Onko teilläkin olohuoneen nurkassa puolison rakas mutta ruma nojatuoli 1980-luvulta? Ei se mitään, muissakin kodeissa on sisustukselliset kipu­pisteensä. Emilia ja Hanna pelkäävät, etteivät pääse niistä eroon koskaan.

Vanhat, hyvät hifilaitteistot

Kymmenen vuotta sitten Emilia ja Matti muuttivat ensimmäiseen ­yhteiseen kotiinsa. Muuttovaiheessa kävi jotenkin niin, että melkein kaikki Matin huonekalut päätyivät kierrätykseen.

– Hän yritti kyllä pakkailla niitä, mutta ne vain mystisesti katosivat. Ne edustivat 90-luvun miehekästä linjaa: mustaa, lasia, kromia, Emilia Salmi, 33,  muistelee.

Nykyään Emilia, Matti ja 5-vuotias tytär asuvat valoisassa, korkeakattoisessa asunnossa Helsingin Metsälässä. Täällä näyttää Emilian sisustusmaulta: pelkistetyn valkoiselta ja mustalta. Viime aikoina ­sekaan on tullut häivähdys pastellisävyjä.

Emilia tykkää remontoida, ja hänellä on selkeät näkemykset. Ei saa olla liian sisustuslehtimäistä, eri aikakaudet saavat näkyä.

Salmien kotona on kyllä monista sisustusblogeista tuttuja elementtejä: keittiössä on upouusi Cole & Sonin metsätapetti ja lastenhuoneessa bloggarien virallinen säilytyskaluste, String-hylly.

Mutta vaikka Emilia kuinka tuunaisi, tapetoisi ja suunnittelisi, kaikelle hänkään ei voi mitään. Esimerkiksi isoille, mustille stereoille ja isoille, mustille Infinity-merkkisille kaiuttimille. Ne ovat Matin ja niitä ei vaihdeta, vaikka Emilian sielu räytyy.

– Ne ovat kuulemma olleet aikanaan hirveän kalliit, eikä sellaisia enää tehdä. No ei varmaan. Jos ­minä saisin päättää, kaikki stereot ja teeveet olisivat pieniä ja kaapeissa ovien takana. Mutta ei!

Antaa sen höyrytä

Miehen tarve-esineistöä ovat myös jumppapallo ja piikkimatto, jotka auttavat selkävaivoihin. Emilian on ollut pakko tyytyä osavoittoon: myrkynvihreä jumppapallo vaihtui siedettävämpään harmaaseen.

Stereolaitteistot Emilia on hiljattain saanut hivutettua olkkarin paraatipaikalta vierashuoneeseen.

Emilian mukaan Matti haaveilee omasta kirjastohuoneesta, jossa hän kuuntelisi levyjä, katsoisi urheilua ja lukisi kirjoja. Emilialle se sopisi. Hänelle jää muu asunto, jossa hän voi suunnitella seuraavaa operaatiota.

Mies tykkää Emilian tavoin simppelistä tyylistä, joten Emilian remontit sujuvat yleensä ilmoitusasioina.

– Lattiasta Matti on toivonut, että puunsyyt jäisivät näkyviin, joten täytyy maalata se läpikuultavaksi. Yleensä hän ei hirveästi puutu touhuiluuni. Aluksi häntä nauratti, kun hän huomasi, että kylppärissä täytyy olla samanväriset pyyhkeet.

– Olenhan mä vähän huvittava, kun en anna toisen päättää mitään. Mutta Matti on huomannut, että pysyn onnellisena, kun saan höyrytä.

Laadukas sohva

Helsingin Alppilassa asuu onnellinen 7-vuotias, jota kannustetaan hyppimään sohvalla.

Etenkin Siiri Juntusen äiti Hanna Peltonen kannustaa, koska hänen mielestään sohva saisi jo hajota. Mutta se ei hajoa, koska se on laatusohva.

– Se on ostettu Kuusilinnasta vuonna 1991. Kotimaista työtä! Tässä on alkuperäinen nahka, mitään ei ole tarvinnut korjata, selittää Mikko Juntunen, 44, sohvan ­ostaja. Hanna nyökkää ja pysyy diplomaattisesti hiljaa.

