat ennen jouluaattoa, sillä muutto on jo tammikuussa, Mielonen kertoo.

"Nuoret saavat elää normaalia elämää"

Kokeilu on osa Oman muotoinen koti -hanketta, jonka tarkoitus on, että nuoret ja vanhukset kohtaisivat arjessa.

– Mielikuva siitä, että nuoret eivät haluaisi olla tekemisissä vanhusten kanssa, ei minun kokemukseni mukaan pidä paikkansa. Olen lukenut kolmasosan hakemuksista, ja niistä selviää, että monet nuoret haluavat oppia vanhuksilta ja auttaa heitä. He myös kunnioittavat vanhuksia.

Nuorisoasiankeskus painottaa valinnoissa hakijoiden innostusta kehittää nuorten ja vanhusten yhteisasumista sekä kiireellistä asunnontarvetta. Mielosen mukaan maksuhäiriömerkintäkään ei välttämättä ole este, jos on pystynyt hoitamaan vuokransa.

Entäpä uudet asukkaat: millaisia sääntöjä heidän pitää noudattaa – saavatko he järjestää esimerkiksi juhlia?

"Ehkä jonkinlaisia desibelirajoituksia on hyvä noudattaa."

– Lähtökohtana on, että nuoret voivat elää asunnoissaan ihan normaalia elämää. He voivat tietenkin tulla ja mennä miten haluavat sekä viedä asuntoon kavereita – ihan niin kuin missä tahansa. Tietysti jos bilettämisestä puhutaan, niin ehkä jonkinlaisia desibelirajoituksia on hyvä noudattaa. Mutta niistä sovimme yhdessä kaikkien asukkaiden kanssa.

Idea Hollannista

Idea kokeiluun on saatu Hollannista, josta on Mielosen mukaan onnistuneita kokemuksia.

– Yksi hollantilaisen palvelutalon yksiössä asunut kaveri kertoi, että siellä suurin ”ongelma” oli se, että vanhukset saattavat katsoa televisiota liian kovalla. Myös oman kokemukseni mukaan vanhukset tykkäävät, että ympärillä on elämisen ääniä ja meininkiä.

Vaikka asukasvalinnoissa painotetaan kiinnostusta vanhuksia kohtaan, Mielosen mukaan kyse ei missään nimessä ole hoitotyöstä.

– Henkilökunta hoitaa omat tehtävänsä, ja nuorten tehtävä on viettää vanhusten kanssa aikaa. Tuntimääräkään ei ole lukkoon lyöty, vaan tässä haetaan nuoria, joilla on asenne kunnossa.

Haku asuntoihin päättyy tänään 8.12.

Pitkä reissu sai Samin karsimaan vaatteitaan, jotka mahtuvat nyt kaikki itserakennetulle rekille.

Sami Laitinen, 24, palasi äskettäin kymmenen kuukauden reissultaan Indonesiasta ja Australiasta. Matkan jälkeen hän joutui heti muuttopuuhiin, joita edelsi tavaroiden ja vaatteiden karsiminen. 

– Olen muuttamassa omaan asuntoon ja vähentänyt sen vuoksi paljon vaatteitani. Inspiraatiota sain myös reissustani. Etsin aluksi kaupoista vaaterekkiä, johon saisin vaatteeni. Mutta ne ovat yllättävän kalliita, joten päätin tehdä lopulta rekin itse, helsinkiläinen Sami kertoo.

Vaaterekkinsä raakamallin Sami sanoo nähneensä ”jossain netin syövereissä”. Loput hän suunnitteli itse, ja sen jälkeen hän suuntasi rakennusliikkeen puutavaraosastolle.

Samin mukaan kaupasta lähti kahdeksan harjanvartta, jotka maksoivat yhteensä alle 12 euroa. Vaaterekin alaosaa varten hän joutui sahaamaan varsista metrin pituisia.

Kotoa löytyivät porakone ja ruuvit, joilla hän kiinnitti harjanvarret yhteen. Apunikkaroijana hänellä oli oma isänsä, joka piteli ruuvausvaiheessa varsia pystyssä.