Mikko osti sohvan ensimmäiseen omaan asuntoonsa, 26 neliön yksiöön. Sisustusmaku oli varma, ja ensimmäisen kokopäivätyön palkkarahat kuluivat huonekaluihin.

– Mulla oli ohjenuorana ajatus hotellihuoneesta, gootahtavilla mausteilla. Ostin sängylle sini-harmaavivahteisen samettipeitteen ja tapetoin seinät medaljonki­kuvioisella tapetilla. Tämä sohva kuului samaan tyyliin.

Niistä ajoista on aikaa. Hannan, Mikon, Siirin ja yksivuotiaan Aatoksen koti on kaukana gootahtavasta. ­Kodikas tunnelma henkii vähän 50-lukua, 60-lukua ja myöhäisempiä kerrostumia. Seinissä on oikein välttämällä vältetty valkoista väriä, kalusteissa on paljon kierrätyskamaa.

Pariskunnan maut käyvät yksiin.

Paitsi siinä sohva-asiassa.

Kohdat 1, 2 ja 3

Kumpikaan ei mielellään laita kunnossa olevaa roskiin. Siksi olohuoneessa on esimerkiksi vanha kunnon kuvaputkitelevisio. Se toimii vielä hyvin.

Mutta sitä pitäisi katsella siltä laatusohvalta.

– Mulla on kolme pointtia, jotka puoltavat uutta sohvaa. Ensinnäkin, sohvalla pitäisi pystyä lojumaan, Hanna aloittaa.

Nyt siinä lojuu yksin mukavasti, kahdestaan on jo tiukkaa. Jos Siiri lojuu siinä mukavasti, muita ei mahdu.

– Toisekseen, vaikka se johonkin muuhun ympäristöön sopii hyvin, se on vähän kovan näköinen.

Mikko puolustaa:
– Tämä sohva sopii hyvin siihen, että siinä kuunnellaan levyjä. Tosin johto ei enää yletä stereoista sohvalle, että pystyisi kuuntelemaan...

Hannan kolmas pointti on sohvan pienuus.

– Emme voi majoittaa vieraita, kun sohvasta ei saa vierassänkyä.

Vaihtuukohan sohva joskus uuteen? Asiasta on avattu keskustelu vuonna 2000, ja nyt Hannasta tuntuu, että läpi­murto saattaa olla tapahtumassa. Ehkä asia vaatii vielä hiukan kypsyttelyä.

Kuinka ihmeellinen tapahtuu, eli näin eteiskaaoksen saa aisoihin.

Eteinen on kodin käyntikortti, sanotaan. Meillä se on syksyisin kodin häpeäpilkku. Naulakko notkuu kesä- ja välikausikampetta, kenkätelineessä on tunkua, on sekaisin sandaaleita ja kumppareita. Ei tule hyvä ensivaikutelma, tulee korkea verenpaine. Täytyy ryhdistäytyä.

Toimivassa eteisessä tärkeintä on säilytystila: sitä on oltava kaikelle ja kaikille. Avonaulakot näyttävät kuvissa kivoilta, mutta todellisuudessa näky voi olla levoton, jos jokainen perheenjäsen rynttää rekkiin erivärisen takkinsa ja vieläpä miten sattuu. Harmoniaa halajava hankkii siis tilavan kaapin, tai vähintään liukuoven komeron eteen. Avonaulakonkin voi hankkia, mutta siihen asetellaan vain kauneimmat takit.

Avonaulakonkin voi hankkia, mutta siihen asetellaan vain kauneimmat takit.

Paras eteismatto on tiheään kudottu ja kumipohjainen; matto pysyy paikoillaan, eivätkä hiekanmurut pääse läpi naarmuttamaan lattiaa. Luonnonvärit ruskea ja harmaa toimivat väreistä parhaiten, mustassa näkyvät kaikki roskat.

Hyvä valo on tärkeä, jos ei sitten nimenomaan halua omien mustien sormikkaidensa etsiskelystä ajanvietettä.

Eteinen on usein kodin tylsin huone, mutta sitä voi piristää vaikkapa villillä tapetilla, jota ei ehkä ikinä muualle asuntoonsa laittaisi. Näyttävät tapetit luovat tunnelmaa ja pääsevät oikeuksiinsa tilassa, jossa on muuten vähän ihasteltavaa. Vielä jakkara, jolle voi istahtaa sitomaan kengännauhat ja ehkäpä myös pieni lipasto, jolle laskea avaimet – ja siinä se on, eteinen, jota kelpaa esitellä.

1. Melodi-tapetti on kuin syksyinen satumetsä, 67€/rll, Boråstapeter. 2. Pikkupeili, 57€, Hay. 3. Jokaiselle oma korinsa, 9,99€, H&M Home 4. Kenkiä voi säilyttää myös puulaatikoissa, 6,99€, Ikea. 5. Malm-lipasto syksyn trendivärissä, 59€, Ikea. 6. Ässä apuväline kaiken ripustamiseen, 4€, Granit.
1. Melodi-tapetti on kuin syksyinen satumetsä, 67€/rll, Boråstapeter. 2. Pikkupeili, 57€, Hay. 3. Jokaiselle oma korinsa, 9,99€, H&M Home 4. Kenkiä voi säilyttää myös puulaatikoissa, 6,99€, Ikea. 5. Malm-lipasto syksyn trendivärissä, 59€, Ikea. 6. Ässä apuväline kaiken ripustamiseen, 4€, Granit.

 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 

Tiesitkö, että kokolattiamatot ovat taas tosi trendikkäitä? Niihin voi painattaa vaikka valokuvan, sisustussuunnittelija Milla Alftan vinkkaa.

Mitä ihmettä, kokolattiamatotko ovat taas trendikkäitä? Kyllä vain. Mielikuva kulahtaneista ja tunkkaisista homepesistä elää vahvana, muttei kuulemma pidä enää paikkaansa. Valmistustavat ovat tätä nykyä niin kehittyneet, että osa matoista käy jopa allergikoille.

– Kokolattiamatto sopii mainiosti makuuhuoneeseen, koska se rauhoittaa tilan ilmettä, parantaa akustiikkaa ja luo pehmoisen ja pumpulisen tunnelman. Lattialle astuttaessa pöly leviää huoneilmaan, mutta kokolattiamatto sitoo sen itseensä, sisustussuunnittelija Milla Alftan kertoo.

Kokolattiamattoihin pystyy nykyään painattamaan vaikka valokuvan. Niitä ei ole myöskään pakko liimata paikalleen, vaan maton voi teettää vaikka parketin päälle.

Sisustussuunnittelija Milla Alftan käyttää kokolattiamattoja erityisesti makuuhuoneissa. Kuva: Liina Aalto-Setälä
Sisustussuunnittelija Milla Alftan käyttää kokolattiamattoja erityisesti makuuhuoneissa. Kuva: Liina Aalto-Setälä

Mutta mitä tehdä, kun kokolattiamatolle päätyy ketsuppia, punaviiniä tai kuraa kengistä? Ei hätää, mattojen materiaalin lisäksi myös niiden pesuaineet ovat kehittyneet. Kannattaa kysäistä paras pesuaine myyjältä mattoa ostaessa, Alftan vinkkaa.

Maton voi myös rakentaa erillisistä palasista, jotka on kätevää irrottaa puunausta varten.

– Likaantuviin tiloihin, kuten eteiseen tai keittiöön en silti kokolattiamattoa käyttäisi.

"Eteiseen tai keittiöön en kokolattiamattoa käyttäisi."

Myös lastenhuoneissa kokolattiamatto on Alftanin mukaan kätevä valinta. Lastenhuoneet ovat usein pieniä ja niissä on niin paljon tavaraa, että perinteinen matto kulmineen olisi enemmän tiellä kuin hyödyksi.

Kokolattiamatolla voi sisustaa myös luovasti. Sitä voi laittaa vaikka seiniin, jos haluaa esimerkiksi muuttaa huoneen akustiikkaa.