– Vaaterekin pituus ja leveys kannattaa suunnitella tarkkaan ja mitata kaikki etukäteen. Yksinkin sen voi rakentaa, mutta kahdestaan se on paljon helpompaa.

Kauppojen valmiit vaaterekit maksoivat ainakin 30 euroa ja ne eivät ole välttämättä kovin tukevia, mutta tämä harjanvarsista koottu rekki on yllättävän tukeva, hehkuttaa Sami Laitinen. Kuva: Sami Laitinen
Kauppojen valmiit vaaterekit maksoivat ainakin 30 euroa ja ne eivät ole välttämättä kovin tukevia, mutta tämä harjanvarsista koottu rekki on yllättävän tukeva, hehkuttaa Sami Laitinen. Kuva: Sami Laitinen

Nikkaroinnin jälkeen Sami maalasi vaaterekin, mutta hän suosittelee varsien maalaamista ennen rekin kokoamista. Hänen äitinsä Tuula julkaisi vaaterekin kuvan alkuviikosta Facebookin askarteluryhmässä, jossa se on saanut suuren suosion.

”Tämähän on ihan valmis design-tuote!”

– Tämähän on ihan valmis design-tuote, kirjoittaa esimerkiksi yksi harjanvarsirekin fani Facebookissa.

Hankolaisen Liinun idealla vanhanaikainen leikkuulauta sai uuden elämän.

Keittiökalusteisiin integroitu leikkuulauta herättää ristiriitaisia tunteita. Joillekin se on yksi keittiön luottovälineistä, toiset taas eivät suostu sitä käyttämään koskaan.

Liinu Petterson, 35, käyttää mieluusti leikkuulautaa – mutta irrallisena ja mieluiten muovisena versiona, jonka voi kuivattaa nopeasti kaapissa. Hän muutti äskettäin uuteen kotiin Hangossa, ja asunnon keittiöstä löytyi vetolaatikkoihin yhdistetty ritiläinen leikkuulauta. Se sai Liinun käsittelyssä uuden käyttötarkoituksen haarukoiden ja veitsien säilytystilana.

– En ole koskaan käyttänyt vedettävää leikkuulautaa, sillä se vain kerää kaikki muruset alleen. Keittiössäni on muutenkin vähän laatikoita, joten halusin leikkuulautatilan hyötykäyttöön ja askartelin siitä aterinlokerikon.

Vedettävän leikkuulaudan pitää olla tarpeeksi syvä, jotta Liinun idea toimii. Aluksi hän irrotti ritiläisen leikkuulaudan pois ja päällysti sen pohjalaudan dc-fix-sisustusmuovilla.  

– Kärsineen näköinen puupinta sai täysin uuden ilmeen valkoisella muovilla. Muovirullan lopun käytin kuivauskaappien uudistamiseen.

Leikkuulauta hyötykäyttöön! Kuvat: Liinu Petterson
Leikkuulauta hyötykäyttöön! Kuvat: Liinu Petterson

Me Naiset on aiemmin kertonut, että kontaktimuovin tavalla toimivalla sisustusmuovilla tuunaa helposti muun muassa keittiön tasot ja kaapistot. Muovirullan voi saada jopa kuudella eurolla.

Lue myös! Bloggaajan vinkki: allaskaapin päällystys dc-fix-muovilla

Rullan lisäksi Liinu hankki aterimille muovilokerikon, joka maksaa halvimmillaan euron. Hän ruuvasi sen neljällä ruuvilla kiinni lautaan, jotta lokerikko ei heilu reunattomassa tilassa. Viereen mahtuisi vielä toinenkin, pienempi lokerikko.

Liinun nikkarointiohjeet

  1. Leikkuulauta pois
    Kuvat: Liinu Petterson
    Kuvat: Liinu Petterson
  2. DC-fixiä pintaan; vanha luottokortti toimii kalvon suoristajana
  3. Aterinlokerikko kiinni ruuveilla
  4. Leikkuulaudan uusi ilme on valmis

Kysely

Onko keittiössäsi ulosvedettävä leikkuulauta?