– Vain mielikuvitus on rajana sisustamisessa, Alftan muistuttaa.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

KK

Vuonna -77 rakensimme omakotitalon ja trendin mukaisesti makuuhuoneeseen laitettiin kokolattiamatto. Ensimmäisen vuoden jälkeen oli lattialistojen vieressä, sängyn alla ja muissakin paikoissa silminnähtävää pölyä kaikesta imuroinnista huolimatta. Sitä ei saa tarpeeksi hyvin puhdistettua. Mikään ei voita parketti tai puulattiaa jonka voi mopata imuroinnin jälkeen. Enää ikinä minun kotiini ei tule kokolattiamattoa!

Sisko71

Ikinä ei tuu kokolattiamattoa astmaatikon kotiin! Lika ja pöly ei tosiaan lähde pelkästään imuroimalla, paskakasa sais jäädä 70-luvulle.

Jos suurin osa listauksen sisustuselementeistä löytyy kotoasi, voit onnitella itseäsi.

1. Viherkasvi tai tusina

Pisteen saat ainakin kaktuksista ja mehikasveista, peikonlehdestä tai anopinkielestä. Ehkä palmuvehkastakin.

2. Valopalloketju sisällä tai ulkona

Sehän ei ole minnekään kadonnut tai katoamassa.

3. Tarjoiluvaunu

Antiikkia tai Ikeasta, ei sillä niin väliä, kunhan päällä olevasta pulloasetelmasta löytyy Napueta.

4. Tyylikäs käsisaippua vessassa

Mieluiten Aesopin minimalistinen pumppupullo.

5. Andy Warhol -sitaatti seinällä

Suosituimmissa mustavalkoisissa tauluissa lukee joko I like boring things... tai All is pretty.

6. Kuivaus- tai yläkaapittomuus keittiössä

Kuka muka niitä tarvitsee?

7. KonMari kirjahyllyssä

Edelliseen liittyen – kun ei ole tavaraa, ei tarvita säilytystilaakaan. Eikä todennäköisesti sitä kirjahyllyäkään (String-hyllyä ei lasketa).

8. Asetelma esillä

Mutta tyylikäs asetelma, sellainen pitää tietenkin olla. Nätti maljakko, viherkasvi ja pirun kallis tuoksukynttilä lipaston päällä esimerkiksi.

9. Voimistelurenkaat katossa

Myös puolapuut tai keinu lasketaan – kunhan vanha kunnon kansakouluestetiikka on hallussa.

10. Aina jokin projekti työn alla

Koska sisustus, sehän ei tule koskaan valmiiksi. Mitä ihminen sitten muka elämällään tekisi?

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Arto Sivonen perusti kommuunin ja sai elämäänsä lisää luksusta. Seija Kosunen taas valitsi parisuhteessakin yksin asumisen.

Kun avaa oven etelähelsinkiläiseen kommuuniin, edessä avautuu heti valtava eteinen ja sen seitsemän ovea. Yksi ovista vie keittiöön, yksi parvekkeelle ja loput viisi makuuhuoneisiin.

Asunnossa on tilan tuntua myös ylöspäin: huonekorkeus on huimat neljä metriä. Avara tunnelma jatkuu parvekkeella, josta näkee suoraan merelle.

Keittiössä tunnelma on kotoisa kuin Frendit-sarjassa. Lattialle on levitetty elegantti villamatto, ja katossa roikkuu syntymäpäivien jäljiltä mansikkakuvioinen lippuviiri.

– Pieneen vuokrakämppään ei ole enää paluuta. Näin saa elämään paljon enemmän luksusta, sanoo kimppakämpän päävuokralainen Arto Sivonen.

Parisataaneliöisen asunnon jakavat neljä aikuista ja Arton 11-vuotias Liina-tytär. Jokainen asukkaista saisi huoneensa hinnalla myös pienen yksiön, mutta täällä saa tilaa, seuraa, merinäköalan ja kylpyammeen.

Vaikka luksus kuulostaa kadehdittavalta, aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa vielä harvinaisia. Sen sijaan yksinasuvien määrä on kasvanut vuodesta toiseen tasaisesti: Tilastokeskuksen mukaan määrä on 1960-luvulta yli viisinkertaistunut ja vuonna 2014 yhden hengen talouksia oli lähes 1,1 miljoonaa.

Monen mielikuvissa kommuunissa elävät vain rahaa säästävät opiskelijat tai vannoutuneet yhteisöasujat. Usein kimppakämppä onkin vain välivaihe ennen omaan rauhaan asettumista. Yhä useampi on kuitenkin alkanut kiinnostua yhteisöasumisesta, ja sen povataan yleistyvän, kun väestö vanhenee, ydinperheen merkitys vähenee, kasvukeskuksissa asuminen on yhä kalliimpaa ja työelämän epävarmuuden takia omistusasuminen pankkilainoineen kiinnostaa yhä harvempia. Samaan aikaan asumiseen kaivataan uusia vaihtoehtoja: yhä yksilöllisempiä ja ekologisempia ratkaisuja. Asenteetkin ovat alkaneet hiljalleen muuttua.

Arto Sivoselle on tärkeää, että koti on avara, eläminen on vaivatonta ja palvelut lähellä.

– Olen keskusta-asuja. Arvostan tosi paljon sitä, että matkaan ei mene aikaa ja voin hetken mielijohteesta käydä vaikka leffassa, kaupassa tai kahvilassa.

Äänet tuovat turvaa

Tämä kommuuni on ollut pystyssä vasta vuoden, mutta ajatus yhdessä asumisesta oli kypsynyt Arton mielessä jo kauan. Edellisestä kodistaan hän alivuokrasi yhtä ylimääräistä huonetta. Se osoittautui hauskaksi, ja kun asunnosta piti lähteä, pieni kämppä ei houkutellut.

Arto alkoi etsiä isoa vuokra-asuntoa ja ihastui nykyiseen kotiinsa ensisilmäyksellä. Se oli isoin ja hienoin kaikista.

Arto päätti vuokrata ison asunnon yksin ja sen jälkeen alivuokrata muita huoneita.

– Totta kai se pelotti. Otin ihan hullun riskin, Arto sanoo.

Riskin siksi, että aikuisten kimppakämpät ovat Suomessa harvinaisia ja moni muuttaa kommuuniin vain, koska haluaa säästää rahaa.

– Ja tämähän ei ole halpa. Moni oli ensin tosi kiinnostunut, mutta kun he kuulivat hinnan, suurin osa pelästyi. Moni mietti, että minähän saan samalla rahalla oman kämpän.

”Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.”

Arton mukana kommuuniin muutti hänen tyttärensä. Arto uskoo, että kommuuni voi olla lapselle jopa parempi kuin perinteinen tapa asua.

– Vanhempana mietin tietysti, mikä on lapselle hyväksi. Ehdottomasti se, että hän tapaa erilaisia ihmisiä mahdollisimman paljon. Se, että on ihmisiä ja ääniä, luo turvallisuutta niin lapselle kuin aikuisellekin.

 

11-vuotias Liina on viihtynyt kommuunissa hyvin. ”On kiva, että täällä on vähän enemmän elämää kuin jos asuisi yksin.”

 

Arto uskoo, että kimppakämppä sopii lähes millaiselle ihmiselle tahansa. Ainoa ehto on se, että ihmisiä täytyy sietää.

– Jos haluaa täyshiljaisuutta, ei onnistu. Ei meillä jatkuvia bailuja ole, mutta vieraita voi tulla kylään. Kaikille ihmisille se ei ole mitenkään itsestään selvää, Arto sanoo.

65 hengen kattaus

Jääkaapin ovessa ei näy listaa siivousvuoroista – niitä ei ole. Kun pölyä alkaa kertyä nurkkiin, joku huikkaa kommuunin Facebook-ryhmässä, että voisi muuten siivota. Järjestely toimii, koska kaikki haluavat pitää huolta asunnosta.

Porukalla on vain yksi sääntö: kun kutsuu paljon ihmisiä kylään, on hyvä ilmoittaa etukäteen. Sunnuntaisin keittiössä saattaakin pyöriä viisitoista ihmistä kokkaamassa. Kun vietettiin asunnon tupareita, huoneiden väliovet avattiin ja ruokailutilaan pystytettiin 16 metriä pöytää. Sen ääressä illallisti 65 ihmistä. Jokainen toi yhden ruokalajin, ja nurkassa soitti bändi.

”Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.”

Artosta sosiaalisuus on yksi kimppakämpän parhaista puolista.

– Kun on iso asunto, on helppo kutsua ja majoittaa ihmisiä. Paljon sosiaalisempaahan tämä on monessa suhteessa.

– Täällä tutustuu myös muiden kavereihin, ja maailma laajenee moninkertaisesti. Minusta on terveellistä opetella elämään erilaisten ihmisten kanssa, vaikka se ei ole kauhean helppoa.

Arto uskoo olevansa itse tavallista sosiaalisempi persoona. Hän on harrastanut sohvasurffausta ja asunnonvaihtoa ja oppinut sietämään erilaisia elämäntapoja.

Yhteiselo ärsyttääkin vain pienissä arkisissa hetkissä. Kun blenderille on aamulla jonoa tai kun joku on jättänyt tavaroita lojumaan.

– Mutta jos tuntuu vaikealta, voi painella omaan huoneeseensa. Elämää helpottaa tosi paljon, että olemme kaikki aika eri puolilla asuntoa ja meillä on tilaa hengittää. Pääsen eristäytymään ihan totaalisesti, jos haluan.

”Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän.”

Yhteisasumisessa on yllättänyt lähinnä sen helppous.

– Kyllä minä olisin jotain rähinöitä odottanut. Odotin, että olisin itse alkanut rähistä enemmän, Arto sanoo.

Kämppäkaveri Iirikselle tämä on yksiöiden jälkeen ensimmäinen asunto, jonka hän jakaa jonkun kanssa. Hänestä on ollut hassua huomata, miten samanlaista rytmiä kaikki elävät.

– Kaikki pelottelivat minua etukäteen. Aijai, kimppakämppä, siellä on sitten karvoja suihkussa. Välillä on, mutta niin olisi silloinkin, jos asuisi yksin.

– Olen viihtynyt tosi hyvin. Minusta oli ihanaa muuttaa pois yksiöstä. On kivempi asua porukalla.

Iiris nauttii eniten tilasta ja elämästä. Keittiössä törmätään aamuisin ja iltaisin, juodaan kahvit ja vaihdetaan kuulumisia.

– Niin pysyy itsekin paremmissa fiiliksissä koko ajan.

Vaihtoehto palvelutalolle

Koti on monelle suomalaiselle pyhä asia, ja omasta tilasta pidetään kiinni. Arto uskoo silti, että yhteisöasumisesta tulee yhä suositumpaa. Muutos tapahtuu vain hitaasti.

– Ihmiset ovat kiintyneitä omaan rauhaan ja peloissaan. Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu. Rentous puuttuu.

Hän uskoo, että uusi ikäluokka on erilainen: Nuoremmat eivät enää ajattele, että kaikki pitäisi omistaa itse. Oma auto ei ole välttämätön, ja mökille ei ole pakko päästä joka viikonloppu.

”Ajatellaan, että jos näyttäydyn verkkareissa kaikille, se ei ole kauhean hyvä juttu.”

Arto uskoo, että yhteisöllistä asumista tarvitsisivat erityisesti ikääntyvät. Viime vuonna tilastoihin ilmestyi yli 10 000 yli 65-vuotiasta yksinasujaa lisää.

Yhdessä asuminen voisi helpottaa yksinäisyyttä ja vastata avuntarpeeseen.

– On paljon yksinäisyyttä. Monilla vanhemmilla ihmisillä ei ole perhettä tai perhe asuu kaukana. Vaihtoehto on mennä palvelutaloon, Arto sanoo.

– Näin ihmiset voisivat elää mielekästä elämää loppuun asti. Apuakin voisi yhdistää sen sijaan, että juostaan talosta toiseen.

Arto on miettinyt asiaa siksikin, että hänen oma äitinsä asuu yksin isossa omakotitalossa. Arton mielestä neliöihin mahtuisi pari vuokralaista.

– On aika paljon vanhoja ihmisiä, joilla ei ole ketään suostuttelemassa. On vähän liikaa vaadittu, että he lähtisivät itse someen huutelemaan, että muutatteko minun kanssani yksiin.

Arkistumisen pelko

Seija Kosunen, 67, ei huutele. Hän on asunut yksin suurimman osan aikuiselämästään eikä kaipaa tilanteeseen muutosta.

– Yksin asumiseen liitetään usein yksinäisyys, ja monille se on tottakin. Mutta on paljon ihmisiä, jotka haluavat asua yksin, Seija sanoo.

Seija teki valintansa jo kauan sitten. Hän on ollut kahdesti naimisissa ja asunut yhdessä kummankin aviomiehensä kanssa: ensimmäisen kanssa pari vuotta, toisen reilut neljä. Se riitti.

 

Seija ei muuttanut yhteen poikansa isän kanssa, koska halusi pitää hänet mielenkiintoisena. ”Ja sellaisena hän on pysynyt. Joka vuosi hän tuo minulle mustikat ja rakastaa tekojensa kautta.”

 

Kun Seija päätti myöhemmin hankkia lapsen, hän sanoi tulevalle isälle, ettei mene enää kolmatta kertaa naimisiin. Yksi syy oli se, ettei Seija halunnut arkistaa suhdetta. Kahden päättyneen avioliiton jälkeen hän tunsi myös pelkoa.

– Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena. En halunnut haalistaa sitä. Pelkäsin, että yhdessä asuminen johtaisi siihen, että suhde muuttuu vaikeaksi ja päättyy eroon.

Seija teki pojan isän kanssa yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Seija oli virallisesti yksinhuoltaja, mutta poikaa kasvatettiin yhdessä. Kun poika oli pieni ja kärsi koliikista, isä kävi pari kertaa viikossa auttamassa pojan hoidossa.

– Kutsuimme sitä yya-sopimukseksi, Seija naurahtaa.

– Hän on suuresti vapautta rakastava mies, ja minä olen suuresti vapautta rakastava nainen. En ymmärrä, miksi ihmiset arvostavat parisuhdetta niin paljon. Minulla on kokemusta siitä, joten voin sanoa, että se ei ole hirveän mielenkiintoista verrattuna vapauteen.

”Halusin pitää hänet sellaisena ihanana runomiehenä, mielenkiintoisena.”

Seijalla on monta selitystä sille, miksi yksin asujien määrä kasvaa koko ajan. Kun elämä on hektistä, oman rauhan tarve lisääntyy. Lisäksi vanhat moraalinormit löystyvät. On muitakin tapoja elää kuin avo- tai avioliitto.

Myös pidentynyt elinikä ja leskeksi jääminen lisäävät yksinasujien määrää.

– Emme ole enää niin paljon kirkon talutusnuorassa kuin aiemmin. Naiset ovat itsenäistyneet ja taloudellinen tilanne on parantunut. Ennen oli pakko mennä naimisiin, jotta sai arvostusta, ja myös taloudellisten syiden vuoksi.

Rauha ajatella

Seija asuu helsinkiläiskolmiossa, jonka hän osti yksin vuonna 1989, kun poika oli kaksivuotias. Vaikka palvelut ovat lähellä, keittiön ikkunasta näkyy mäntymetsä ja laakea kallio.

Seijan eläke riittää neliöiden maksamiseen hyvin, sillä hän ehti maksaa lainan pois jo työelämässä ollessaan. Poika on muuttanut kotoa vuosia sitten, ja nyt Seija nauttii rauhasta. Hän on aina ollut sosiaalinen mutta kaivannut vastapainoksi aikaa olla ja ajatella.

– Jonkun mielestä se on ehkä itsekästä. Minun luonteelleni se sopii. Saan olla niin siisti kuin haluan tai olla olematta.

– Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.

Seija nauttii myös siitä, että yksin asuessa kotia saa laittaa juuri niin kuin haluaa. Kukaan muu ei ole sotkemassa, jättämässä kaapinovia auki tai huudattamassa televisiota.

– Kun tulen kotiin, kukaan ei melua. Täällä on juuri sellainen rauha kuin haluan, ja voin keskittyä omiin asioihini.

– Maailma on nykyään hirveän meluisa ja stressaava. Kaikki pitäisi tehdä nopeasti ja tehokkaasti. Ihminen väsyy siihen. On helpompi rentoutua ja kerätä voimia, kun on yksin.

”Kun asuu toisen kanssa, pitää tehdä kompromisseja ja hyväksyä toisen epämääräinenkin käyttäytyminen.”

Seijaa ei harmita yksin asumisessa juuri mikään, mutta hän tietää, että pienituloisilla yksinasujilla on usein tiukkaa. Yksiöt maksavat suhteessa enemmän kuin kaksiot tai kolmiot, ja yhden hengen taloudessa kukaan ei jaa kuluja.

Joskus on tietysti yksinäistäkin. Kun poika oli murrosiän kynnyksellä, Seija toivoi, että kotona olisi ollut mies, joka katsoisi vähän pojan perään.

– Nykyään en näe tässä huonoja puolia, mutta kun vanhenen ja raihnaistun, tilanne voi muuttua.

Seija tietää, ettei yksin asuminen ehkä ole ikuisesti mahdollista. Siksi hän pitää silmällä lähistölle valmistuvan senioritalon rakennustöitä ja on miettinyt, voisiko joskus asua esimerkiksi pari vuotta nuoremman siskonsa kanssa.

– Yksi hoitaja kävisi vaihtamassa vaipat ja tuomassa ruokaa. Molemmilla pitäisi kuitenkin olla oma huone ja mieluummin kaksi vessaa, Seija naurahtaa.

Palvelutalossa asumista hän ei halua vielä murehtia. Jos vanhenemista alkaa liikaa miettiä, se pelottaa vähän.

– Eihän kukaan kaipaa sitä, että oma toimintakyky heikkenee ja joutuu toisten armoille. En minä ainakaan, Seija sanoo.

Kynnys lähteä tästä kodista on korkea. Uudessa pitäisi olla hissi ja vähintään yhtä kaunis maisema kuin nykyisessä.

– Jos en löydä vanhuuden asuntoa, josta näkyy puita ja taivasta, pysyn tässä niin kauan kuin elän ja hengitän. Ja jaksan kiivetä kolmanteen kerrokseen.

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Haave omasta tuvasta

Omakotitalo on tavoiteasunto yli puolelle (56 %) suomalaisista, kun todellisuudessa omakotitalossa asuu vajaat 40 prosenttia. Kerrostalossa haluaisi asua noin viidennes ja rivitalossa kuudennes suomalaisista.

Yksin asuminen yleistyy jatkuvasti: jo yli 42 % Suomen kotitalouksista on sinkkujen.

Yli 70 % suomalaisista asuu omistusasunnossa. Vuokra-asunnossa asuu joka neljäs suomalainen. Nuorilla aikuisilla vuokra-asuminen on yleisempää.

Kalleinta asuminen on tuoreen tutkimuksen mukaan Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Porvoossa. Halvinta asuminen on Raumalla, Kouvolassa, Kotkassa ja Porissa.

Asumismenojen (muun muassa korjauskulut, korot, öljy, sähkö, vuokrat) ennustetaan nousevan tulevaisuudessakin nopeammin kuin tulojen: keskimäärin 2,8 % vuodessa 2016–2018. Omistusasuminen kerrostalossa nousee vuodessa keskimäärin 3,2 %, vuokra-asuminen 2,7 % ja omakotiasuminen 2,3 %.

Helsingissä 60 neliön omistusasunnossa asuminen vie keskituloisen nettotuloista lähes 60 prosenttia, Raumalla alle 30 prosenttia.

60 neliön vuokra-asunto maksaa Raumalla reilut 600 euroa kuussa, Helsingissä keskimäärin yli 1 000 euroa.

Yli 60 prosenttia vuokralla asuvista suomalaisista saa asumistukea.

Lähteet: Asumismenot 2016 -tutkimus, Pellervon taloustutkimus ja Suomen kiinteistöliitto, Tilastokeskus, Helsingin Sanomat.